Washington, 26.06.00 (IPS) – Poliittiset, etniset tai uskonnolliset erot eivät aina ole tärkein polttoaine sisällissodissa. Aatteita useammin taistelujen kohteena ovat luonnonvarat, kuten timantit, kahvi tai koboltti. Näin väittää Maailmanpakin uusi tutkimus.
Sen mukaan maat, jotka ansaitsevat noin neljänneksen bruttokansantuotteestaan raaka-aineiden viennillä, ovat suuremmassa vaarassa joutua sisällissotaan kuin ne, joiden tulonlähteet ovat moninaisemmat.
Raaka-aineviennistä riippuvaisessa maassa sissienkin on helppo rahoittaa toimintaansa esimerkiksi timanttien avulla. Siksi niistä kannattaa sotia, sanotaan raportissa.
Sisällissodan taustalla ei yleensä ole suurta intohimoa tai asiaa. "Timantit ovat epäilemättä sissin parhaita ystäviä", san oo raportin laatinut Paul Collier. Hän työskentelee tutkimusjohtajana Maailmanpankin kehitystalouden osastolla.
Raportin mukaan kansanomainen tulkinta sissisotien syistä hyväksyy yleensä mukisematta kapinallisjärjestöjen selitykset motiiveistaan. Siksi sisällissodat näyttävät kiivailta poliittisilta yhteenotoilta, joiden käyttövoimana ovat niin vakavat erimielisyydet, että ne pursuvat yli normaalin poliittisen toiminnan rajojen.
Kapinat on tapana tulkita äärimmäisiksi protestiliikkeiksi, joiden jäsenet taistelevat sortoa vastaan, Collier sanoo ja väittää vastaan:
"Kun tärkeimpiä vääryyksiä – eriarvoisuutta, poliittista sortoa tai etnistä ja uskonnollista eripuraa – mitataan objektiivisesti, niillä ei ole selitysvoimaa, joka voisi ennustaa kapinan."
Hänen mukaansa taloudelliset tekijät – riippuvuus raaka- aineviennistä, alhainen keskitulo, hidas talouskasvu ja laaja ulkomaille suuntautunut siirtolaisuus – ovat kaikki merkittäviä ja vahvoja sisällissodan ennusmerkkejä.
Collier kehottaakin arvioimaan ja vähentämään näitä riskitekijöitä, jos konflikteja mielitään ehkäistä ennalta.
"Sisällissodan sytyttävät paljon todennäköisemmin taloudelliset syyt kuin poliittiset erimielisyydet. Siksi tietyt kapinallisryhmät myös hyötyvät konfliktista. Niiden edun mukaista on aloittaa selkkaus ja pitää sitä yllä", Collier selittää.
"Sota suo niin Sierra Leonessa kuin Kolumbiassakin väestön vähemmistölle tilaisuuden rikastua samaan aikaan, kun enemmistöltä tuhotaan kaikki mahdollisuudet."
Collierin mukaan luonnonvarojen rosvoaminen toimii selityksenä monille nykyisille ja aiemmille sisällissodille. Esimerkiksi Sierra Leonessa puhkeaa yhä uudelleen verisiä yhteenottoja, koska pelissä ovat maan rikkaat timanttikaivokset.
Kolumbian kapinaliike Farc pyörittää tuottoisaa huume- ja kidnappausbisnestä rahoittaakseen sotansa hallitusta vastaan. Sen arvioidaan kahmivan laittomia tuloja 700 miljoonaa dollaria (4,4 miljardia markkaa) vuodessa. Ilman noita rahoja selkkaus olisi päättynyt jo aikaa sitten, Collier arvioi.
Angolan sissiryhmä Unita keräsi arviolta 4 miljardin dollarin (yli 25 miljardin markan) omaisuuden käydessään ensimmäistä sotaansa maan armeijaa vastaan. Vähintään puolet rahoista saatiin timanttikaivoksilta, ja osa niistä käytettiin uuden sodan aloittamiseen viime vuosikymmenellä.
Nykypäivän aseellisista selkkauksista valtaosa on sisällissotia. Pelkästään 1990-luvulla oli käynnissä 39 sella ista sotaa, joissa menehtyi vähintään tuhat ihmistä vuodessa.
