Washington, 06.11.00 (IPS) – Vapaiden markkinoiden kiivaimmat puolustajat Yhdysvalloissa ovat lyöneet pöytään uuden idean: pisimmälle talouttaan avanneet maailman maat voisivat liittoutua yhteen ja perustaa kansainvälisen vapaakauppayhdistyksen (FTA
Aloite uudesta vapaakauppaliitosta on kotoisin konservatiivisuudestaan tunnetusta yhdysvaltalaisesta aivoriihestä, Heritage Foundationista. Esitys julkistettiin marraskuun alussa laitoksen 2001 Index of Economic Freedom (taloudellisen vapauden indeksi) -raportissa ja Wall Street Journalissa.
Raportin mukaan FTA:n jäseniksi kelpaisi alkuvaiheessa 11 valtiota, jotka ovat Chile, Tshekki, Tanska, Viro, Hongkong, Irlanti, Luxemburg, Uusi-Seelanti, Singapore, Britannia ja Yhdysvallat. Nämä maat vastaavat yhdessä 32 prosentista maapallon bruttokansantuotteesta.
Raportissa listataan myös liiton jäseniksi seuraavina ehdolla olevat valtiot, joiden joukossa Suomi sijoittuu kahdeksannelle sijalle ennen Saksaa. Suomen edellä ovat Australia, Itävalta, Bahrain, Belgia, Kanada, Kypros ja Salvador.
Useimpien "ehdokasmaiden" jäsenyyttä FTA:ssa jarruttaa selvityksen mukaan jäljellä oleva talouden sääntely. Muutamilla esteeksi mainitaan kauppa- tai investointisäännöt ja Salvadorin kohdalla patenttisäännöt.
Heritage-säätiön varapresidentti Kim Holmes perustelee uuden kauppablokin tarpeellisuutta sillä, että Maailman vapaakauppajärjestö (WTO) ei ole onnistunut avaamaan maailman taloutta toivotussa määrin. Siksi tarvittaisiin "vapaisiin markkinoihin lujasti sitoutuneiden maiden vapaaehtoinen yhdistys". Sen päätehtävänä olisi edistää vapaata kauppaa ja pääoman vapaata liikkuvuutta.
Heritage Foundation määrittelee itsensä voittoa tavoittelemattomaksi järjestöksi, joka muotoilee ja edistää konservatiivista yhteiskuntapolitiikkaa. Ajattelun keskeiset periaatteet ovat yrittämisen vapaus, valtion roolin vähentäminen, yksilönvapaus, perinteiset amerikkalaiset arvot ja vahva puolustuspolitiikka.
Viime aikoina säätiö on löytänyt ajatuksilleen helposti vastakaikua Yhdysvaltain republikaanienemmistöisessä kongressissa. Sielläkin on viime aikoina kuultu räväköitä esityksiä, kuten se, että Maailmanpankin pitäisi vetäytyä kokonaan kehitysmaista.
Heritage-säätiö on seitsemän viime vuoden ajan julkaissut taloudellisen vapauden indeksiään. Siinä valtioiden talouden avoimuutta mitataan muun muassa pankkien ja rahoituslaitosten toiminnalla, pääomavirroilla, rahapolitiikalla, patenttisäännöillä ja hallituksen roolilla talouselämässä.
"Se on vitsi. Poliittisesti täysin mahdoton ajatus", Maurice Schiff Maailmanpankin tutkimusryhmästä kuittaa uuden vapaakauppayhdistyksen. Hän muistuttaa kuitenkin puhuvansa vain omissa nimissään.
Schiffin mielestä hanke kaatuisi jo siihen, että sen vuoksi jouduttaisiin purkamaan olemassa olevia yhteenliittymiä ja sopimuksia Euroopan unionista (EU) alkaen.
Hän pitää kuitenkin täysin realistisena ajatusta, että suuret talousmahdit liittoutuvat keskenään pienempien vahingoksi. Jos nykyisiä kauppasopimuksia laajennetaan, Intian, Bangladeshin, Pakistanin ja Kiinan kaltaiset suhteellisen kookkaat taloudet ovat suurimmassa vaarassa joutua eristyksiin, Schiff selittää.
Mahdollisuuksia nykyisten kauppablokkien laajenemiseen hän näkee Euroopassa EU:n levitessä itään ja Välimeren ympäristöön sekä Amerikassa, jonka pohjoinen vapaakauppaliitto Nafta on pyrkimässä Etelä-Amerikkaan. Myös aasialainen Asean-järjestö voi jatkaa laajenemistaan.
Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan syntyi juuri marraskuun alussa eteläisen ja itäisen Afrikan yhteismarkkina-alue.
On kuitenkin selvää, että vaikka kaikki Saharan eteläpuoliset valtiot liittoutuisivat yhteen, niistä ei muodostuisi minkäänlaista kilpailijaa kaavaillulle FTA:lle. Kyseisten Afrikan maiden yhteenlaskettu kansantuote on näet samaa luokkaa kuin Belgian.
Heritage-säätiön indeksin mukaan Saharan eteläpuolisen Afrikan 42 valtiosta yhdenkään talous ei ole vapaa. Ainoastaan kuusi maata pääsi luokkaan, jossa talous on yli 50-prosenttisesti vapaa. Ne ovat Botswana, Benin, Mali, Mauritius, Namibia ja Sambia.
FTA-ehdotuksen arkkitehti Gerald O'Driscoll uskoo, että maat olisivat kilvan pyrkimässä liittoon mukaan. Hänen mielestään se tarjoaisi "suurimman kuviteltavissa olevan taloudellisen porkkanan: likimain vapaan pääsyn maailman ylivoimaisesti suurimmalle markkina-alueella."
Kehitysmaissa on kuitenkin saatu karvaasti huomata, että kaupan kasvu ei suinkaan kasvata kaikkien tuloja. Filippiinien Maan ystävät -järjestöä edustava Vice Yu arvioi, että Heritage- säätiön aloite lyö lisää löylyä muutenkin kuumaan keskusteluun talouden globalisaation vaikutuksista köyhyyteen.
"Vapaa kauppa ei ole meidän kannaltamme oikea ratkaisu. Kaupan vapauttaminen on vain kasvattanut kuilua rikkaiden ja köyhien välillä. Kehitysmaissa se merkitsee luonnonvaroihin kohdistuvan paineen kasvua. Ihmisiä häädetään perinteisiltä asuinsijoiltaan kaivosyhtiöiden tieltä."
Kansalaisjärjestöt niin teollisuusmaissa kuin kehitysmaissakin ovat jo toistuvasti osoittaneet, että ne eivät luota WTO:hon. Järjestö on kritiikin seurauksena ajautunut vakavaan kriisiin.
Kehitysmaissa WTO nähdään keskusjohtoisena ja vailla tilivelvollisuutta toimivana järjestönä, joka pyrkii pitämään maailman talouden langat pienen maaryhmän ja ylikansallisten yhtiöiden käsissä.
Bangkokissa toimivan Focus on the Global South -järjestön johtaja Walden Bello katsoo, ettei kehitysmaiden tulisi suostua WTO:n uudistamiseen. Bellon mukaan se merkitsisi vain WTO:n kasvojen kohotusta. Hänen mielestään järjestö ei peruslähtökohdiltaan edusta kehitysmaiden etuja.
Bello kirjoittaa Ecologist Report -lehdessä, että kehitysmaiden edun mukaista olisi rajoittaa roimasti WTO:n valtuuksia. Näin siitä tulisi "vain yksi kansainvälinen järjestö monien muiden joukossa". (Inter Press Service) .
