Colombo, 03.09.01 (IPS) – Saadakseen sairautensa vaatimaa hoitoa Mekalaksi kutsuttu srilankalainen nainen joutui matkustamaan kotiseudultaan Wannista saarivaltion pohjoisosista pääkaupunkiin Colomboon. Matka paljasti syrjinnän, jota Sri Lankan valtio kohdistaa tamilivähemmistöönsä.
Päästäkseen lähtemään metsäiseltä Wannin alueelta, Mekala tarvitsi matkustusluvan. Wanni on suurimmaksi osaksi tamilitiikereiksi kutsuttujen sissien hallinnassa. Heidän vapautusjärjestönsä LTTE on taistellut 18 vuotta oman kotimaan, Eelamin, puolesta.
Kaikkien Sri Lankan pohjoisosassa asuvien tamilien on anottava lupa ennen kuin he voivat matkustaa saarivaltion eteläosiin, jotka ovat valtaväestönä olevien singaleesien hallinnassa.
"Passijärjestelmälle ei ole laillista perustetta, mutta sotilasviranomaiset selittävät sen turvallisuussyillä", ihmisoikeuslakimies V.S. Ganeshalingam sanoo.
Viranomaisten mukaan passeja vaaditaan, jotta LTTE:n jäsenet eivät pääsisi livahtamaan siviilien joukossa maan eteläosiin tekemään tihutöitä.
Colomboon saavuttuaan Mekalan, kuten muidenkin tamilien, täytyi vielä käydä rekisteröitymässä poliisiasemalla. Ganeshalingamin mukaan tämäkin käytäntö on laiton.
Mekalan tapauksessa rekisteröityminenkään riittänyt. Hänet pidätettiin eräänä iltana poliisin rutiiniratsiassa. Poliisit tulivat Mekalan majapaikkaan ja huomattuaan hänet Wannista tulleeksi tamiliksi komensivat mukaansa.
Tamilien tunnistaminen on poliisille helppoa, koska näiden henkilökortissa on tiedot sekä tamiliksi että singaleesiksi, kun singaleesien paperit ovat yksikielisiä. Sri Lankan vajaasta 19 miljoonasta asukkaasta on singaleeseja 74 prosenttia ja tamileja 18 prosenttia.
Poliisilla on oikeus kotietsintöihin terrorismin ehkäisyyn tarkoitetun lain nojalla. Saman lain mukaan Mekala voitaisiin pitää vangittuna 1,5 vuotta ilman oikeudenkäyntiä.
Terrorismilain nojalla vangittuja tamileja on kidutettu, ja moni nainen on joutunut raiskatuksi. Väkivallan avulla tamileista yritetään puristaa LTTE:n jäsenten nimiä. Ihmisoikeusaktivistien mukaan oikeuslaitos hyväksyy kiduttamalla saadut tunnustukset todistusaineistoksi.
"Laki sallii kidutuksen ja suorastaan kannustaa siihen. Amnesty International on vaatinut sen kumoamista, mutta tuloksetta", Ganeshalingam selittää.
Mekalan kokemukset vahvistivat Sri Lankan pohjoisosien tamilien käsityksen siitä, että he eivät ole kotimaansa tasaveroisia kansalaisia. Singaleesien hallitsemilla alueilla asuvat tamilit sen sijaan kokevat vähemmän syrjintää.
Sri Lankan eteläosissa väestöryhmät ovat eläneet sopuisasti keskenään maan 1948 tapahtuneesta itsenäistymisestä asti. Suurkaupungeissa, kuten Colombossa ja Kandyssa, singaleesit ja tamilit ovat perinteisesti asuneet samojen katujen varsilla ja lähettäneet lapsensa samoihin kouluihin.
Valtion politiikalla on ollut tärkeä rooli ristiriitojen kylvämisessä väestöryhmien suhteisiin. Sisällissodaksi tilanne kärjistyi 1983, ja se on sittemmin vaatinut 65 000 ihmisen hengen.
Eniten tamileja katkeroittanut päätös tehtiin jo 1956, kun singaleesi julistettiin maan ainoaksi viralliseksi kieleksi. Samaan aikaan tamilien pääsyä yliopistoihin alettiin rajoittaa. Koulutuksen puute puolestaan eväsi heiltä valtion virat.
Ongelmia pahensi usean hallituksen harjoittama politiikka, jolla singaleeseja lähetettiin asuttamaan tamilialuetta. Se muutti väestöryhmien voimasuhteita ja vaikutti myös niiden edustukseen parlamentissa.
"Syrjintä johti siihen, että tamilit menettivät identiteettinsä omilla alueillaan", Eelamin kansan vallankumouksellisen vapautusrintaman johtaja Suresh Premachandran sanoo.
Väkivallaltakaan ei säästytty. Singaleesiryhmät järjestivät tamilien vastaisia mellakoita, joissa kuoli ihmisiä ja särjettiin omaisuutta. Ne alkoivat jo 1958, mutta leimahtivat liekkeihin 1977 ja 1981. Tilanne huipentui 1983 sisällissodaksi, koska tamilit katsoivat hallituksen osallistuvan väkivaltaan heitä vastaan.
Vuonna 1972 hyväksytty uusi perustuslaki ei turvannut vähemmistöjen oikeuksia, mutta vahvisti maan yksikielisyyden.
"Ennen vuotta 1972 tamilien poliittiset puolueet olivat haluttomia toimimaan Sri Lankan valtion puitteissa. 1970-luvulla valtio ei kyennyt vastaamaan tamilien toiveisiin, ja se ruokki (tamilien) militanttia ajattelua", Colombon yliopistossa oikeustiedettä opettava Rohan Edirisinha sanoo.
Vuoden 1978 perustuslaki tunnusti tamilin kielen virallisen aseman singaleesin rinnalla, mutta tuotti muuten pettymyksen tamileille. Heidän toivomaansa itsehallintoa tamilinkielisille alueille ei tullut, vaan valtaa keskitettiin entistä enemmän Colombossa istuvalle presidentille.
Kansallismieliset singaleesit hyväksyvät tamilien syrjinnän. He katsovat, että sillä korjataan brittien siirtomaavallan aikuista vääristymää. Britit harjoittivat tuolloin Ceylonina tunnetussa siirtomaassaan hajota ja hallitse -politiikkaa tehden tamileista etuoikeutetun ryhmän.
Tamilijohtaja Premachandran pitäisi ihanneratkaisuna Sri Lankan muuttamista kahden valtion liitoksi. "Tai jos singaleesien psyyke ja politiikka eivät pysty hyväksymään valtioliittoa, voisimme tyytyä Yhdysvaltain tai Kanadan malliseen liittovaltioon."
Oikeustieteilijä Edirisinha on ollut muotoilemassa tamilipoliitikkojen esityksiä siihen suuntaan, että itsehallintoa voitaisiin harjoittaa yhtenäisen valtion sisällä.
Kiista näyttää poliittisella tasolla ratkaisemattomalta, mutta riitapukarit voisivat ottaa oppia tavallisten ihmisten arjesta. Colombossa ja muissa kaupungeissa singaleesit ja tamilit elävät ja tekevät työtä yhdessä ja jopa avioituvat edelleen keskenään. (Inter Press Service) .
