Ulan Bator, 12.02.01 (IPS) – Dolgorsurenin perheellä ei ole varaa ostaa hiiltä, joten perheen päänä toimiva 64-vuotias isoäiti lähtee joka aamu lastenlastensa kanssa etsimään polttopuuta. Muuten perhe jäätyisi jurttaansa, sillä ulkona paukkuu yli 20 asteen pakkanen.
Perhe asuu Bayanjargalan alueella Tovin piirikunnassa 160 kilometriä kaakkoon Mongolian pääkaupungista Ulan Batorista. Dolgorsurenit ovat hankkineet elantonsa lampaankasvatuksella, mutta nyt eläimet kuolevat kylmään ja nälkään.
Talven ankaruus ja lokakuusta lähtien koetut 20 lumimyrskyä ovat aiheuttaneet sen, että kivikovan lumikerroksen läpi pystyvät tunkeutumaan vain hevoset. Lunta on monilla laidunalueilla 15-20 senttiä.
Valtaosa Mongolian 2,4 miljoonasta asukkaasta elää karjanhoidolla ja maanviljelyllä, joten Dolgorsureneilla on kosolti kohtalotovereita. Menossa on jo toinen eläimille ylivoimaisen ankara talvi.
"En ole eläessäni nähnyt näin kovaa talvea", huokaa isoäiti Dolgorsuren, joka on paimentanut lampaita yhdeksänvuotiaasta. Hän näyttää jurtan ulkopuolelle kasattua läjää, jossa lojuu kuolleita lampaita ja vuohia. Ympäristössä näkyy myös lehmänraatoja.
Alueen ylin hallintoviranomainen Mendbayar kertoo, että helmikuun alkuun mennessä oli menetetty 10 000 eläintä, joista tuhat kuoli tammikuussa. Viime vuonna talvi surmasi seudulla 103 000 eläintä.
"Täällä juhlivat vain koirat ja varikset", Mendbayar sanoo.
YK ja Mongolian hallitus esittivät tammikuun lopussa vetoomuksen, jossa pyydetään 12 miljoonan dollarin (noin 76 miljoonan markan) edestä apua. Valtaosa varoista aiotaan käyttää karjan pelastamiseen.
YK:ta Mongoliassa edustava Saraswathi Menon kertoo, että viestiä maan avuntarpeesta ei ole helppo saada perille. "Tilanne ei ole samanlainen kuin Intiassa, jossa Gujaratin maanjäristys surmasi kymmeniätuhansia ihmisiä."
Mongoliassa kuolee kuitenkin karjaa, mikä merkitsee paimentolaisten maassa loppua elinkeinolle ja koko kansantaloudelle, ellei apua saada pian.
Viime vuonna Mongolia menetti kolme miljoonaa eläintä, ja luku saattaa kaksinkertaistua tänä vuonna, Menon varoittaa.
Isoäiti Dolgorsuren saa eläkettä 60 000 tugrikia (noin 350 markkaa) kuukaudessa. Näillä rahoilla perhe on koettanut ruokkia itsensä sekä luuksi ja nahaksi laihtuneet eläimet, joiden hengissä pysyminen on ratkaisevaa kaikkien tulevaisuudelle.
Aiemmin perheellä oli lehmiä, lampaita ja vuohia yhteensä 40 päätä. Kolmesta lehmästä on jäljellä enää kaksi, ja nekin kuolevat pian, Dolgorsuren sanoo.
Perheessä asuu isoäidin lisäksi tämän tytär neljine lapsineen, jotka ovat kaikki alle 16-vuotiaita. Tyttären vanhin lapsi opiskelee Ulan Batorissa, ja isoäidin nuorempi poika on suorittamassa asepalvelustaan.
Dolgorsurenien asumus on kostea ja kylmä. Jurtassa on vain yksi sänky, joten lapset nukkuvat lattialla alustanaan toisen myrskyn särkemän majan huopakate.
Perheessä ei ole miehiä, joten se ei ole kyennyt siirtymään parempien laitumien äärelle, kuten paimentolaisilla on tapana. Naisten mukaan jurtan pakkaaminen ja pystyttäminen uudelleen vaatii miehen voimat.
Useimmat paimentolaiset ovat vaeltaneet talveksi pohjoiseen Hentiin piirikuntaan, jossa sääolosuhteet eivät ole yhtä ankarat.
Valtion hätäapua odotellessaan Dolgorsurenit joutuivat lainamaan jauhoja naapureiltaan. Apupaketissa tuli kaksi kiloa riisiä ja 13 kiloa jauhoja, joilla perhe elää useita viikkoja. Heiniä saatiin kuitenkin vain sen verran, että se riittää yhdelle lehmälle kahdeksi päiväksi.
Aluehallintoa johtava Mendbayar selittää, miksi tämä talvi on mongolialaisille edellistäkin pahempi: paksu lumipeite estää eläinten ruokailun jo toista talvea, ja lyhyt kesä oli niin kuiva, että karjaa ei kyetty lihottamaan talven varalle. Eläimiä kuolee, koska ne ovat liian heikossa kunnossa kestämään koettelemuksia.
Tämän talven katastrofiin ovat osaltaan syypäitä myös huonosti valmistautuneet viranomaiset ja paimenet.
Ulan Batorissa näkee kuljeskelemassa eräänlaiseen takkiin puettuja nuoria lehmiä. Ne kuuluvat Batmonkh-nimiselle paimenelle. Kaupunkilaisena hän saa eläimensä yöksi navetan suojaan, ja siellä voi tehdä tulen pitääkseen ne lämpiminä.
Batmonkh on hoitanut karjaansa kymmenen vuotta. Menestyksestä kielivät hänen kodikasta jurttaansa komistavat jääkaappi, televisio ja stereot.
Tänä talvena hän on kuitenkin joutunut käyttämään kaikki säästönsä ostaakseen heinää eläimille, ja nyt rahat ovat lopussa.
Normaaleina talvina Mongoliassa ei kuole joukoittain eläimiä. Karjanomistajille ei myöskään ole tapana varata paljon heinää talveksi, koska eläimet pystyvät kaivamaan ruokansa maasta, aluehallinnon karjatalouden tuntija Dorijbat selittää.
Katastrofin taustalla vaikuttaa se tosiseikka, että Mongolia on yrittänyt kymmenen viime vuoden aikana siirtyä sosialistisesta kapitalistiseen talousjärjestelmään. Aiemmin maa eli paljolti Neuvostoliiton taloudellisen tuen varassa.
Neuvostoliiton romahdettua valtion tukiaiset ehtyivät Mongoliassakin, ja valtiolliset yritykset suljettiin. Markkinataloudesta on toistaiseksi nähty lähinnä huonoja puolia, kuten tuloerojen jyrkkä kasvu ja katulasten ilmestyminen kuvaan.
Siirtymävaiheen tahmeudesta näkyy merkkejä kaikkialla: kun tulee vaikeuksia, paimenet odottavat yhä apua valtiolta, jolla ei kuitenkaan ole siihen varoja. (Inter Press Service) .
