Pienyrittäjät jäävät San Salvadorin imagonkohennuksen jalkoihin

El Salvadorin pääkaupungin historiallista keskustaa siistitään ja kunnostetaan uusille sijoittajille. Samalla moni pienyrittäjä joutuu väistymään, koska ei täytä uuden kaupunkikuvan vaatimuksia.

San Salvador, El Salvador (IPS) San Salvadorin keskustassa, paraatipaikalla, saa nyt nauttia kupposen kahvia mukista, jonka kylkeä koristaa yhdysvaltalaisen kahvilaketju Starbucksin logo.

Historialliseen art nouveau -tyyliä edustavaan Antonio Bou -rakennukseen muuttanut kahvilajätti on yksi lukuisista kansainvälisistä yrityksistä, joka on nyt sijoittanut El Salvadoriin.

San Salvadorin historiallinen keskusta on keskellä nopeaa muutosta, kun rakennuksia kunnostetaan, aukioita siistitään ja uusia yrityksiä avataan. Uudistussuunnitelma kattaa noin 60 hehtaaria San Salvadorin keskustasta. Kaupungissa asuu 1,6 miljoonaa ihmistä.

Kaikille muutos ei merkitse uutta alkua. Keskustan uudistaminen on jättänyt satoja ihmisiä työttömiksi ja ajanut heitä pois liikkeistä, jotka kunnostamisen jälkeen avautuvat ketjuille ja varakkaammalle asiakaskunnalle.

Asiantuntijat kutsuvat ilmiötä gentrifikaatioksi. Sillä tarkoitetaan kaupunkien uudistumista niin että alueen arvo nousee ja varakkaampi väestö tai toimijat syrjäyttävät vähävaraisemmat.

Kauneushoitolat katosivat kuukaudessa

Maaliskuussa kaupunki purki 14 de Julio -aukiolla sijainneen pienten liikkeiden sokkeloisen alueen. Valtaosa liikeistä oli naisten pyörittämiä kauneushoitoloita. Niitä oli vuosien varrella syntynyt kokonaisen korttelin verran. 

Kaupunki tarjosi naisille vaihtoehdoksi siirtymistä muutaman korttelin päässä sijaitsevaan Hula Hula -kauppakeskukseen. Tarjotut tilat olivat kuitenkin vain kahden neliömetrin kokoisia, kun aiemmissa työpisteissä käytössä oli vähintään viisi neliömetriä.

”Meiltä vietiin toimivat tilat, joissa työskentely oli sujuvaa, ja nyt meille tarjotaan kahden neliön koppeja korkeaan hintaan”, sanoo kosmetologi, joka ei halua nimeään julkisuuteen.

Aiemmin kaupunki peri kosmetologeilta 28 euron kuukausivuokraa. Uudessa paikassa yrittäjien tulisi maksaa 184 euroa kuukaudessa Nuevo Sistema de Mercados -yhtiölle. Kyseessä on vuonna 2023 perustettu julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyritys, joka hallinnoi useita San Salvadorin markkinoita, mukaan lukien Hula Hulaa.

Haastatellun kosmetologin mukaan suurin osa hänen kollegoistaan on päättänyt etsiä ratkaisun itsenäisesti. Kaikista 64 naisesta vain noin kymmenen siirtyi uuteen markkinarakennukseen.

Naisten tilanne ei ole poikkeus. Tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni on menettänyt työnsä pakotettujen sulkemisten seurauksena, ei kuitenkaan ole saatavilla.

Noin 450 uutta hanketta on jo hyväksytty tai parhaillaan käsittelyssä. Yksityisten investointien arvo on yhteensä 125 miljoonaa euroa. Ne ovat syrjäyttäneet osan keskustan työvoimasta, mutta niiden odotetaan samalla luovan uusia työpaikkoja liikkeisiin, jotka palvelevat aiempaa varakkaampaa asiakaskuntaa.

Bukelen veljesten pihvipaikka

Pääkaupungin uudistamiseen sijoittaneiden joukossa on myös presidentti Nayib Bukelen sukulaisia. Paikallismedian mukaan presidentti Bukelen veljien perustama yhtiö osti keskustasta arvokiinteistön, jonka myyntihinta oli noin 1,2 miljoonalla euroa ja se on sittemmin kunnostettu. 

1940-luvulla rakennettu art deco -henkinen talo toimi 1970-luvulla Banco de Londres y Montreal -pankin tiloina. Vuosina 2018–2023 sen katolla toimi boheemi Lero Lero Café -kahvila, joka joutui sulkemaan ovensa muutosten myötä.

Sen paikalla sijaitsee nyt uusi pihviravintola La Doña Steak House, jossa annos maksaa 28–46 euroa. Maan minimipalkka on noin 37 euroa.

Kaupungissa toimii kuitenkin edelleen runsaasti pieniä ja edullisia kahviloita, ruokapaikkoja ja liikkeitä. Esimerkiksi keskustan ytimessä Delgado-kadulla sijaitsevassa Típicos Mimitassa voi syödä perinteistä kotiruokaa 3,20 eurolla.

