Peking, 18.12.00 (IPS) – Shi Feng teki lopun pitkään jatkuneesta perheväkivallasta murhaamalla miehensä. Nyt hän odottaa oikeudenkäyntiä.
Koillis-Kiinassa Jilin maakunnan Dongfuxiangin kylässä asuva Shi oli 18 vuotta naimisissa alkoholisoituneen Lin Junin kanssa. Tämä hakkasi vaimonsa ja perheen kaksi poikaa aina ollessaan juovuksissa.
Shi oli koettanut jättää Linin useaan otteeseen, mutta lasten vuoksi hän palasi aina takaisin. Kerran hän yritti myrkyttää itsensä.
Kohtalokkaana päivänä Shi oli poikansa kanssa paikalla, kun Lin Jun hoipperoi kotiin. Mies ryntäsi pojan sängyn luokse, ja poika alkoi itkeä. Shi työnsi miehen pois ja komensi hänet sänkyyn.
Makuuhuoneessa Lin alkoi mukiloida vaimoaan. Puolustautuakseen tämä kietaisi köyden miehen kaulaan ja kuristi vahingossa tämän hengiltä.
Perheen poika Lin Lin on kirjoittanut paikalliselle oikeusistuimelle anoen äidilleen mahdollisimman lempeätä tuomiota. Hänen mielestään on väärin rangaista äitiä, joka ei surmannut isää tahallaan. "Lisäksi isäni kuolema oli perheellemme pelkästään hyväksi", poika jatkaa.
Suihuan kaupungin Beicunin alueoikeuden puheenjohtaja, tuomari Bian Yanchun pahoittelee sitä, että moni perheväkivallan uhriksi joutuva nainen ei tunne lain suomaa turvaa ja saattaa äärimmilleen ahdistettuna turvautua oman käden oikeuteen.
Kiinan naisliiton selvityksen mukaan maan 270 miljoonasta perheestä 30 prosenttia on kokenut väkivaltaa. Vastoin yleistä luuloa kokemus ei rajoitu vähiten koulutettuun väestöön.
Guangzhoun naisliiton Guangdongin maakunnassa tekemä kysely paljasti, että 52 prosentilla väkivaltaisista perheenisistä oli vähintään lukiotasoinen koulutus. Moni oli valmistunut yliopistosta, ja joukkoon mahtui tohtoreitakin.
"Perheväkivallalla on paljon vakavia seurauksia. Selvitysten mukaan näissä kodeissa varttuneilla lapsilla on itsellään aikuisena muita suurempi taipumus turvautua väkivaltaan", Itä- Kiinan valtio-opin ja oikeustieteen yliopiston professori Zhang Xianyu sanoo.
Suurin osa perheväkivallasta jää Kiinassa edelleen piiloon. "Kiinalaiset pitävät kiinni perinteisestä ajatuksesta, että perheskandaaleista ei saa puhua", Pekingissä toimivan korkeimman kansanoikeuden varapresidentti Ji Kunmei muistuttaa.
Hänen mukaansa perheväkivallan uhreista on 90-95 prosenttia naisia.
Pekingissä toimii kyllä perheväkivallan keskus, mutta siellä käy vähän asiakkaita, koska useimmat naiset haluavat salata häpeälliseksi kokemansa asian.
Keskuksen avasi korkein kansanoikeus 1995. Menettely siellä on hyvin yksinkertainen. Väkivallan uhrin täytyy tuoda vain henkilötodistus ja maksaa 20 yuanin (noin 16 markan) palkkio. Sen jälkeen hän saa keskuksesta todistajan siihen oikeuteen, jossa haluaa juttunsa käsiteltävän.
"Useimmat uhrit ovat kuitenkin mieluummin vaiti kuin paljastavat kärsimyksiään muille. Keskukseen tulevilla naisilla on usein vakavia vammoja, sillä vain epätoivoisimmat uskaltautuvat tänne", keskuksen lääkäri Lu Di kertoo.
Kiinan sosiaalitieteiden akatemian tutkija Chen Mingxia selvitti ryhmänsä kanssa Pekingin laitamien asukkaiden käsityksiä perheväkivallasta.
"Kyselin kyläläisiltä, esiintyykö heidän perheessään väkivaltaa, ja kaikki kiistivät jyrkästi", Chen kertoo.
"Mutta kun utelin, lyövätkö miehet vaimoaan ja lapsiaan, kyläläiset nauroivat ja sanoivat: Jos se on perheväkivaltaa, niin silloin sitä on melkein kaikkialla."
Chenin mukaan perheväkivaltaa ja lain rikkomista on perinteisesti pidetty Kiinassa tyystin eri asioina.
Viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut. Sen jälkeen, kun Kiina isännöi YK:n naisten maailmankokousta 1995, perheväkivallasta on alettu puhua aiempaa enemmän.
Moneen maakuntaan, kaupunkiin ja kylään on perustettu perheväkivaltaa torjuvia järjestöjä ja keskuksia. Palvelevia puhelimia on avattu, ja aiheesta on pidetty lukuisia seminaareja.
Kiinan lainsäädäntö ei edelleenkään tunne perheväkivaltaa, mutta korjaus asiaan on vireillä. Kiinan kansankongressin käsittelyyn tulee vuonna 2001 avioliittolain uudistaminen. Lakiin halutaan lisätä perheväkivaltaa, kaksinnaimista, järjestettyjä avioliittoja ja sukupuolista syrjintää koskevia rajoituksia. (Inter Press Service) .
