San Francisco, 28.07.03 (IPS) – Jos presidentti Bush oikeasti välittäisi miljoonien pohjoiskorealaisten nälänhädästä, hän allekirjoittaisi rauhansopimuksen maan hallituksen kanssa ja lopettaisi Korean sodan, joka on eristänyt maata viisikymmentä vuotta.
"En kunnioita miestä, joka pitää kansaansa nälässä", ilmoitti Bush. Lausunnollaan hän haki oikeutusta sotilaallisille uhkailuille, joita Yhdysvallat on esittänyt Pohjois-Korealle. Samalla hän maalasi Kim Jong Ilistä kuvan julmana diktaattorina, joka hylkää aliravitut lapset hankkiakseen ydinaseita.
Näännyttääkö Kim Jong Il oikeasti kansansa nälkään, vai onko pitkään jatkuneen hädän syynä se, että teknisesti ottaen Yhdysvallat on vielä sodassa Pohjois-Korean kanssa?
Heinäkuun 27. päivänä tuli kuluneeksi 50 vuotta maiden välisen väliaikaisen aselevon julistamisesta. Ajankohta olisi otollinen rauhansopimuksen solmimiseen sodan ja pakotteiden lopettamiseksi, sillä ne ovat todellinen syy Pohjois-Korean nälänhätään.
Valtaosa asiantuntijoista on Bushin kanssa eri mieltä Pohjois-Korean nälänhädän syistä. He viittaavat 1990-luvulla kärjistyneen kurjuuden syiksi Neuvostoliiton romahtamisen ja luonnonolot. Ensimmäinen isku Pohjois-Korean maataloustuotannolle oli sosialistisen kauppaliiton hajoaminen, mikä vei maalta merkittävän kauppakumppanin.
Subventoidun öljyntuonnin loppuminen Neuvostoliitosta ja Kiinasta pysäytti pohjoiskorealaisten viljelijöiden traktorit kirjaimellisesti. Toinen isku olivat vuosisadan pahimmat tulvat ja kuivuudet, jotka tuhosivat suuren osan sadosta. Maan johto oli pakotettu pyytämään apua länsimailta ja Japanilta.
Nälänhädän itsepintainen säilyminen johtuu kuitenkin Yhdysvaltain johtamista talouspakotteista ja vastahakoisuudesta solmia rauha 50-vuotisen sodan lopettamiseksi.
Pohjois-Koreasta tiedetään oikeastaan vain se, että 1980-luvulle saakka pohjoisen maanviljelyn ja talouden kasvuvauhti päihitti kirkkaasti Etelä-Korean vastaavan.
Maailman terveysjärjestö ja muut YK:n alaiset organisaatiot ylistivät perusterveyspalvelujen tarjontaa ja totesivat, että pohjoiskorealaiset lapset rokotettiin amerikkalaislapsia paremmin, ja että Pohjois-Koreassa todennäköinen elinikä oli korkeampi kuin Etelä-Koreassa.
Vain viidennes Pohjois-Korean vuoristoisesta pinta-alasta on viljelykelpoista. Ennen niemimaan jakamista pohjoinen toimi teollisuuskeskuksena ja etelä vilja-aittana. Tämän asetelman lisäksi Pohjois-Korea oli pommitettu murskaksi, mutta vuonna 1961 se kuitenkin saavutti omavaraisuuden maataloudessa.
Korean sota vaati neljä miljoonaa uhria ja tuhosi pohjoisen Korean maatalouden suureksi osaksi. Historioitsijoiden mukaan Yhdysvaltain harjoittama poltetun maan taktiikka oli ennennäkemättömän raaka, jopa Vietnamia pahempi.
USA:n ilmavoimat tuhosivat napalmilla kolme neljäsosaa ruoantuotantoon käytetyistä kastelupadoista ja kiinteistöistä. Samanlaiset tuhotyöt luokiteltiin sotarikoksiksi, kun natsit tuhosivat paljon pienempiä tuotantolaitoksia Hollannissa.
Välirauhan alettua pohjoiskorealaiset ryhtyivät jälleenrakentamaan hävitettyä maataan juche-aatteen mukaisesti. Aate korostaa sitoutumattomuutta ja kansallista itsenäisyyttä.
Vuonna 1972 New York Times raportoi "Pohjois-Korean kurinalaisesta ja tuottavasta työvoimasta sekä maan kehittyneestä, erittäin teollistuneesta ja pääosin omavaraista sosialistisesta taloudesta."
Pohjois-Korea pyrki omavaraisuuteen ruoan suhteen, mutta ei lopulta päässyt irti Yhdysvaltain kuristusotteesta. Pohjois-Korean 22-miljoonainen kansa on ollut viiden vuosikymmenen ajan USA:n sota- ja talouspakotteiden panttivankina ja ydintuhouhkailujen kohteena. Tämä mielipuolinen politiikka paisuttaa molempien maiden puolustusbudjetteja ja vie näin tärkeitä voimavaroja, jotka voisivat parantaa kansakuntien hyvinvointia.
(Inter Press Service)
*Christine Ahn koordinoi taloudellisten ja sosiaalisten ihmisoikeuksien ohjelmaa Food First -instituutissa Oaklandissa, Kaliforniassa. Instituutti on voittoa tavoittelematon koulutus- ja tutkimuskeskus. (c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään.
