Montevideo, 22.10.07 (IPS) – Nälkä on yhä läsnä Etelä-Amerikassa, vaikka moni valtio taistelee sitä vastaan erityisohjelmilla. Jyrkkä taloudellinen eriarvoisuus jakaa kasvun hedelmät epätasaisesti.
Etelä-Amerikan nälkä ei johdu ruokapulasta vaan
köyhien heikosta ostovoimasta.
Brasilia on maailman johtava naudanlihan viejä
ja suurimpia elintarvikkeiden tuottajia. Silti
maan 188 miljoonasta asukkaasta 14 miljoonaa
kärsi viime vuonna nälästä ja 72 miljoonaa koki
ajoittaista pulaa ruoasta, maan tilastokeskus
raportoi.
Brasilian, samoin kuin Argentiinan ja
Uruguaynkin, ruoantuotanto riittäisi
tyydyttämään asukkaiden kaloritarpeen
yltäkylläisesti. Vienti kuitenkin vetää ja
pitää hinnat korkeina kotimaassa.
"Köyhyys ja äärimmäinen köyhyys synnyttävät
myös oman kulttuurinsa, jonka ongelmien
ratkominen vaatii vuosia ja määrätietoista
politiikkaa", Luis Álvarez Uruguayn
ruokainstituutista sanoo.
Ammottava elintasokuilu on ollut pitkään
leimallinen Brasilialle ja Venezuelalle.
Argentiinan tilanteen kärjisti vuoden 2001
talouskriisi, jonka vaikutukset tuntuivat myös
pienessä naapurimaassa Uruguayssa.
Noissa maissa sekä Chilessä viime vuosina
valtaa pitäneet vasemmisto- tai
keskustavasemmistolaiset hallitukset ovat
aloittaneet mittavia ohjelmia nälän ja
köyhyyden voittamiseksi.
Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva
käynnisti 2003 kampanjan "nälän nollaamiseksi".
Ote on aiempaa kokonaisvaltaisempi, sillä
ruokaturvan ohella vähävaraisille koetetaan
löytää elinkeinoja. Myös koulutusta,
terveydenhuoltoa, vesihuoltoa ja
kansalaisoikeuksia edistetään, hankkeessa
työskentelevä Mauro de Miranda Siqueiro
selittää.
Ohjelmassa ovat mukana valtio, osavaltiot,
kunnat ja kansalaisjärjestöt. Esimerkiksi Rio
de Janeiron osavaltioon on perustettu
"kansanravintoloita", joissa saa ravitsevan
aterian yhdellä realilla (0,38 eurolla).
"Ruoka on hyvää, ja köyhälläkin on siihen
varaa", ikänsä kotiapulaisena työskennellyt
riolainen Celia de Souza, 53, kiittelee.
Hänen lapsenlapsensa nauttivat ilmaisen aterian
koulussa, mikä sekin on osa nälän
nollaamisohjelmaa.
Argentiinan 37-miljoonaisesta väestöstä 60
prosenttia vajosi köyhyyteen vuosituhannen alun
kriisissä. Sittemmin osuus on kutistunut 27
prosenttiin, mutta aliravitsemus on yhä ongelma
varsinkin pohjoisessa.
Valtion ruokaturvaohjelma painottaa ruoan
jakelun sijasta sen hankkimisvälineitä, kuten
viljelypalstoja, työkaluja, siemeniä ja
koneita.
Mónica Carranza perusti kriisin aikana Buenos
Airesiin kuuluisan Carasucias ("Kuranaamat") –
soppakeittiön. Valtion tukema toiminta jatkuu
yhä, mutta pahin paine on hellittänyt.
"Alussa ruokimme 250 henkeä kerrallaan ja
jouduimme jatkamaan pitkälle yöhön, koska
ihmisiä ilmaantui tuhansittain", Carranza
muistelee.
Venezuelan 28-miljonaisesta väestöstä kolmannes
elää tilastojen mukaan köyhyydessä. Presidentti
Hugo Chávezin hallituksen perustamat
soppakeittiöt ruokkivat päivittäin liki
miljoona lasta, vanhusta ja odottavaa äitiä.
Myös Venezuelan suurin yksityinen yritys,
Empresas Polar, toteuttaa omia
avustushankkeitaan.
Chilen talous- ja sosiaalikehitystä kuvaavat
luvut ovat Etelä-Amerikan parhaat, mutta
tulonjako on maanosan epätasaisimpia.
Riskiryhmille tarkoitettu kansallinen
ruokaohjelma tavoittaa nyt 300 000 maan 16
miljoonasta asukkaasta.
Vuonna 2002 Chilen kouluateriaohjelma pääsi
viiden parhaan joukkoon Maailman ruokajärjestön
luokituksessa. Ohjelman piirissä on 1,6
miljoonaa koululaista.
(Inter Press Service)
