Ramallah, Länsiranta, 22.12.00 (IPS) – Jos Menachem Copperman olisi pysynyt kotimaassaan Irlannissa, hän lapsensa eivät joutuisi matkustamaan kouluun luodinkestävissä busseissa.
Ja jos Ann Daly olisi jäänyt Irlantiin, hänen ei nyt tarvitsisi kasvattaa kuutta lastaan Israelin miehitysvallan ikeen alla.
Nämä kaksi irlantilaista ovat kuitenkin päätyneet Palestiinaan, Israelin miehittämälle Jordanjoen länsirannalle. Toinen on juutalainen uudisasukas, toinen naimisissa palestiinalaisen kanssa. Siten heillä ei ole juuri muuta yhteistä kuin synnyinmaa.
Menachem Copperman, 25, toivottaa vieraan tervetulleeksi pieneen olohuoneeseensa, jonka seinät on vuorattu juutalaisuutta käsittelevien kirjojen täyttämillä hyllyillä.
Hänellä on joitakin muistoja varhaislapsuudesta Dublinissa 1970-luvun lopulla. Menachem oli esimerkiksi ensimmäinen paikallisessa synagogassa ympärileikattu poika. Hänen vanhempansa olivat uskovaisia juutalaisia, ja pian perhe päätti muuttaa "luvattuun maahan", Israeliin.
Ann Daly, 39, asuu vain puolen tunnin ajomatkan päässä Coppermanista, mutta kyse on täysin eri maailmasta. Valmistuttuaan sairaanhoitajaksi 1985 Daly lähti vapaaehtoistyöhön Pyhään maahan. Työskennellessään ensimmäistä viikkoa St. Josephin sairaalassa Itä-Jerusalemissa hän tapasi tulevan aviomiehensä.
Copperman asuu juutalaisen vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Beit Elin kiihkomielisessä juutalaissiirtokunnassa palestiinalaisten hallitseman Ramallahin kaupungin laitamilla. Sotilastukikohta ja tiukka kulunvalvonta portilla erottavat kukkulalle rakennetun siirtokunnan ympäröivästä palestiinalaisalueesta.
Daly puolestaan asuu palestiinalaisen miehensä ja kuuden lapsensa kanssa Ras al-Amudin asuinalueella Israelin miehittämässä Itä-Jerusalemissa. Äärijuutalaiset pyrkivät tällä alueella ottamaan haltuunsa niin paljon palestiinalaisten omaisuutta kuin mahdollista.
Syksyn mittaan kiihtyneet väkivaltaisuudet ovat kiristäneet vieretysten asuvien juutalaisten ja arabien suhteet äärimmilleen.
"Tämä jatkuva väkivalta todella tekee elämän vaikeaksi. Lastemme on mentävä kouluun luodinkestävillä busseilla, ja minun on suojattava autoni ikkunat kiviltä, joita vihaiset palestiinalaiset heittävät päällemme", valittaa Copperman.
"Ei ole oikein, että meidän on elettävä näin. Haluaisin pystyä liikkumaan kaikkialla, kuten ennen", hän jatkaa viitaten rauhallisempaan aikaan, jolloin juutalaiset saattoivat käydä ostoksilla Ramallahin palestiinalaiskaupungissa.
Tilanne muuttui 1987, jolloin pitkään miehitysvallan alla eläneet palestiinalaiset nousivat kapinaan. Palestiinalaisten ensimmäinen intifada eli kansannousu kohdistui mielivaltaista maiden riistoa, pidätyksiä, vangitsemisia, kidutuksia ja asuntojen hävittämistä vastaan.
Syyskuun lopulla alkanut toinen intifada on palestiinalaisten uusi räjähtävä reaktio tilanteeseen, jonka he kokevat sietämättömäksi.
Daly elää Coppermanin tavoin jatkuvassa pelossa, mutta hänen pelkonsa kohteena ovat israelilaiset.
Daly esittelee arabityyliin tasakattoiseksi rakennetun talonsa katolla ympärillä kasvavaa juutalaissiirtokuntaa ja sanoo pelkäävänsä sitä päivää, kun taloihin muuttaa asukkaita. Hän kantaa erityistä huolta miehensä ja lastensa tulevaisuudesta.
Dalyn mukaan ennakkoluulot ja viha ovat täyttäneet monen juutalaisen ja palestiinalaisen mielen tämän intifadan aikana. Daly pelkää jo liikkua palestiinalaisen miehensä kanssa juutalaisalueilla, kuten Länsi-Beirutin suositussa israelilaisessa ostoskeskuksessa.
"En tunne oloani mukavaksi siellä, kun mieheni on mukana. Jos tapahtuisi jotakin, pommi-isku tai joku surmattaisiin, juutalaiset voisivat käydä saman tien hänen kimppuunsa", Daly pohtii.
Coppermanin mielestä arabien ja juutalaisten tulisi kyetä elämään rinta rinnan.
Hän kiistää, että palestiinalaiset joutuisivat kärsimään liikkumisvapautensa rajoituksista, vaikka heihin sovelletaan monia yksipuolisia kieltoja.
"Minusta kyse ei ole siitä, että miehitämme heidän aluettaan. Kohtalonamme on elää yhdessä. Sitä paitsi viisi miljoonaa juutalaista eivät aio poistua täältä", Copperman sanoo. Hän viittaa koko Israelin juutalaisväestöön. Miehitysalueilla sijaitsevissa siirtokunnissa juutalaisia asuu noin 200 000.
Daly kyseenalaistaa puheet palestiinalaisten vapaasta liikkumisesta. "Onko se vapaata liikkumista, kun 20-vuotias sotilas komentaa mieheni polvistumaan tai makuulle siksi aikaa, kun hänen henkilökorttinsa tarkistetaan?"
"Voivatko palestiinalaiset mennä perjantaisin vapaasti moskeijaan rukoilemaan Jerusalemissa?" Daly tivaa.
"Mikään kansa ei voi sietää toisen kansan miehitystä, ja palestiinalaisilla on kaikki oikeus vastustaa tätä miehitystä", hän jatkaa.
"Entisinä aikoina juutalaiset eivät olleet tervetulleita minnekään. Siinä ei ole mitään uutta, miten meitä kohdellaan täällä nykyisin. Mutta tämä on meidän kotimaamme, me kuulumme tänne", vakuuttaa puolestaan Copperman.
Syyskuun lopulta jatkunut intifada on vaatinut yli 300 kuolonuhria, joista valtaosa palestiinalaisia. Tuhannet ovat menettäneet työnsä Israelin vastatoimien vuoksi.
Israel on kiristänyt Gazan alueen ja Länsirannalle ripoteltujen palestiinalaisten hallitsemien kaupunkien piiritystä. Sen seurauksena liikenne on tukahtunut estäen ihmisten, tavaroiden ja raaka-aineiden siirtymisen.
"Köyhyys tuottaa vain lisää mellakoita ja lisää ongelmia", huokaa Daly, joka koettaa jälleen auttaa palestiinalaisia, tällä kertaa etsimällä heille tukea Irlannista.
"Israelilaisten uudisasukkaiden ja palestiinalaisten ero on siinä, että israelilaisilla on vapaus valita. He voivat muuttaa tilannettaan. Palestiinalaiset taas eivät mahda mitään sille, että heidän maansa on miehitetty", Daly kiteyttää. (Inter Press Service) .
