Bryssel, 18.12.00 (IPS) – Ympäristöön, ihmisoikeuksiin ja terveyteen liittyvissä asioissa kansalaisjärjestöt ovat paljon luotettavampia kuin poliittiset päättäjät, yritykset tai tiedotusvälineet. Näin arvioivat vaikuttajiksi määritellyt henkilöt Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa.
Kansalaisjärjestöjen luotettavuus arvioidaan 60- prosenttiseksi, kun hallitukset ja media saavat tyytyä 15 prosenttiin. Yritysten luotettavuus on kyselyyn vastanneiden mukaan 10 prosentin luokkaa.
Näkemyksiä kysyttiin "mielipidejohtajaksi" luokitelluilta henkilöiltä, joista 600 asuu Euroopassa, 500 Yhdysvalloissa ja 200 Australiassa. Kyselyn teki Strategy One, joka on osa Edelman Public Relations Worldwide pr-yhtiötä. Kyselyn tulosten julkistaminen ajoitettiin Maailman kauppajärjestön WTO:n epäonnistuneen Seattlen kokouksen yksivuotispäiväksi.
Valtaosa vastaajista katsoo kansalaisjärjestöjen "tekevän oikein". Yli puolet sanoo niiden edustavan arvoja, joihin he itsekin uskovat. Lähes kahden kolmasosan mielestä yritykset puolestaan piittaavat vain voitoistaan.
Vastaajat pitävät järjestöjä paljon mediaa ja yrityksiä luotettavampina tietolähteinä silloin, kun kyse on esimerkiksi työmarkkina-asioista, ihmisoikeuksista, geenimuunnellusta ruoasta tai ympäristöön ja terveyteen liittyvistä kysymyksistä.
Yli 75 prosenttia vastaajista katsoo, että kansalaisjärjestöjen vaikutusvalta on kasvanut tuntuvasti kymmenen viime vuoden aikana. Eurooppalaiset vastaajat – kysely tehtiin Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa – tuntuvat olevan yhdysvaltalaisia paremmin perillä järjestöjen toiminnasta. He myös suhtautuvat niihin amerikkalaisia myönteisemmin.
Edelman-yhtiön hallituksen puheenjohtaja Richard Edelman selittää kansalaisjärjestöjen saamaa hyvää vastaanottoa: "Ne pelaavat koko ajan hyökkäyspeliä ja saavat viestinsä menemään perille kuluttajille. Ne rakentavat nerokkaasti epätavallisia liittoutumia, niillä on selkeä asialista, ne liikkuvat internetin nopeudella ja puhuvat medialle oikeaan sävyyn."
Selvityksen mukaan kansalaisjärjestöjen vaikutusvallan kasvu perustuu todellakin lisääntyneeseen julkisuuteen. Vuoden 1996 jälkeen kansalaisjärjestöille omistetut palstamillimetrit ovat nelinkertaistuneet. Eniten tilaa lehdissä ovat saaneet ympäristöjärjestö Greenpeace ja ihmisoikeuksia puolustava Amnesty International.
Vastaajia pyydettiin myös asettamaan kansalaisjärjestöjä ja ylikansallisia yhtiöitä suosituimmuusjärjestykseen. Greenpeace ja Amnesty pääsevät kärkeen tässäkin. Saksassa ja Ranskassa Amnestyn ilmoittaa suosikikseen yli 70 prosenttia vastaajista.
Maailman luonnon säätiö (WWF) on ympäristöjärjestöistä suosituin, ja Greenpeace hyvänä kakkosena. Suuryhtiöt, kuten urheiluvaatteita valmistava Nike ja autojätti Ford, jäävät suosikkilistan häntäpäähän. Öljy-yhtiö Exxon ja elintarvikkeiden geenimuuntelun uranuurtaja Monsanto eivät yllä koko listalle.
Edelman kutsuu Greenpeacea, Amnestya ja brittiläistä kehitysapujärjestöä Oxfamia "supermerkeiksi", joita voi verrata Pepsiin, Adidakseen tai Shelliin. Hänen mielestään yhtäläisyyksiä löytyy myös toiminnan dynaamisuudesta.
Talouden globalisaatio on Edelmanin mukaan avannut uusia markkinoita johtaville järjestöille, mutta se on myös herättänyt monia kysymyksiä. Onko odotettavissa suurten järjestöjen yhteensulautumisia, vai lyövätkö pienet mutta radikaalit järjestöt isommat laudalta? Ja missä määrin yhteistyö liikemaailman kanssa kaivertaa järjestöjen uskottavuutta yleisön silmissä, Edelman pohtii.
Kyselyn tulokset vahvistavat käsitystä, että kansalaisjärjestöjen merkitys yrityksille on kasvanut, sanoo Greenpeacen tiedotuspäällikön paikalta Edelman-yhtiön palvelukseen siirtynyt Jonathan Wootliff.
"Nykyisellään yritykset eivät ymmärrä kansalaisjärjestöjen psykologiaa. Moni yritys ei kiinnitä järjestöihin juuri lainkaan huomiota ennen kuin ne hyökkäävät sen kimppuun", Wootliff jatkaa.
Hänen mielestään järjestöt ovat tärkeää kohdeyleisöä, joka yritysten pitäisi saada puolelleen, sillä "kaikkien järjestöjen tavoitteena ei ole löylyttää yrityksiä."
Wootliff neuvoo yrityksiä kuuntelemaan järjestöjä ja oppimaan ymmärtämään niiden vaatimuksia, puhumaan niiden kieltä, etsimään yhteistä maaperää ja pysymään ajan tasalla tiedoissaan.
Hän varoittaa Brysselissä järjestettyyn tilaisuuteen kutsuttuja yritysjohtajia vähättelemästä kansalaisjärjestöjä tai pitämästä niitä vihollisinaan. Hän tähdentää erityisesti, ettei liike-elämän pidä aliarvioida järjestöjen valtaa ja vaikutusta, sillä ne nauttivat suuren yleisön luottamusta.
Eräillä ympäristöjärjestöillä, kuten WWF:llä, on jo pitkä ja tuottoisa kokemus yhteistyöstä yritysten kanssa. Järjestön Brysselin-toimiston vetäjä Tony Long vakuuttaa yhteistyön hyödyttävän molempia osapuolia.
Long muistuttaa kuitenkin yrityksille, ettei niiden uusi vihreys saa jäädä pelkän puheen tasolle, vaan se edellyttää myös toimintaa. "Jos ympäristöystävällisiä iskulauseita käytetään vain savuverhona, ja toiminta jatkuu entiseen malliin, välimme katkeavat nopeasti."
WWF teetti aiemmin vuonna 2000 oman kyselyn, johon vastanneista yli kaksi kolmasosaa katsoi panda-merkin lisäävän tuotteiden ja niiden valmistajan arvoa.
Vastaajat myös kannattivat WWF:n yhteistyötä elintarvike-, energia- ja kulutustavarateollisuuden kanssa. Ajatus luontojärjestön yhteistoiminnasta pankkien, vakuutuslaitosten, öljyntuottajien tai autonvalmistajien kanssa sai sen sijaan huutia vastaajilta. (Inter Press Service) .
