Jerusalem, 13.11.00 (IPS) – Suha Barghouti, 42, on palestiinalainen nainen ja poliittinen aktivisti. Hän muistelee mielellään palestiinalaisten edellistä intifadaa eli kansannousua. Nykyiseen hän sen sijaan suhtautuu varauksin.
Barghouti kertoo lempitarinansa vuonna 1987 alkaneesta intifadasta: Israelilaiset sotilaat jahtasivat palestiinalaisnuorukaisten joukkoa ja saivat yhden miehen kiinni. Kun sotilaat raahasivat miestä jeeppiinsä, esiin ryntäsi nuori palestiinalaisnainen lapsi käsivarsillaan. Nainen syyti solvauksia nuorukaiselle.
"Minähän kielsin sinua tulemasta tänne! Miten luulet minun selviytyvän, kun sinut pidätetään? Millä ruokin vauvan? Olen kyllästynyt vastuuttomuuteesi. Ota lapsi ja ruoki se", nainen kiljui ja sysäsi vauvan tyrmistyneen miehen syliin.
Nainen häipyi paikalta jättäen israelilaissotilaat pähkäilemään, mitä tehdä miehen ja vauvan kanssa. Lopulta he komensivat miehen vauvoineen matkoihinsa, hyppäsivät jeeppiinsä ja ajoivat pois. Mies seisoi yhä hölmönä lapsi sylissään.
Silloin äiti ilmaantui piilostaan kulman takaa, otti lapsensa hänelle täysin tuntemattomalta, mutta kiitolliselta mieheltä, ja meni kotiin.
"Hyvin harvat naiset osallistuivat silloin kivien heittelyyn, mutta he löysivät muita tapoja antaa panoksensa kansannousuun", Barghouti täsmentää.
Hänen mukaansa ensimmäinen intifada toi naiset ikään, yhteiskunnalliseen asemaan ja poliittisiin näkemyksiin katsomatta kaduille Israelin miehittämillä palestiinalaisalueilla Gazassa ja Jordanjoen länsirannalla. He osallistuivat miehitysvallan vastustamiseen poliittisten puolueiden ja mielenosoitusten kautta.
Koska sanomalehtiä tai radiota ei ollut, naiset toimivat myös viestinviejinä. He kulkivat yön pimeydessä kylissä ja kaupungeissa jakaen viikon poliittisen toiminnan aikatauluja.
Barghouti kertoo, että monet naiset salakuljettivat vangitsemisen uhalla Palestiinan lippuja vaatteidensa alla mielenosoituksiin.
"Jotkut naiset liittivät päivän askareisiinsa myös kivien keräämisen pojilleen ja miehilleen", hän jatkaa.
Barghouti muistuttaa, että intifadalla oli kova kääntöpuolensa: Monia palestiinalaisia surmattiin ja toisia pidätettiin ilman oikeudenkäyntiä. Monien koteja tuhottiin, koulut ja yliopistot olivat suljettuina.
Länsirannalla Ramallahin kaupungissa asuva Barghouti on ammatiltaan kirjanpitäjä. Hän oli aikoinaan Palestiinan vapautuksen kansanrintaman (PFLP) aktiivinen jäsen. Hän meni naimisiin miehen kanssa, joka ensin joutui vetäytymään maan alle ja vietti sittemmin 6,5 vuotta israelilaisten vankina. Barghouti huolehti tyttärestään yksin nuo vuodet.
Israelilaisten ja palestiinalaisten yhteenottojen jatkuessa monet naiset löysivät avustusjärjestöistä kanavan omalle toiminnalleen miehitysvaltaa vastaan.
He kannustivat muita naisia ansaitsemaan itse elantonsa elvyttämällä perinteisiä ompelu- ja koruompelutaitoja. Kylien naisia opetettiin kasvattamaan ruokansa, ja ensiaputaidot olivat tarpeen kaikille.
"Se oli todellinen kansannousu, nyt kyse on silkasta kivien heittelystä, jolla on pelkästään fyysinen ulottuvuus. Vaikka olin aiemmin erittäin aktiivinen, en koe löytäneeni paikkaani tässä uudessa intifadassa", Barghouti huokaa.
Uutta kansannousua kutsutaan usein Al-Aqsan intifadaksi, koska se sai alkunsa syyskuun lopulla, kun tunnettu israelilainen oikeistopoliitikko Ariel Sharon vieraili Jerusalemissa paikalla, jota sekä juutalaiset että muslimit pitävät pyhänä.
Palestiinan naisilla on yleisemminkin vaikeuksia suhtautua uuteen kansannousuun. Iman Hammouri, 31, on juuri palannut Lontoosta opiskelemasta ja etsii työtä, jonka kautta antaa panoksensa kansansa asialle.
Nyt hän auttaa vapaaehtoisena eräällä terveysasemalla ja Palestiinan kansan taidekeskuksessa.
"Taidekeskuksessa kehittelemme hankkeita, joiden avulla voimme tarjota lapsille hengähdystaukoja siitä, mitä heidän ympärillään tapahtuu", Hammouri kertoo.
Hänen mukaansa ihmiset olivat kyllä alusta asti tietoisia tämän syksyn tapahtumista, mutta he eivät halunneet osallistua niihin. "Kukaan ei odottanut, että se jatkuisi tällä tavalla."
Kun neljän ensimmäisen viikon aikana tapettiin enemmän palestiinalaisia kuin kahdessa vuodessa ensimmäisen intifadan aikana, monet Hammourin ystävistä alkoivat tajuta, että kyse ei ole tilapäisestä kärhämöinnistä
He alkoivat etsiä omia tapojaan osallistua. Osa on keskittynyt tietojen välittämiseen ulkopuoliselle maailmalle internetin ja muiden uusien kanavien avulla.
Monet kuitenkin korostavat tämän intifadan eroja edelliseen verrattuna. Silloin kyse oli miehitysvallan vastustamisesta. Nyt palestiinalaisilla on itsehallinto, vaikka aluetta yhä läikittävät israelilaisten siirtokunnat. Moni kysyy, onko kapinaa syytä jatkaa, vai ottaako Palestiinan itsehallintokoneisto vastuun jatkosta. (Inter Press Service) .
