Peking, 12.08.02 (IPS) – "Mietin ankarasti, mutta en keksinyt ainuttakaan asiaa, joka huolestuttaisi minua", vastasi kolmasluokkalainen tyttö Shanghaista, kun häneltä kyseltiin kasvukivuista.
"Minun ei tarvitse kantaa huolta mistään. Ehkä ongelmani on se, että minulla ei ole mitään kasvukipuja. En tiedä, pystynkö isona tekemään omia valintoja", kymmenvuotias tyttö jatkoi pohdiskeluaan.
Vanhemmat ovat aina tehneet kaikki päätökset hänen puolestaan. Tilanne on yleinen kiinalaisperheissä, joissa virallisen linjan mukaisesti on yhä useammin vain yksi lapsi.
Nyt viranomaiset 1,2 miljardin asukkaan Kiinassa ovat alkaneet huolestua siitä, että lapsukaiset hemmotellaan pilalle. Pumpulissa kasvaneet eivät ehkä kestäkään elämän kovia tosiasioita.
Ylihuolehtimisen lopullisena tavoitteena on usein lapsen saaminen yliopistoon ja sitä tietä menestyvälle uralle, josta koituisi iloa ja kenties hyötyä vanhemmillekin. Jotkut nuoret paapominen nostattaa kuitenkin kapinaan.
"Ikävystyn kuoliaaksi", valittaa Li Ning, joka käy arvostettua lukiota Nanjingin maakunnassa. Valituksen kirvoitti alueen asukaskomitean heinäkuinen julistus yleisestä metelöintikiellosta. Näin taataan nuorille mahdollisuus valmistautua rauhassa lähestyvään pääsykoekauteen.
"Tämä huolehtiminen tekee meistä imbesillejä. Jos hermomme ovat niin herkät, että emme kestä yli lentävän lentokoneen ääntä tai linnunlaulua, niin mihin me kelpaamme valmistuttuamme", nuorukainen tivaa.
Etelä-Kiinan normaaliyliopiston kasvatustieteen professori Zhang Bo pitää ymmärrettävänä sitä, että vanhemmat omistavat lähes koko elämänsä lapsilleen, koska "heillä on näiden suhteen suuria odotuksia."
Hän kuitenkin myöntää, että lapsiin kohdistuu usein niin kovia psyykkisiä paineita, että se hidastaa heidän kehitystään.
Psykologi Wang Yufengin Pekingin yliopistossa tekemä tutkimus paljastaa, että Kiinan 340 miljoonasta lapsesta vähintään 30 miljoonaa kärsii jonkinasteisista oppimis-, tunne- tai käytöshäiriöistä.
Vanhemmat eivät kuitenkaan näe muuta vaihtoehtoa kuin painaa päälle, sillä lukiolaisista vain joka kymmenes pääsee korkeakouluihin. Niinpä pääsykokeisiin valmentautumisesta tulee helposti kaiken kouluopetuksen päämäärä.
"Pääsykokeisiin keskittyvä opetus on epäinhimillistä eikä koidu oppilaan elinikäiseksi hyödyksi. Itse asiassa opettajat tuhoavat seuraavan sukupolven, vaikka tarkoitus on hyvä", eräässä pekingiläisessä koulussa rehtorina toimiva Qiu Jilong moittii.
Shanghaissa toukokuussa julkistetun tutkimuksen mukaan 10-14-vuotiaista koululaisista 60 prosenttia nukkuu vähemmän kuin kahdeksan tuntia yössä. Opetusministeriön määräysten mukaan ala-asteen oppilaiden tulisi saada vähintään kymmenen ja yläastetta käyvien kahdeksan tunnin yöunet.
Kyselyyn vastanneista 1 792 lapsesta viidennes kokee, ettei heille jää lainkaan aikaa leikkimiseen, ja loputkin valittivat vapaa-aikaansa aivan liian vähäiseksi.
Kasvatustieteilijät ovat alkaneet vaatia luopumista pääsykoekeskeisestä opetuksesta ja siirtymistä lasten kokonaisvaltaiseen kasvattamiseen. Uutta "laatukasvatusta" ryhdyttiin ajamaan jo 1990-luvulla. Sen myötä jotkut koulut ovat vähentäneet kotitehtäviä, ja oppilaiden koetulosten vertailu on lopetettu.
Korkeakouluihin pyrkijöiden yläikärajat on myös poistettu, millä halutaan korostaa oppimisen elinikäistä luonnetta.
Osa vanhemmista on kuitenkin ymmärtänyt laatukasvatuksen niin, että lapsille on hankittava runsaasti kehittäviä harrastuksia. Nyt pienokaisia kiidätetään soitto-, tanssi-, shakki- ja piirustustunneille.
"Vanhemmat ovat unohtaneet kaikkein olennaisimman, joka on terveellisen ja onnellisen elämän antaminen lapsille", tunnettu pianisti ja säveltäjä Teng Shichu sanoo.
Hänen mielestään laatukasvatuksen tulisi kehittää suvaitsevaisuutta ja ymmärtämystä sekä kykyä kommunikoida ja tehdä yhteistyötä toisten kanssa. "Nämä ovat ihmiselle paljon tärkeämpiä asioita kuin tietojen ja taitojen pänttääminen."
(Inter Press Service)
