Tyynenmeren saarilla kala ei ole vain ruokaa. Se on toimeentulon lähde ja usein ainoa varma proteiinin lähde. Siksi kalakantojen korkeat elohopealukemat huolestuttavat niin asiantuntijoita kuin saarten asukkaitakin.
Sydney, Australia 4.5.2026 (IPS) Yhdeksästä korallisaaresta koostuvassa Tuvalun saarivaltiossa asuu noin 11 800 ihmistä. Kala on Tuvalussa ja muilla Tyynenmeren alueen saarilla elintärkeää, sillä jopa 90 prosenttia väestöstä saa siitä pääasiallisen proteiininsa ja noin puolet myös toimeentulonsa.
Nyt Tyynenmeren kalavesiin on kuitenkin uinut näkymätön vihollinen, kun myrkyllinen elohopea on alkanut saastuttaa vesiä. Sitä on löydetty rannoilta, koralliriutoilta ja tavallisista ruokakaloista, kuten tonnikalasta, makrillista, haista ja miekkakalasta.
Tyynenmeren yhteisöt altistuvat elohopealle sekä ruoan kautta, erityisesti kalasta, että arjessa käytettävien tuotteiden ja työympäristön kautta.
”Kala on suurin riskimme. Se ei ole pelkkää ruokaa, vaan keskeinen osa kulttuuriamme, toimeentuloamme ja ruokaturvaamme”, Tuvalun ympäristöministeriön asiantuntija Emelipelesa Sam Panapa sanoo.
Elohopean alkuperä on pääosin muualla kuin Tyynenmeren saarivaltioissa. Sitä vapautuu kivihiiltä polttavissa voimaloissa, teollisuudessa ja metallinjalostuksessa. Se kulkeutuu pitkiä matkoja ilmakehässä ja päätyy lopulta meriin. Siellä siitä tulee entistä vaarallisempaa, sillä merissä bakteerit muuttavat sen metyylielohopeaksi – hermomyrkyksi, joka kertyy ravintoketjuun.
Saaste kulkee ilman mukana meriin
Elohopeaa on ollut luonnossa aina, mutta ihmisen toiminta on muuttanut mittakaavaa. YK:n ympäristöohjelman Unepin mukaan ihmisen aiheuttamat elohopeapäästöt kasvoivat vuosina 2010–2015 viidenneksellä. Kivihiilen poltto tuottaa niistä noin viidenneksen.
Maailmassa on jo nyt noin 3 700 kivihiilivoimalaa, ja niiden lisäksi suunnitteilla olevia voimaloita on 1 600. Se näkyy ilmakehässä, jossa elohopeapitoisuus on jo noin 450 prosenttia luonnollista tasoa korkeampi.
Suurina pitoisuuksina elohopea voi vaurioittaa sydäntä, munuaisia ja hermostoa. Sen haittavaikutukset eivät jakaudu tasaisesti, vaan suurin riski kohdistuu naisiin ja lapsiin. Raskaana olevilla se voi häiritä sikiön kehitystä.
Laaja tutkimus, johon osallistui 757 naista Karibian, Intian valtameren ja Tyynenmeren saarivaltioissa, vahvistaa huolen. Mukana olivat muun muassa Tuvalu, Kiribati ja Tonga. 58 prosentilla naisista elohopeapitoisuus ylitti turvallisena pidetyn rajan.
Tutkijoiden mukaan syynä on todennäköisimmin saastuneen kalan runsas käyttö ravintona. Niillä, jotka söivät vähemmän kalaa ja mereneläviä, pitoisuudet olivat selvästi alhaisempia.
Myrkkyä löytyy myös kodeista
Elohopea ei päädy elimistöön vain ruoan kautta. Sitä on myös monissa arkipäiväisissä tuotteissa, kuten loisteputkissa, sähkökytkimissä, hammaspaikoissa ja ihoa vaalentavassa kosmetiikassa.
Riski kasvaa, kun nämä tuotteet päätyvät jätteeksi.
”Ongelmana on, että elohopeaa sisältäviä tuotteita ei erotella tavallisesta jätteestä, eikä niiden turvalliseen käsittelyyn ole paikallisia laitoksia”, Tyynenmeren alueellisen ympäristöohjelman Sprepin asiantuntija Soseala Tinilau sanoo.
Monissa saarivaltioissa jätehuolto on heikkoa ja alalta puuttuu osaamista, tekniikka ja rahaa.
”Paikallisia käsittelylaitoksia ei ole. Siksi tarvitsemme järjestelmän, jossa jäte pakataan, viedään ulkomaille ja käsitellään siellä turvallisesti”, Tinilau sanoo.
Hänen mukaansa myös terveydenhuollon jätteiden poltto voi vapauttaa elohopeaa ilmaan. Joissakin paikoissa se kulkeutuu suoraan mereen käsittelemättömän jäteveden mukana.
Saarivaltiot yrittävät pysäyttää saastumisen
Tilanne ei ole toivoton. Useat Tyynenmeren maat ovat liittyneet Minamatan yleissopimukseen, joka tuli voimaan vuonna 2017 ja jonka tavoitteena on rajoittaa elohopean käyttöä ja vähentää päästöjä.
Alueella on käynnissä myös Mercury Free Pacific -aloite, jonka tavoitteena on kartoittaa elohopean aiheuttamaa saastumista, lisätä tietoisuutta, kehittää lainsäädäntöä ja parantaa jätehuoltoa.
Maailman ympäristörahasto Global Environment Facility (GEF) tukee työtä miljoonilla euroilla ja on sitoutunut siihen ainakin vuoteen 2030 asti. Sen edustajan Anil Bruce Sookdeon mukaan kyse on pitkästä prosessista, joka vaatii jatkuvaa sitoutumista ja tiivistä yhteistyötä Tyynenmeren maiden, alueellisten toimijoiden ja kumppanien välillä.
Rahoituksen turvin Tuvalun saarivaltio on onnistunut lisäämään osaamistaan ja asiantuntemustaan, järjestämään tiedotuskampanjoita sekä koordinoimaan yhteistyötä teollisuuden, paikallisyhteisöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Samalla saarella on saatu ensimmäistä kertaa kokonaiskuva ongelman laajuudesta.
”Nyt ymmärrämme elohopean vaikutusten riskit ja meillä on suunnitelma tulevia toimia varten. Nämä ovat kuitenkin vasta ensimmäisiä askelia. Meidän on lisättävä ymmärrystä ja muutettava tottumuksia niin kulutuksessa, jätteiden käsittelyssä kuin ruokavaliossakin”, Panapa sanoo.
Ratkaisu ei lopulta ole saarilla, vaan siellä missä päästöt syntyvät.
”Kyse ei ole siitä, että poistaisimme elohopean merestä, vaan siitä, että estämme uuden saastumisen ja vähennämme altistumista”, Tinilau sanoo.
Käytännössä tämä tarkoittaa elohopeaa sisältävien tuotteiden käytön rajoittamista – mutta ennen kaikkea päästöjen vähentämistä niiden lähteellä. Tyynenmeren saarivaltiot tekevät jo oman osansa, mutta ilman kansainvälisiä toimia se ei riitä.
