New York, 09.09.02 (IPS) – Viime vuonna alkaneeseen väkivallan ja vastaväkivallan kierteeseen liittyy yhden sijasta kaksi avainpäivämäärää: Syyskuun 11. terroristit iskivät Yhdysvalloissa World Trade Centeriin ja Pentagoniin surmaten noin 3 000 siviiliä. Lokakuun 7. alkoi "vastahyökkäys", joka on tähän mennessä surmannut Afganistanissa noin 6 000 siviiliä.
Miten tämä tuhoisa kierre saadaan poikki?
Viime vuoden syyskuun 11. päivän jälkimainingeissa eräs psykologi neuvoi CNN:n lähetyksessä vanhempia, joilla oli vaikeuksia vastata lastensa kysymyksiin. Eräs pikkupoika oli tivannut vanhemmiltaan: "Mitä me olemme tehneet saadaksemme heidät vihaamaan meitä niin paljon, että he ryhtyvät tällaiseen?"
Kysymys osoitti kypsyyttä päinvastoin kuin psykologin antama vastaus: "Kertokaa lapsellenne, että maailmassa on hyviä ihmisiä, ja pahoja."
Poika oli päässyt kehityksessään vuorovaikutuksen vaiheeseen, jossa havaitaan omien toimien vaikuttavan ainakin osittain toisten tekemisiin ja päinvastoin. Psykologin vastaus puolestaan heijasti varhaisempaa, autistista kehitysvaihetta, jossa toisten pahoilla teoilla ei nähdä olevan yhteyttä omaan toimintaan.
Motivaatio auttaa selittämään ilmiöitä, mutta ei oikeuta niitä. Adolf Hitlerin aikanaan saavuttama menestys voidaan selittää nöyryyttävällä Versaillesin rauhansopimuksella, joka teki Saksasta yksin syyllisen ensimmäiseen maailmansotaan. Silti mikään ei voi oikeuttaa Hitlerin tekoja. Ymmärtäminen ei ole anteeksiantamista. Mutta ilman ymmärtämistä olemme tuomitut toistamaan historiaa.
Amerikkalaiset tiedotusvälineet eivät noteeraa valtioterrorismia, jota Yhdysvallat on harjoittanut muita maita vastaan. Vuoden 1945 jälkeen USA on puuttunut sotilaallisesti toisten valtioiden asioihin 67 kertaa aiheuttaen 12 miljoonan ihmisen kuoleman. Noin puolet hyökkäyksistä on ollut avoimia ja tehty puolustusministeriön vastuulla. Salaiset operaatiot ovat langenneet keskustiedustelupalvelu CIA:n kontolle.
Useimmat amerikkalaiset eivät tiedä näistä tapahtumista juuri mitään, ja niitä kuulee harvoin edes mainittavan.
Eräänlaiseksi terroriksi voitaneen lukea sekin, että maailmassa menehtyy joka päivä 100 000 ihmistä nälkään ja parannettavissa oleviin sairauksiin samalla, kun toiset viettävät tuhlailevaa elämää yltäkylläisyyden keskellä.
Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen kohteet olivat symbolisia: WTC edustaa maailmankauppaa, joka kasaa vaurautta toisille ja kurjistaa entisestään kehitysmaiden köyhää enemmistöä. Pentagon taas edustaa Yhdysvaltain sotilasmahtia.
Uhrien kannalta erolla ei ole merkitystä, mutta määritelmällisesti valtioterrorismi ja terrorismi voidaan puhtaimmillaan erottaa sen perusteella, onko harjoittajilla yllään armeijan univormu vai ei.
Kahdella terrorismin lajilla on paljon yhteistä: Väkivaltaa käytetään poliittisten tarkoitusperien edistämiseen ja vahingoitetaan sivullisia. Tarkoituksena on levittää terroria ja paniikkia vastapuolen nujertamiseksi. Lisäksi mukana on vastaiskuja vaikeuttava yllätysmomentti sen suhteen, kuka, missä ja milloin joutuu uhriksi.
Saudi-Arabiassa vallalla oleva vanhakantainen islamin tulkinta, wahhabilaisuus, muistuttaa monin tavoin Yhdysvalloissa yleistä kristillistä puhdasoppisuutta: Kumpkin jakaa maailman kahtia meihin ja muihin. Lisäksi "me" edustaa hyviä ja "ne" pahoja. Kumpikin usko sisältää ajatuksen Harmagedonista, vääjäämättömästä lopullisesta taistelusta, jossa paha murskataan.