Monet pääkaupungin asukkaat suhtautuvat muutokseen myönteisesti. Pyöräretkelle lähtenyt 22-vuotias Melissa Castillo sanoo, että alue on nyt lähes tunnistamaton.

”Kaikki täällä tehdyt muutokset ovat olleet sen arvoisia. En olisi koskaan kuvitellut pyöräileväni täällä – ennen kaikki oli sekavaa ja vaarallista”, hän kertoo.

Gerardo Barriosin aukion laidalla levähtävän Castillon mukaan kyse ei ole vain estetiikasta. Jalkakäytävien on oltava kuljettavissa, aukioiden tarjottava tilaa levähtää ja rakennusten oltava siistejä ja turvallisia.

Sosiologi Walter Fagoagan mukaan keskeistä on löytää tasapaino toimivan ja viihtyisän kaupunkitilan sekä toisaalta niiden ihmisten toimeentulon välillä, jotka ansaitsevat elantonsa historiallisessa keskustassa.

”Uudistaminen oli tarpeen, mutta sen on kuljettava käsi kädessä osallistavuuden kanssa”, hän sanoo.

Keskusta siivottiin kovalla kädellä

San Salvador on kasvanut viime vuosikymmeninä hallitsemattomasti keskellä sosiaalista ja taloudellista kriisiä.

1980-luvun sisällissodan aikana tuhannet ihmiset pakenivat maaseudulta ja asettuivat pääkaupunkia ympäröiviin köyhiin kaupunginosiin. Kaupunki tarjosi heille niukan toimeentulon epävirallisessa taloudessa, joka työllistää edelleen noin 70 prosenttia väestöstä.

Sodan seurauksena osa vakiintuneista yrityksistä vetäytyi keskustasta. Rakennukset siirtyivät pienimuotoisen ja epävirallisen kaupan käyttöön ja rappeutuivat vähitellen. Keskustasta muotoutui laaja epävirallinen markkina-alue, jota leimasivat rapistuneet rakennukset ja ahtaat myyntikojut.

Kun Nayib Bukele nousi presidentiksi kesäkuussa 2019, alkoivat uudistukset. Hänen autoritaarisen hallintatapansa myötä epävirallisten myyjien häätäminen historiallisesta keskustasta helpottui. Muutosta vauhditti hallituksen maaliskuussa 2022 käynnistämä kova jenginvastainen politiikka, jossa on pidätetty myös syyttömiä.

Tämä on lisännyt pelkoa epävirallisten myyjien keskuudessa: harva uskaltaa vastustaa kaupunkitilan muutoksia pidätyksen pelossa.

”Hallitukselle rankaisevan strategian etu on se, että kaikki linjasta poikkeavat saadaan nopeasti kuriin”, Fagoaga sanoo.

Vanhat liikkeet eivät sovi uuden keskustan kuvaan

Yrittäjä Alfredo Chahínin sukellus- ja retkeilyvarusteisiin erikoistuneen liikkeen perusti hänen isoisänsä, palestiinalainen siirtolainen, joka alkoi myydä kankaita saavuttuaan maahan vuonna 1905. Useiden sijaintien jälkeen Chahínin liike juurtui lopulta samalle paikalle yli 50 vuodeksi.

Sitten kaupunki alkoi asettaa kunnostusvaatimuksia rakennuksen omistajalle, joka puolestaan vaati Chahínia kustantamaan kunnostukset ja lisäksi kolminkertaisti tämän vuokran. 

”Minulle sanottiin, että liiketilan piti vastata määräyksiä, sen piti olla moitteeton sisältä ja ulkoa”, sanoo 72-vuotias Chahín.

Kun Chahín ei suostunut maksumieheksi, päätti omistaja myydä liiketilan. Chahín joutui sulkemaan liikkeensä kesäkuussa 2025. Sen kaksi työntekijää jäivät työttömiksi.

Chahín sanoo tuntevansa monia kauppiaita, joille on asetettu tiukkoja vaatimuksia tilojen ulkonäöstä, liiketoiminnan laadusta ja esteettisistä standardeista. Lopulta vaatimukset suosivat uusia sijoittajia, joilla on rahaa muutoksiin.

Chahínin tuttu suutari halusi mukauttaa liikkeensä uusiin määräyksiin, mutta kaupunki sanoi, että tämän pitäisi vaihtaa alaa ja harkita esimerkiksi kahvilan tai hostellin perustamista.

Luovuttuaan liiketilastaan Chahín on jatkanut työtä kotoaan käsin. Myynti on pudonnut 80–90 prosenttia.

Hän myöntää, että uusittu keskusta näyttää kauniilta, mutta kyseenalaistaa uudistuksen suunnan.

”He haluavat tehdä tästä moitteettoman globaalin pohjoisen kaupungin, mutta samalla he vahingoittavat meitä, jotka olemme olleet täällä töissä”, Chahín sanoo.

Edgardo Ayala