Teheran/Mazar i Sharif, 28.07.03 (IPS) – Mohammad Saber tungeksii työtovereidensa kanssa Afganistanin suurlähetystössä Teheranissa saadakseen apua palkkakiistaan. "En olisi koskaan tullut tänne, jos palkka kotimaassa riittäisi edes leipään ja teehen", mies huokaa.
Koillis-Afganistanista kotoisin oleva Saber pakeni maansa levottomuuksia Iraniin. Teheranissa hän työskentelee jätteiden kerääjänä. "Maani on sodan runtelema, sieltä on vaikea saada mitään toimeentuloa. Jos olisin varma elannosta kotona, en olisi jäänyt tänne edes tunniksi."
Saber ja hänen 36 työtoveriaan tarvitsevat suurlähetystön apua saadakseen entisen työnantajan maksamaan kolmen kuukauden palkkarästit. Irtisanomisen jälkeen palkkaa ei viitsitty maksaa, koska afganistanilaisilla ei ole laillista asemaa Iranissa.
Suuri osa afgaaneista on suurlähetyssä muista syistä. He valmistautuvat palaamaan kotimaahansa ja jonottavat kotiuttamislomakkeita sekä YK:n pakolaisjärjestön todistuksia, joiden turvin he voivat lähteä Iranista virallisesti pakolaisina.
Yli neljännes noin 2,5 miljoonasta Iranin afgaanista on palannut kotimaahansa sen jälkeen, kun Taleban-liike syöstiin vallasta marraskuussa 2001. Jotkut haluavat kuitenkin jatkaa sinnittelyään ulkomailla vielä vuosikymmenienkin jälkeen.
Abdulgader Rahmani on ollut Iranissa jo 20 vuotta. "Ikävöin muiden tavoin kotiani, mutta minulla ei ole Afganistanissa mitään, ei maata, ei pihaa, minne palata.
"Olen siis mieluummin köyhä täällä kuin palaan takaisin", 64-vuotias Rahmani sanoo. Saber on samaa mieltä, vaikka elämä Iranissa on kaukana ihanteellisesta.
Afganistanilaiset ovat usein kehnoissa töissä eikä heillä ole vakinaista asuntoa. Oikeuslaitoksesta ei ole juuri apua niille, jotka ovat tulleet ilman virallisia papereita.
"Afgaaneja halveksutaan julkisilla paikoilla, erityisesti takseissa ja busseissa, mutta he kestävät loukkaukset kärsivällisesti ja elävät pelokkaasti elämäänsä", kuvailee ammattikoulun sosiologi Rozbeh Kasravi Abdulabadin kylässä.
Yli 20 vuotta jatkuneesta sisällissodasta kärsivät Afganistanissa eniten naiset.
Useiden tutkimusten mukaan yli 90 prosentilla pääkaupungin Kabulin naisista on oireita masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Sama toistuu naapurimaan Pakistanin pakolaisleireillä. Kaikki tutkimukset ovat ajalta ennen Yhdysvaltain terroristi-iskujen käynnistämiä kostotoimia syksyllä 2001.
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan reilut kolme prosenttia ihmisistä kärsii normaalioloissa vakavista mielenterveysongelmista. Konflikteissa taas joka kymmenes saa todennäköisesti vakavia mielenterveyden häiriöitä, ja toiselle kymmenesosalle kehittyy oireita, jotka vaikeuttavat tavallista elämää.
WHO arvioi, että "Afganistanissa on noin viisi miljoonaa ihmistä, jotka todennäköisesti kärsivät psykososiaalisista vaivoista. Yleisimpiä ovat masennus, ahdistuneisuus sekä psykosomaattiset oireet kuten unettomuus tai selkä- ja vatsakivut."
Erityisen haavoittuvaisia ovat naiset ja lapset, jotka ovat ilman vuosia sitten tuhottujen perheidensä ja yhteisöjensä turvaa.
Neljän lapsen äiti Munira on sairaalahoidossa Shafakhan Mulkin sairaalassa Mazar i Sharifissa. Hän kärsii masennuksesta, unettomuudesta sydämentykytyksestä ja apatiasta. Sairauksien seurauksena hänen käytöksensä on ollut itsetuhoista.
Tulevaisuuden toivoton köyhyys vaikuttaa hänen tilaansa yhtä paljon kuin menneisyyden traumat. "Hänen ahdistuneisuutensa juontuu taloudellisesta epävarmuudesta", sanoo sairaalan psykiatrisen ja neurologisen osaston johtaja Mohammed Nadir Alemyi.
Vuonna 2001 Afganistanissa oli vain kahdeksan psykiatria, 18 psykiatrista hoitajaa ja 20 psykologia. Avustustyöntekijöiden mielestä ainakin puolet 27-miljoonaisesta väestöstä tarvitsee pikaista lääkärinhoitoa.
(Inter Press Service)