Vuonna 1989 tapahtuneen Berliinin muurin murtumisen ja kylmän sodan päättymisen jälkeen maapallolle on kylvetty yli sata miljoonaa henkilömiinaa. Niiden uhreiksi joutuu vähintään 25 000 ihmistä joka vuosi.
Yrityksissä ehkäistä konflikteja ei asiantuntijoiden mukaan ole toistaiseksi kiinnitetty erityistä huomiota niiden taloudellisiin juuriin. Teollisuusmaiden kuluttajajärjestöt ovat kuitenkin ryhtyneet miettimään uusia toimintamuotoja.
Esimerkiksi timantit on julistettu kuluttajien boikottiin tarkoituksena painostaa suuria timanttialan yrityksiä, kuten De Beersiä, vastuulliseen toimintaan. Yhtiöltä vaaditaan selvitystä siitä, onko sillä varastossa Unitalta ostettuja timantteja ja onko se myynyt niitä viime vuosina.
Collier toivoo kuitenkin, että kuluttajat eivät boikotoisi kaikkia timantteja, sillä joissakin maissa niistä saatuja tuloja käytetään köyhyyden lievittämiseen. Hän mainitsee esimerkkinä eteläisessä Afrikassa sijaitsevan Botswanan.
Maailmanpankin kiinnostus sisällissotiin juontuu siitä, että ne uhkaavat monien maailman köyhimpien maiden kehitystä ja pyyhkivät pois vuosikymmenten työllä saavutetun edistyksen. Eniten näistäkin sodista joutuvat kärsimään siviilit.
"Jos maa on äskettäin kokenut sisällissodan, uuden selkkauksen riski on korkeampi kuin muualla. Heti vihamielisyyksien päättymisen jälkeen uuden konfliktin riski on 40 prosentin luokkaa. Jokaisen rauhan vuoden myötä riski alenee noin yhden prosenttiyksikön verran", raportissa kerrotaan.
Sen mukaan merkittäviä tekijöitä ovat myös kyseisestä ma asta ulkomaille lähteneiden siirtolaisten määrä ja näiden mahdollisuudet tukea yhtä tai toista konfliktin osapuolta taloudellisesti ja propagandan avulla.
Jos tietyssä maassa loppui sisällissota viisi vuotta sitten, ja sen asukkaista epätavallisen suuri määrä on siirtolaisina Pohjois-Amerikassa, yksistään se lisää konfliktin riskiä 36 prosenttia. Jos taas siirtolaisia on lähtenyt maasta hyvin vähän, tämän tekijän riskivaikutus on vain 6 prosentin luokkaa, tutkimus paljasti.
Siirtolaisilla on joskus romanttinen suhde juuriinsa, ja he voivat helliä kapinallisia ajatuksia vahvistaakseen sidettään kotimaahansa. He ovat yleensä huomattavasti varakkaampia kuin kotiin jääneet ja voivat siksi avustaa selkkaukseen osallistuvia.
Raportti esittää lisäksi koulutuksen puutteen yhtenä sisällissodan pontimena. Jos maa saa nostetuksi koulua käyvien nuorten osuuden esimerkiksi 45 prosentista 55 prosenttiin, se vähentää konfliktin riskiä 14 prosentista 10 prosenttiin, Collier laskee.
Myös etnisyydellä ja uskonnolla on roolinsa konfliktissa. Jos maassa on yksi hallitseva etninen ryhmä, jonka osuus väestöstä on 45-90 prosenttia, selkkauksen todennäköisyys kaksinkertaistuu. Kyseinen ryhmä on näet riittävän suuri saadakseen vallan, mutta e i kuitenkaan niin vahva, että vähemmistön syrjintä menettäisi merkityksensä.
Etninen ylivalta aiheuttaa ongelmia, mutta etninen ja uskonnollinen moninaisuus ei sinänsä aseta yhteiskuntaa alttiiksi konfliktille. Itse asiassa se lisää turvallisuutta, tutkimus väittää. Sen mukaan näet etnisesti ja uskonnollisesti yhtenäine n maa on yllättävän altis vaaralle: konfliktin riski on pelkästää n tämän seikan nojalla 23 prosenttia. (Inter Press Service) .
