Kikuju, Kenia, 10.09.01 (IPS) – Margaret Mwangilla on aamuisin hoppu, koska hän haluaa ehtiä ajoissa kouluun. Kenialainen Kikujun maatalouskoulu näet sakottaa myöhästymisestä yli neljä markkaa. Harmaatukkainen kuuden lapsen äiti lähti opintielle saadakseen perheen maatilkusta entistä paremman elannon.
Mwangi on perheen ainoa elättäjä, sillä hänen miehensä on jo eläkkeellä. Lapset ovat päättäneet koulunsa, mutta työtä ei ole löytynyt yhdellekään.
Perheen ainoan omaisuuden muodostavat alle hehtaarin maapala ja kaksi lehmää, jotka tuottavat kitsaasti maitoa. Peltoa ei riitä laidunmaaksi, joten lehmien ruokkiminen tuottaa vaikeuksia.
Kikujun alue Kenian pääkaupungin Nairobin ulkopuolella on tiuhaan asuttua maaseutua. Viljelymaasta on ankara pula, ja tilanne vain pahenee väestönkasvun jatkuessa.
"Meillä on pienet pellot, joita on viljelty kauan, joten maa on menettänyt hedelmällisyytensä", Mwangi selittää.
Hän kasvattaa karjanrehuksi tarkoitettua heinää myyntiin sekä jonkin verran vihanneksia, maissia ja papuja. Pellon antimet eivät kuitenkaan riitä perheen ravinnoksi. "Meidän on hankittava tuloja muualta voidaksemme ostaa ruokaa."
Palkallista työtä on Kikujusta vaikea löytää, eikä siitä makseta kuin sata Kenian shillinkiä (noin yhdeksän markkaa) päivässä.
Niinpä Mwangi hankkiutui maatalouskouluun kasvattaakseen tulojaan. "Haluan oppia uusia tapoja viljellä hyötykasveja entistä tuottoisammin. Lisäksi toivon opastusta lehmien hoidossa."
Mwangi kertoo oppineensa jo paljon päästyään kokeilemaan uusien kasvilajien viljelyä. Myös lehmien käsittelyssä hän sanoo viisastuneensa.
Koulussa esiteltyä mehiläistarhausta Mwangi kaavailee ehkä yrittävänsä tulevaisuudessa. "Meille on opetettu myös siipikarjan hoitoa, mutta se ei vaikuta kovin lupaavalta. Kanoihin voi yhtäkkiä iskeä jokin sairaus, ja se on sen laulun loppu."
Kikujun asukkaat näkevät usein nälkää satokausien välillä. "Siksi on tärkeää kehittää tulonhankintaa väliajoiksi", Benjamin Mweri kertoo. Hän koordinoi Keniassa uudentyyppisiä "seinättömiä" maatalouskouluja. Ne toimivat YK:n Maatalous- ja elintarvikejärjestön FAO:n tuella.
"Kannustamme viljelijöitä suhtautumaan maatalouteen yritystoimintana, jonka avulla he tuottavat hyödykkeitä omiin tarpeisiinsa ja ylijäämää tulojen hankkimiseen."
Kenian maataloudesta 80 prosenttia on naisten hoidossa. Siksi FAO houkuttelee koulutukseensa ensi sijassa naisia.
"Seinättömissä kouluissamme käytetään osallistavia opetusmenetelmiä. Ennen tietoa jaettiin ylhäältä alas, ja uudet asiat tuputettiin viljelijöille. Nyt otamme selvää viljelijöiden ongelmista ja tarpeista", Mweri kertoo.
"Yhdistämme heidän tietonsa nykyaikaiseen tekniikkaan ja löydämme yhdessä entistä parempia ratkaisuja. Henkilökuntamme ei koostu opettajista vaan tukihenkilöistä. Me tuomme viestin tekniikasta, viljelijät saavat itse valita tuotantomenetelmänsä."
FAO:n kouluissa puhutaan myös kotitalouden asioista, kuten perheen ravinnon monipuolistamisesta. Sitä edistetään istuttamalla hedelmäpuita ja perehtymällä tuoreiden elintarvikkeiden säilytysmenetelmiin.
Tuotannon kasvaessa viljelijät törmäävät seuraavaksi markkinoinnin ongelmiin. Jostakin tuotteesta voi äkkiä syntyä ylitarjontaa, ja silloin hinnat romahtavat.
Maatalouskoulu auttaa tässäkin pulmassa. Viljelijöitä opastetaan tekemään markkinatutkimuksia ja ennakoimaan, mistä tuotteista on kulloinkin tulossa pulaa.
Seinättömien koulujen avulla pyritään tavoittamaan 20 000 kenialaisviljelijää kahden vuoden aikana. Kenian 30-miljoonaisesta väestöstä 56 prosenttia luokitellaan köyhiksi. He sinnittelevät alle dollarilla (6,5 markalla) päivässä. (Inter Press Service) .
