Tansanian Rufiji-joella suuret vaelluskalat ovat vähentyneet jyrkästi. Kun joet padotaan, tai ne saastuvat ja kuivuvat, seuraukset ulottuvat luonnosta ruokaturvaan, toimeentuloon ja jokivarsien yhteisöjen arkeen. Myös patojen purkamista vaaditaan.

Rufiji, Tansania 6.4.2026 (IPS) Kun huutokauppa alkaa Nangurukurun kalatorilla Etelä-Tansanian Lindin alueella, kalakato näkyy konkreettisesti. Puiset kanootit, jotka ennen palasivat Rufiji-joelta runsaan saaliin kanssa, tuovat nyt mukanaan vain murto-osan entisistä määristä. Kauppiaat etsivät pitkään monnikaloja, mutta turhaan.

”Ennen saimme 30-kiloisia kambaleja. Nyt niitä ei enää juurikaan ole”, kalastaja Hamisi Juma sanoo.

Sukupolvien ajan kausittaiset tulvat toivat vaeltavia monneja ja muita makean veden lajeja Rufiji-jokeen. Ne söivät, lisääntyivät ja vahvistivat kantojaan – ja elättivät samalla tuhansia ihmisiä.

Muutos on tapahtunut nopeasti ja näkyy laajalti. Vaelluskalat ovat elintärkeitä ruokaturvalle ja toimeentulolle eri puolilla Afrikkaa, ja niiden katoaminen on jokivarsien yhteisöille sekä ympäristö-, talous- että sosiaalinen kriisi.

”Kala on tärkein proteiininlähteemme. Jos se katoaa, se vaikuttaa meihin kaikkiin”, torikauppias Asha Mrope sanoo.

Vaelluskalat kuuluvat maailman uhanalaisimpiin selkärankaisiin. Kun ne katoavat, katoaa myös monien yhteisöjen keskeinen ravinnonlähde. Vaelluskaloja kansainvälisesti tutkinut Zeb Hogan varoittaa kehityksen uhkaavan suoraan ruokaturvaa.

”Sisävesikalastus tarjoaa ruokaa ja toimeentuloa sadoille miljoonille ihmisille, erityisesti maaseudulla. Saaliit ovat miljardien arvoisia ja usein tärkein proteiininlähde jokien varsilla.”

Koko Afrikan jokien yhteinen kriisi

Tuoreen kansainvälisen arvion mukaan maailman vaelluskalakannat ovat vähentyneet 81 prosenttia vuodesta 1970. Pudotus on yksi jyrkimmistä, joita on mitattu millään selkärankaisten ryhmällä. Raportti tunnistaa 325 lajia, jotka tarvitsevat kiireellisiä suojelutoimia. Lajeista 42 on Afrikassa. 

Afrikan suuret joet, kuten Niili, Kongo ja Niger, elättävät miljoonia ihmisiä ja kuuluvat maailman rikkaimpiin makean veden ekosysteemeihin. Samoissa joissa tapahtuvat maailman suurimmat eläinvaellukset, biomassaltaan samaa luokkaa kuin Serengetin suurvaellukset. Jokia kuitenkin kuormittavat padot, saasteet, ilmaston ääri-ilmiöt ja heikko hallinto.

Vaikka kalojen merkitys ihmisille ja ekosysteemeille on suuri, päättäjät eivät usein anna niille arvoa. Myös maiden välinen yhteistyö olisi tärkeää Afrikassa, jossa joet ja järvet ylittävät jatkuvasti valtioiden rajoja.

”Kalojen hyöty jakautuu miljoonille maaseudun ihmisille, mutta he eivät yleensä päätä jokien rakentamisesta”, Hogan sanoo.

Sähkön hinta

Yksi vaelluskalakantojen suurimmista tuhoajista ovat padot. Vesivoima tuo sähköä ja vauhdittaa talouskasvua, mutta ilman ekologisten vaikutusten huomioimista seuraukset voivat olla vakavia.

