Dacca, 26.06.00 (IPS) – Bangladeshin pääkaupungissa Dacc assa asuva Ruby oli vaaleaihoinen ja hyvännäköinen tyttö, joten vanhemmat tiesivät, että hänen naittamisensa nuorella iällä ei tuottaisi vaikeuksia.
Nyt 20-vuotiaan Rubyn kauneus on kuitenkin mennyttä, sillä muuan kosiotoiveissaan pettynyt nuorukainen heitti happoa hänen kasvoilleen. Ruby jatkaa opintojaan, mutta ei käy enää ulkona ystäviensä kanssa.
Faridpurin alueella 145 kilometrin päässä Daccasta asuva 28- vuotias Salma koki saman kohtalon. Hapon heittäjä oli kuitenkin Salman aviomies ja syynä se, että naisen vanhemmat eivät suostuneet maksamaan lisää myötäjäisiä.
Munshigonjissa 40 kilometrin päässä Daccasta asuva 18-vuotias Shirin sai niin ikään happoa kasvoilleen. Heittäjänä oli häne n serkkunsa, jota Shirinin vanhemmat eivät hyväksyneet tytölle puolisoksi.
Bangladeshin laki uhkaa pitkällä vankilatuomiolla tai jopa kuolemanrangaistuksella sitä, joka polttaa toisen kasvot hapolla. Silti tapaukset vain yleistyvät.
Vuonna 1996 poliisin tietoon tuli 47 happohyökkäystä, mutta viime vuonna jo 230. YK:n lastenrahaston Unicefin selvityksen mukaan useimmat uhrit olivat 11-20-vuotiaita tyttöjä ja lähtöisin varattomista perheistä.
Paikallisen ihmisoikeusryhmän mukaan naisiin kohdistuneita happoiskuja sattui pelkästään tämän vuoden toukokuussa 27. Ryhm än mukaan tapauksista tulee tietoon vain murto-osa, sillä uhri tai tämän perhe kääntyy harvoin poliisin puoleen.
Toisaalta poliisi tuskin lotkauttaa korvaansa köyhien uhrien valituksille, vaikka nämä hakeutuisivatkin virkavallan puheille. Rangaistuksen uhka ei siksi pelota hapon heittäjiä.
"Lakia pitäisi soveltaa tiukasti ja viipymättä, jotta hyökkääjät eivät välttyisi rangaistukselta. Rikollisia suojel evat poliisit tulisi myös panna vastuuseen teoistaan", Bangladeshin naisjuristien liiton johtaja Salma Ali vaatii.
Hänen mukaansa hapon heittäjät pitäisi myös panna maksamaa n uhriensa kaikki hoitokulut.
Eräs nimettömänä pysyttelevä naisaktiivi sanoo ongelman olevan siinä, että poliittiset päättäjät suhtautuvat asiaan välinpitämättömästi. Siksi lain kourakaan ei kajoa hapon heittäjiin.
Ihmisoikeusaktiivit tietävät tapauksia, joissa hyökkääjä on taivutellut julkisen syyttäjän puolelleen ja saanut oikeudelta vapauttavan tuomion.
Happohyökkäykset liittyvät useimmiten siihen, että tyttö e i suostu kyseisen miehen kanssa naimisiin. Islaminuskoisessa Bangladeshissa happoa voi saada silmilleen myös puoliso, joka vastustaa miehensä aietta ottaa toinen vaimo. Joskus taustalla on riita omaisuudesta ja myötäjäisistä.
Happohyökkäysten uhrien on vaikea saada hoitoa vammoihinsa. Useimpien ulottuvilla on vain valtion sairaaloita, joissa ei ole erityisiä palovammaosastoja.
Ainoastaan Daccan lääketieteellisen tiedekunnan sairaalassa on palovammaosasto, ja sekin on raskaasti ylikuormitettu. Osasto käsittää 16 sairaansijaa, joista puolet on varattu miehille. Lehtitietojen mukaan palovammojen uhrit joutuvat odottamaan vuosia päästäkseen korjausleikkaukseen.
Asiantuntijoiden mukaan hapon jälkiä pystytään korjaamaan vain erittäin kalliilla plastiikkakirurgisilla leikkauksilla, joita tarvitaan yleensä useita.
Viime vuosina eräät Bangladeshin yksityiset klinikat ja kansalaisjärjestöt ovat ryhtyneet tarjoamaan maksutonta apua hapon uhreille. Lisäksi jotkut länsimaat ja kansainväliset järjestöt ovat kustantaneet muutamia happohyökkäyksen uhreja ulkomaille hoitoon. (Inter Press Service) .