Niin kristinuskon, islamin kuin juutalaisuudenkin äärimuodot puhuvat "valitusta kansasta" ja "luvatusta maasta". Samat ainekset ovat löydettävissä sekä George W. Bushin että bin Ladenin retoriikasta.
Terroristiverkosto al-Qaidan wahhabilaiset jäsenet näkevät Yhdysvallat ahneuden ruumiillistumana, joka on kiinnostunut vain öljystä (kytkös maailmankauppaan) ja sotilastukikohdista (Pentagon).
Itse asiassa Yhdysvallat on hyökkäyksenä aikana vallannutkin vanhan neuvostotukikohdan Kandaharin lähellä Afganistanissa. Lisäksi toukokuun lopussa allekirjoitettiin sopimus Turkmeniaa, Afganistania ja Pakistania yhdistävästä öljyputkesta. Turkmenian ja Pakistanin presidenttien ohella nimensä laittoi paperiin yhdysvaltalaisen öljy-yhtiön Unocalin entinen konsultti, Afganistanin nykyinen pääministeri Hamid Karzai.
Jos Yhdysvallat olisi tyytynyt sotilaallisiin toimiin ja jättänyt politikoinnin YK:n turvallisuusneuvostolle ja islamilaisten maiden järjestöille, niin se olisi saattanut jopa voittaa sodan. Se tosin olisi edellyttänyt tukikohtien perustamisesta luopumista ja öljyputkien jättämistä afganistanilaisten hallintaan.
Nyt sota on kuitenkin hävitty.
Islamistien pitkän tähtimen tavoite tuntuu olevan hankkia kunnioitusta uskonnolliselle ajattelulleen. Yhdysvallat puolestaan halajaa vapaata kauppaa ja sotilaallista turvallisuutta. Perustarpeet etusijalle asettava kauppa ja uskonnollinen suvaitsevaisuus voisivat tyydyttää molempien osapuolien toiveet.
Kuvitelkaa, että Bush olisi pitänyt 12. syyskuuta 2001 seuraavanlaisen puheen:
Amerikkalaiset maanmieheni, tuhansia ihmisiä surmannut eilinen hyökkäys oli kauhistuttava, eikä sitä voida hyväksyä missään olosuhteissa. Tekijät on otettava kiinni ja pantava vastaamaan kansainvälisessä oikeudessa, jolla on selkeä mandaatti YK:lta.
Mutta tämäiltainen puheeni koskettelee muutakin. Vaikka aikomuksemme ovat hyviä, ulkopolitiikassamme on vakavia puutteita. Hankimme itsellemme vihollisia, koska meiltä puuttuu herkyyttä ymmärtää ihmisten perustarpeita ja erilaista uskonnollista identiteettiä. Siksi aion ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin:
– vedämme pois sotilastukikohtamme Saudi-Arabiasta;
– tunnustamme Palestiinan valtion (yksityiskohdista sovitaan myöhemmin);
– aloitamme vuoropuhelun Irakin kanssa erimielisyyksien selvittämiseksi;
– hyväksymme Iranin presidentin Mohammad Khatamin kutsun aloittaa vuoropuhelu hänen maansa kanssa;
– vetäydymme sotilaallisesti ja taloudellisesti Afganistanista;
– lopetamme sotilaalliset interventiot ja pyrimme sovintoon niiden uhrien kanssa.
Tuona iltana 1,3 miljardia muslimia olisi ylistänyt Amerikkaa, ja harvoilta jäljelle jääneiltä terroristeilta olisi kadonnut kaikupohja. Puheen kirjoittajalta olisi kulunut puoli tuntia sen laadintaan ja Bushilta kymmenen minuuttia sen pitämiseen. Afganistanin operaatioon sitävastoin on uponnut jo noin 60 miljardia euroa. Psykologisesti ratkaisu ei olisi ollut Bushille helppo, mutta saavutetut hyödyt olisivat olleet mittaamattomat.
(Inter Press Service)
* Rauhantutkimukseen erikoistuneet professorit Johan Galtung ja Dietrich Fischer johtavat yhdessä rauhan ja kehityksen verkostoa Transcendia.
(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään.