”Padot estävät kalojen nousun kutualueille, hidastavat nuorten kalojen kulkua alavirtaan ja muuttavat virtaamia, joita tarvitaan vaelluksen käynnistymiseen.”

Kun kalat eivät pääse lisääntymään, kannat heikkenevät ja saaliit pienenevät.

”Jos joet pidetään terveinä ja vapaasti virtaavina, vesiekosysteemit pysyvät kalaisina sekä ihmisten että luonnon hyödyksi”, Hogan sanoo.

Suuret arvokalat ovat kaikkein alttiimpia padoille, elinympäristöjen tuhoutumiselle ja ylikalastukselle, joten ne myös vähenevät nopeiten.

Hoganin mukaan vesivoima on tärkeää, mutta sen hyödyt on sovitettava yhteen ympäristöhaittojen kanssa. Ratkaisu on paremmassa suunnittelussa, patojen sijoittelussa ja käytössä.

”Vesivoiman hyödyt pitää maksimoida samalla kun ympäristölle aiheutuvat haitat minimoidaan. Hyvän padon taloudellinen hyöty on selvästi suurempi kuin ympäristöhaitta. Valitettavasti rakenteilla on paljon huonoja patoja.”

Osa vanhoista padoista pitäisi purkaa, jotta kalat pääsevät takaisin entisille vaellusreiteilleen. Samalla osa joista tulisi jättää vapaasti virtaaviksi, ja energiaratkaisuja etsiä myös aurinko- ja tuulivoimasta.

Ilmastonmuutos pahentaa tilannetta. Sateiden rytmi muuttuu, tulvat heikkenevät ja kuivuusjaksot pitenevät. Äkilliset rankkasateet taas aiheuttavat tuhoisia tulvia.

Monet Rufijin kalalajit ovat riippuvaisia kausittaisista tulvista, joiden avulla ne siirtyvät jokien, kosteikkojen ja tulvatasankojen välillä ravinnon ja kutualueiden perässä. Kun tämä tuhansia vuosia jatkunut rytmi rikkoutuu, vaikutukset leviävät nopeasti koko ekosysteemiin.

Samalla saasteet, elinympäristöjen heikkeneminen ja ylikalastus kuormittavat jokia. Kun kalaa on vähemmän, osa kalastajista turvautuu pienisilmäisiin verkkoihin ja laittomiin pyyntitapoihin, jotka heikentävät kantoja entisestään.

Yhteisöt mukaan päätöksentekoon

Tansaniassa järkkynyt ekosysteemi näkyy Rufijilta Viktoriajärvelle asti, jossa niilinahven ja muut vaelluslajit ovat vähentyneet voimakkaasti. Tasapainon löytämisellä on jo kiire. Ratkaisuja on, mutta ne vaativat nopeita päätöksiä: vaellusreittien suojelua, kalateitä ja kalastuksen sääntelyä. Myös tutkimusta tarvitaan lisää.

Kalojen katoaminen merkitsee muutakin kuin tulojen vähenemistä. Kala liittyy muistoihin, rituaaleihin ja identiteettiin. Sen puuttuminen näkyy arjessa ja siinä, miten ihmiset puhuvat joesta.

”Jos menetämme kalastuksen, menetämme ruokamme, työmme ja elämäntapamme”, kalakauppias Mrope sanoo.

Tutkija Hogan korostaa paikallisyhteisöjen roolia.

”Kalastajat tietävät joista valtavasti. Heidät on otettava mukaan päätöksentekoon. Maailmalla on käynnissä hankkeita, joissa paikallisyhteisöjen kanssa kerätään tietoa vaelluskaloista, tärkeistä vaellusreiteistä ja suojelua tarvitsevista elinympäristöistä”, Hogan sanoo.

Nangurukurun tori hiljenee auringon noustessa korkeammalle. Niukka saalis on myyty. Kalastajat paikkaavat verkkojaan ja valmistautuvat uuteen epävarmaan päivään.

”Joki on yhä olemassa. Mutta se ei ole enää sama joki, jonka me tunsimme”, kalastaja Juma sanoo.

(Inter Press Service)