Dacca, 25.03.2002 (IPS) – Latifa oli vasta viisivuotias, kun hänen silloin 20-vuotias veljensä Anwar pidätettiin epäiltynä osallisuudesta murhaan.Seuraavat 20 vuotta Anwar vietti vankeudessa, vaikka poliisi ei koskaan löytänyt häntä vastaan riittävästi todisteita nostaakseen oikeusjuttua.
Köyhään perheeseen syntynyt Anwar viruisi edelleen Bangladeshin pääkaupungin Daccan keskusvankilassa, ellei hänen nyt 24-vuotias sisarensa Latifa olisi puuttunut asiaan. Tämä hankki avukseen lakimiehen ja sai tuomarin päätöksellä veljensä vapaaksi.
Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Bangladeshissa on tuhansittain "anwareita", jotka on unohdettu vankilaan usein mitättömien epäilyjen nojalla ja ilman oikeudenkäyntiä.
"Olen tavannut naisvangin, jota pidettiin yli kolme vuotta tyrmässä epäiltynä leipäpalan varastamisesta", itsekin pidätettynä ollut poliittinen aktivisti Sfura Khatun kertoo.
Arvostettu bangladeshilainen oikeustieteilijä Kamal Hossain puhuu "unohdetuista vangeista". Useimmat ovat köyhästä perheestä, jolla ei ole varaa asianajajaan, takuiden maksamiseen tai pitkään oikeustaisteluun.
Asiantuntijoiden mukaan nämä vangit ja heidän omaisensa eivät yksikertaisesti tunne omia oikeuksiaan, joita viranomaisten pitäisi kunnioittaa.
Bangladeshin valtio on kuitenkin varannut vuodesta 1966 lähtien joka vuosi noin 44 000 euroa köyhien ihmisten maksuttomaan oikeusapuun. Maan kaikilla 64 hallintoalueella pitäisi lisäksi olla oikeusapulautakunta hoitamassa asiaa.
Asiantuntijoiden mukaan pidätetyt harvoin tietävät lautakunnasta tai oikeudestaan pyytää siltä apua. Siksi määrärahatkin makaavat käyttämättöminä.
Toinen seuraus on se, että Bangladeshin 80 vankilaa ovat rutkasti ylikansoitettuja. Ne on tarkoitettu yhteensä 24 000 vangille, mutta todellinen määrä on vähintään 70 000.
Tuoreiden tietojen mukaan yksistään Daccan keskusvankilassa on noin 1 500 ihmistä, jotka ovat odottaneet oikeudenkäyntiä yli kolme vuotta. Koko maassa vastaavia vankeja arvioidaan olevan vähintään 5 000.
Jos noille vangeille olisi tarjottu ajoissa oikeusapua, valtaosa olisi selvinnyt kahden-kolmen kuukauden tuomiolla rikoksistaan, vain yhtä nimeä käyttävä asianajaja Anwaruzzaman sanoo.
Jotkut vangit olisivat hänen mukaansa päässeet vapaiksi viikon sisällä pidätyksestään, sillä poliisilla ei ole todisteita rikosepäilyjensä tueksi.
Bangladeshin oikeusministeri Moudud Ahmed lupasi maan parlamentissa maaliskuussa, että alueelliset oikeusapulautakunnat "uudelleenaktivoidaan" tekemään työtään. Hän kertoi samalla, että Bangladeshin oikeusistuimissa on vireillä yli puoli miljoonaa juttua.
Oikeuslaitoksen laiminlyönnit ja hitaus ovat tehneet vankiloista täysin epäinhimillisiä. Esimerkiksi Daccan keskusvankila rakennettiin 1800-luvulla korkeintaan 2 632 ihmisille. Nyt vankeja on viranomaisten mukaan jopa 9 500.
Pääkaupungista 150 kilometrin päässä sijaitsevaan Gopalgonjin piirivankilaan on ahdettu noin 600 ihmistä tarkoitetun 75:n sijasta.
Vankiloiden asukkaat joutuvat jonottamaan tuntikausia vessaan. Peseytyminen on ylellisyyttä, jota vangin on odotettava kuukausia. Monen vankilan asukkaat nukkuvat vuorotellen tilanahtauden vuoksi. Ruokaa ja lääkkeitä ei ole riittävästi – jos lainkaan.
Vangeista haavoittuvimpia ovat lapset ja naiset, joita ahdistelevat sekä toiset vangit että henkilökunta.
Ihmisoikeusaktivistien mukaan myös kidutus on vankiloissa yleistä, vaikka laki kieltää sen. Poliisi kiristää kiduttamalla sekä tunnustuksia että lahjuksia. Jälkimmäisiä vaaditaan usein myös vankeja tapaamaan pyrkiviltä omaisilta.
"Itsemurha näyttää olevan ainoa ulospääsy kasvavalle joukolle Daccan keskusvankilan vankeja", pääkaupungin englanninkielinen Daily Star -lehti kertoo. Sen mukaan itsemurhayrityksiä on ollut viime kuukausina runsaasti, ja osa niistä on onnistunut.
(Inter Press Service)
