Montevideo, 10.09.01 (IPS) – Suuren yhdysvaltalaisen markettiketjun Wal-Martin kaupoissa käy joka viikko 90 miljoonaa asiakasta. Ketjun yli 900 000 työntekijällä ei ole lupaa ammatilliseen järjestäytymiseen. Sitä yrittävä päätyy äkkiä työttömäksi. Huippumenestyvä yritys kumoaa siis avoimesti yhden YK:n määrittelemistä ihmisoikeuksista – järjestäytymisen vapauden.
Wal-Martin perustaja Sam Walton sai 1992 Vapauden mitalin, joka on yksi Yhdysvaltain arvostetuimmista kunnianosoituksista.
Yhdysvalloissa joka neljäs aikuinen ja yhdeksän kymmenestä lapsesta ruokailee säännöllisesti McDonaldsilla. Tämän pikaruokaketjun työntekijöistä pääsee eroon yhtä helposti kuin sen hampurilaispakkauksista. Ammatillinen järjestäytyminen on sielläkin kielletty.
Malesiassa työläisillä on yhä oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä, mutta sellaiset ylikansalliset yhtiöt kuin Intel, Texas Instruments ja Hewlett Packard ovat vapauttaneet itsensä moisesta riesasta. Malesian hallitus julisti näet elektroniikkateollisuuden ay-vapaaksi.
Thaimaalaisessa lelutehtaassa 1993 kuoliaaksi palaneet 190 naista oli myös "vapautettu" järjestäytymisoikeudestaan. Halli, jossa he valmistivat suosittujen televisiosarjojen, kuten Simpsonien ja Muppet Show'n, hahmoja jäljitteleviä nukkia, oli lukossa ja teljetty ulkopuolelta.
Teknologia on häivyttänyt välimatkat maailmasta ja saanut aikaan uuden ihmeen: Niken indonesialaisen työntekijän täytyisi ahkeroida 100 000 vuotta ansaitakseen saman verran kuin yhtiön huippujohtajat tienaavat vuodessa.
Kyse on siirtomaa-ajan jatkumisesta, mutta aiempaa laajemmassa mitassa. Maailman köyhät esittävät perinteistä rooliaan: tarjoavat halvan työvoimansa halpojen tavaroiden valmistukseen. Nykyisin he tosin valmistavat leluja, lenkkitossuja, tietokoneita ja muita teknisiä vempeleitä, kun heidän tuotteitaan aiemmin olivat esimerkiksi riisi, kumi, kahvi ja sokeri.
Vuodesta 1919 lähtien maailmassa on allekirjoitettu 183 työelämää sääntelevää kansainvälistä sopimusta. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan Ranska on ratifioinut niistä 115, Norja 106, Saksa 76 ja Yhdysvallat 14. Globalisaation kärkimaa tottelee vain omia sääntöjään. Näin se turvaa yrityksilleen mahdollisuudet metsästää halvinta työvoimaa ja saastuttaa muiden luontoa.
On paradoksaalista, että sama maa vaatii nyt "sosiaalilausekkeita" ja "ympäristönsuojelulausekkeita" vapaakauppaa koskeviin sopimuksiin.
Yhdenmukaisten työelämää koskevien sääntöjen sisällyttäminen kauppasopimuksiin on sen sijaan kauhistus Meksikon entiselle presidentille Ernesto Zedillolle, jonka mielipiteitä voi lukea yhdysvaltalaisesta Forbes-bisnesjulkaisusta. Zedillo kuuluu nykyisin Union Pacific -yhtymän ja 140 maassa toimivan Procter & Gamblen hallitukseen.
Myös erästä YK:n komiteaa johtavan Zedillon viesti on selvä: hankkiutukaamme tyystin eroon kaikesta työntekijöiden oikeuksia vielä suojelevasta kansainvälisestä lainsäädännöstä. Eläkeläispresidentti saa palkkaa orjuuden puolustamisesta.
Syytösten ja mielenosoitusten kohteeksi joutuessaan suuryritykset pesevät kätensä. "En se minä ollut", on vakioalibi. Taustalla on pitkälle viety työn hajauttaminen. Jokaisesta Toyotan autosta kolme neljäsosaa on alihankkijoiden tuotantoa.
Volkswageneita Brasiliassa valmistavista työläisistä vain joka viidesn on VW:n palkkalistoilla. Brasilian valtion öljy- yhtiön Petrobrasin tuotantolaitoksilla kolmen viime vuoden aikana tapaturmaisesti kuolleista 81 työntekijästä 66 oli turvamääräyksiä laiminlyöneiden alihankkijoiden palveluksessa.
Puolet maailman Barbie-nukeista tehdään Kiinassa kaikkiaan 300 alihankkijayrityksessä. Kiinassa on ammattiliittoja, mutta ne tottelevat valtiota, joka pitää sosialismin nimissä suitset tiukalla.
"Taistelemme työntekijöiden agitoimista ja sosiaalista levottomuutta vastaan varmistaaksemme sijoittajille suotuisan ilmapiirin", erään suuren kiinalaisen satamakaupungin kommunistipuolueen pääsihteeri sanoi äskettäin.
Meksikossa, Keski-Amerikan maissa ja Karibialla ulkomaisten yritysten kokoonpanotehtaat eli maquiladorat kasvavat paljon nopeammin kuin muu teollisuus. Argentiinan työvoimaan uusina liittyvistä ihmisistä kahdeksan kymmenestä työskentelee pimeästi ja vailla lain suojaa.
Koko Latinalaisessa Amerikassa yhdeksän kymmenestä työntekijästä on "epävirallisen sektorin" palveluksessa. Heillä ei ole muuta turvaa kuin taivaan armo.
Nykykehityksen perusteella voi kysyä, ovatko työntekijöiden oikeudet pian pelkästään arkeologisen tutkimuksen kohteena tai jäänteitä sukupuuttoon kuolleista lajeista.
Tässä ylösalaisin käännetyssä maailmassa vapaus riistää. Rahan vapaus vaatii, että työläiset teljetään pelosta rakentuvaan vankilaan. Markkinoiden jumala uhkailee ja rankaisee, kuten työtätekevät kaikkialla tietävät liiankin hyvin.
Työttömyyden pelko on nykyisin yleismaailmallisen ahdistuksen aihe, jota työnantajat käyttävät hyväkseen leikatakseen työvoimakustannuksia ja parantaakseen tuottavuutta. Harva voi elää tyystin vapaana kauhusta, että joutuu jonakin päivänä kilometritehtaalle. Tai muuttuu "sisäiseksi esteeksi", kuten Coca Cola -yhtymän pääjohtaja luonnehti tuhansia irtisanomiaan työntekijöitä.
Viimeinen kysymys: kun raha on globalisoitunut ja jakanut maailman valloittajiin ja valloitettuihin, eikö olisi mahdollista kansainvälistää myös taistelu työntekijöiden ihmisarvosta. Siinäpä haastetta. (Inter Press Service) * Eduardo Galeano on uruguaylainen toimittaja ja kirjailija, jonka tuotannosta on suomennettu muun muassa trilogia Tulen muistot.
Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään. .
