Nairobi, 04.06.01 (IPS) – Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta on viime aikoina esitetty yllättävänkin toiveikkaita lausuntoja eri puolilla maailmaa. Jopa Yhdysvaltain tuore ulkoministeri Colin Powell julisti toukokuisella Afrikan- vierailullaan olevansa "varovaisen optimistinen" Kongon suhteen.
Samoihin aikoihin kahdeksan Afrikan maata kiertänyt YK:n 12- henkinen asiantuntijaryhmä päätyi sekin toiveikkaalle mielelle. Kymmenpäiväinen kiertue päättyi Ugandaan, jonka presidentti Yoweri Museveni sai ryhmältä kiitosta lupauksestaan vetää enimmät joukkonsa Kongosta muutaman viikon kuluessa.
Onko ulkomaisten arvovieraiden optimismilla todellista pohjaa? Vai onko niin, että Afrikan johtajat kertovat heille vain sen, mitä he haluavat kuulla?
YK-ryhmän Ugandan-vierailu sattui sopivasti yksiin sen kanssa, kun maan armeija ilmoitti aikovansa vetäytyä kymmenestä Kongon kaupungista kesäkuun 18. päivään mennessä. Toukokuun lopulla vetäytyminen ensimmäisestä kohteesta, Isiron kaupungista Kongon koillisosassa, oli jo alkanut.
Uganda lähetti joukkojaan Kongoon 1998. Sen mukaan kyse oli puolustautumisesta Kongosta käsin toimivia omia kapinallisia vastaan.
Siitä alkoi selkkaus, jota on sittemmin nimitetty Afrikan ensimmäiseksi maailmansodaksi. Avustusjärjestöjen mukaan se on vaatinut 2,5 miljoonan ihmisen hengen. Angola, Zimbabwe ja Namibia tukevat Kongon hallituksen joukkoja taistelussa useita kapinallisryhmiä vastaan. Sissien apuna taas on joukkoja Ruandasta, Ugandasta ja Burundista.
Sota yritettiin lopettaa 1999 Sambian pääkaupungissa Lusakassa solmitun sopimuksen avulla, mutta sitä on rikottu mennen tullen. Kongon uusi presidentti Joseph Kabila on koettanut palauttaa sopimuksen kunniaan. Hän tuli valtaan tammikuussa murhatun isänsä Laurent Kabilan jälkeen.
Kabila on päästänyt Kongoon YK-joukkoja valvomaan tulitaukoa. Monuc-joukoissa on nyt 490 sotilastarkkailijaa ja 1 600 eri puolille maata sijoitettua sotilasta. YK:lla on valtuudet lähettää Kongoon kaikkiaan 5 537 sotilasta.
Kabila on itse asiassa valittanut joukkojen pienuutta sanoen, että 20 000 miestä olisi sopiva vahvuus rauhoittamaan Länsi- Euroopan kokoisen maan.
YK tuntuu vakuuttuneen siitä, että Afrikan johtajat ovat tosissaan sitoutuneet Kongon rauhoittamiseen. "Sota on ohi, emmekä me hyväksy ensimmäistäkään tulitaukorikkomusta, vaikka tilanne onkin jännittynyt", valtuuskunnan johtaja Jean-David Levitte sanoo.
Levitte pitää myönteisenä sitä, että Kongojokea pitkin kulkeva yhteys Kisanganin ja pääkaupungin Kinshasan välillä on saatu avatuksi. Hänen mukaansa "miljoonat kongolaiset odottivat sitä innokkaasti."
Levitte kertoo, että YK aikoo lähettää humanitaarisia tarkkailijoita eri puolille Kongon sisäosiin. Tavoitteena on vauhdittaa pikaisesti taloudellista kehitystä alueilla, joilla Monuc-joukot ovat asemissa.
YK-ryhmä tapasi Ugandassa myös kongolaisen sissipäällikön Jean-Pierre Bemban. Hän johtaa Ugandan tukemaa Kongon vapautusrintamaa, joka hallitsee laajoja alueita Kongon koillisosassa.
Bemba oli jo ennen tapaamista ilmaissut valmiutensa vetää joukkonsa pois rintamalinjoilta. Kaikki muut rauhansopimuksen osapuolet ovat jo vetäytyneet tehden tilaa YK:n tarkkailijoille.
Rauhanneuvottelijoiden tehtävään kuuluu tietty optimismi, ja YK:lla on oikeus hyödyntää tilannetta Lusakan sopimuksen vahvistamiseksi.
Kokeneet Afrikan asioiden seuraajat ovat kuitenkin yhä epäileviä. Heihin kuuluu Lontoossa ilmestyvän Africa Analysis – uutiskirjeen toimittaja Ahmed Rajab. "Kongon sota ei pääty lähiaikoina. Pelissä on aivan liian paljon", hän vakuuttaa.
YK on onnistunut luomaan puskurivyöhykkeen sotivien osapuolien väliin. Rajabin mukaan paljon vaikeampi tehtävä on kuitenkin saada heidät todella laskemaan aseensa.
YK-ryhmän Afrikan-kierroksen pääviestinä oli se, että tarvitaan aikataulu ulkomaisten joukkojen vetäytymiselle Kongosta. Ryhmään kuulunut Britannian YK-lähettiläs Jeremy Greenstock sanoo useimpien tahojen olevan valmiita tähän. Hän myös uskoo, että "alueelliset turvallisuusjärjestelyt" huolehtivat niistä harvoista, jotka vielä pullikoivat.
YK:lla ei kuitenkaan ole voimaa pakottaa taistelijoita riisumaan aseitaan. Kabilan liittolaiset ovat esittäneet, että YK painostaisi pakotetoimilla Ruandaa, Ugandaa ja Burundia vetäytymään Kongosta.
Greenstock kuittaa ehdotuksen sanomalla, että ne, jotka estävät Lusakan sopimuksen toteutuksen, "eivät saa tulevaisuudessa kansainvälisen yhteisön tukea."
Ruandan presidentti Paul Kagame lupasi YK:lle vetäytyvänsä Kongosta, jos siellä tukikohtiaan pitävät ruandalaisten hutujen joukot riisutaan aseista. Interahamwe-nimellä tunnetut hutujoukot panivat toimeen Ruandan kansanmurhan 1994.
"Jos tämä asia hoidetaan, meillä ei ole muuta syytä jäädä Kongoon", Kagame sanoo.
"Kukaan ei pysty hoitamaan Interahamwen kysymystä sataprosenttisesti. Maa on liian laaja, ja vuoret ovat liian tiheän metsän peitossa", Greenstock sanoo edellyttäen, että Ruandan on luotettava sovittuihin turvallisuusjärjestelyihin.
Ruandan huolet eivät kuitenkaan ole tuulesta temmattuja. YK- ryhmän Afrikan-matkan aikana Ruandassa sattui kaksi vakavaa aseellista yhteenottoa, jotka olivat laajimpia vuoden 1999 jälkeen.
Ruandan armeijan mukaan 50 kapinallista tapettiin, kun he yrittivät paeta Ruandaan armeijan iskettyä heidän piilopaikkaansa Kongon rajaseudun vuoristossa.
YK aikoo turvautua vakuutteluun voimankäytön sijasta saadakseen Interahamwen ulos Kongosta. "Ei ole realistista ajatella, että lähtisimme viidakkoon ja yrittäisimme riisua heidät aseista. Täytyy olla suunnitelma, jonka toteuttamisesta sovitaan yhdessä", Greenstock selittää.
Myös Burundin seitsenvuotinen sisällissota kytkeytyy likeisesti Kongon sotaan. Burundinkin kapinalliset käyttävät Kongoa tukialueenaan, ja eräiden tietojen mukaan he ovat saaneet koulutusta Kongon hallitukselta. Vastareaktiona Burundin armeija on lähettänyt tuhansia sotilaita Kongoon torjumaan sissien uhkaa.
Burundissa allekirjoitettiin viime vuonna rauhansopimus, jonka kätilönä oli Etelä-Afrikan entinen presidentti Nelson Mandela. Kaksi suurinta sissiryhmää jäi kuitenkin sopimuksen ulkopuolelle, ja sotiminen on kiihtynyt taas viime kuukausina.
Rajab muistuttaa, että Kongon valtavat rikkaudet toimivat tärkeänä pontimena konfliktille. Huhtikuussa julkistettu YK:n raportti paljastaa, että Kongon metsä- ja mineraalivaroja, kuten timantteja, kultaa ja kuparia, hyödynnetään hälyttävää vauhtia.
Ugandan presidentti Museveni saikin YK-ryhmältä kehut siitä, että hän on käynnistänyt selvityksen Kongon luonnonvarojen rosvouksesta.
Lienee kuitenkin lapsellista uskoa, että ryöstely loppuisi siihen. "Usean maan armeijan ylipäällikkö tarvitsee tätä konfliktia, koska se on taloudellisesti tuottoisa ja auttaa tilapäisesti ratkomaan joitakin sisäisiä ongelmia", sanotaan YK:n raportissa. (Inter Press Service) .
