YK, New York, 25.04.00 (IPS) – YK on pääsihteeri Kofi Anna nia myöten alkanut suhtautua varauksin saartoihin ja pakotteisiin, joiden avulla maailmanjärjestö koettaa rangaista niskoittelevia jäseniään.
Annan sanoi äskettäin YK:n johdon toki tunnustavan pakotteiden merkityksen siinä, että niiden avulla taivutellaan valtioita noudattamaan kansainvälisen yhteisön tahtoa. "Mutta tajuamme samalla myös, että sanktiot ovat tylppäkärkinen ase."
Annan myönsi, että useimmat pakotteet vahingoittavat laajaa joukkoa ihmisiä, jotka eivät ole tarkoitettu niiden ensisijaisiksi kohteiksi. Hän puhui huhtikuun puolivälissä pidetyssä YK:n seminaarissa, jonka teemana oli Kohti terävämpiä ja tehokkaampia YK-pakotteita.
"Sanktioita on jalostettava, jos ne halutaan tulevaisuudessa nähdä muunakin kuin viikunanlehtenä", hän sanoi.
YK on 54-vuotisen historiansa aikana määrännyt pakotteita 13 jäsenmaataan vastaan. Ne ovat Afganistan, Angola, Etelä-Afrikka, Etelä-Rhodesia (nykyinen Zimbabwe), Haiti, Irak, Jugoslavian liittotasavalta (kahdesti), Liberia, Libya, Ruanda, Sierra Leone, Somalia ja Sudan.
Pakotepäätökset on kokonaan purettu ainoastaan Etelä-Afrikan , Etelä-Rhodesia, Haitin ja Jugoslavian (kertaalleen) osalta.
YK:n pakotteet ovat perinteisesti käsittäneet aseiden vientikieltoja sekä kaupan ja rahaliikenteen rajoituksia. Myös ilma- ja meriyhteydet sekä diplomaattiset suhteet on usein katkaistu.
Pakotteiden päätarkoituksena on yleensä muuttaa halutulla tavalla jonkin maan johdon käytöstä, joka muodostaa uhkan kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle. Konfliktissa pakotteilla koetetaan rajoittaa tietyn osapuolen kykyä kestää sodan pitkittymistä.
Annan muistutti, että vaikka pakotteet on tarkoitettu maiden vallanpitäjiä vastaan, nämä siirtävät taakan yleensä kansan sa kannettavaksi. Lisäksi he vieläpä "hyötyvät perverssin usein" sanktioista pystyessään käyttämään hyväkseen mustan pörss in markkinoita.
Joissakin tapauksissa pakotteet Annanin mukaan jopa pahentavat tilannetta, kun niitä kiertämään kykenevät salakuljettajat ja vastaavat nousevat näppäryydellään yhteiskunna n tikkaiden huipulle.
Haiti mainitaan esimerkkinä maasta, johon kohdistetut YK:n pakotteet olivat tavallista täsmällisemmät. Ne myös suuntautuivat tiettyjä yksilöitä vastaan. Nämä olivat sotilaita, jotka syök sivät vaaleilla valitun presidentin Jean-Bertrand Aristiden vallasta 1991.
"Maan johtajien ei sallittu matkustaa, heille ei myönnetty viisumeja ja heidän pankkitilinsä oli jäädytetty. Matkustuskiellossa oli yksittäisiä perheitä", Annan sanoi.
Hänen mukaansa Haitin pakotteet keskittyivät niihin henkilöihin, joiden käytöstä haluttiin muuttaa. Siksi niiden vaikutus ei ulottunut paikalliseen väestöön samalla tavoin kuin esimerkiksi Irakissa.
Yhdysvallat tosin joutui lähettämään Haitiin 20 000 miehen vahvuiset joukot ennen kuin tie oli vapaa Aristiden paluulle 1994.
Irak joutui YK:n silmätikuksi elokuun 1990 Persianlahden kriisin jälkeen. Tuolloin säädetyt pakotteet ovat aiheuttaneet huomattavia kärsimyksiä miljoonille viattomille ihmisille. Satojentuhansien lasten arvioidaan kuolleen Irakissa pakotteiden aiheuttamien terveys- ja ravinto-ongelmien vuoksi.
YK:n saarron vuoksi Irakilla on pulaa lääkkeistä, ruuasta ja muista perustarvikkeista.
Irakin kokemus on saanut Annanin puhumaan väkevästi "täsmäpakotteiden" tai "älykkäiden pakotteiden" puolesta. Ne osuisivat vain maan johtoon, eivät kansaan.
Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs James Cunningham on myös sillä kannalta, että "yksi koko sopii kaikille" -mallin mukaiset pakotteet on tuomittu epäonnistumaan. Lisäksi se johtaa valtavaan voimavarojen tuhlaukseen.
"Tehokkaat pakotesäännökset on räätälöitävä huolel lisesti kuhunkin tilanteeseen sopiviksi. Kokemus on osoittanut, että ei ole yhtä mallia, joka sopisi kaikkiin tai edes useimpiin tilanteisiin", Cunningham sanoo.
Kanadan ulkoministeri Lloyd Axworthy pitää YK:ssa käytyä pakotekeskustelua selvänä osoituksena tarpeesta syvälliseen muutokseen. "On maksimoitava pakotteiden teho ja minimoitava niistä siviileille koituvat haitat."
New Yorkissa toimiva Peace Academy perää niin ikään YK:lta uutta politiikkaa juuri ilmestyneessä kirjassaan The Sanctions Decade (pakotteiden vuosikymmen). Kirjaan on koottu runsaasti esimerkkejä siitä, miten pakotteet ovat epäonnistuneet tehtävässään.
"Pakotteet kärsivät liian usein huonosta suunnittelusta, jäsenvaltioiden heikosta sitoutumisesta, riittämättömästä valvonnasta ja lepsusta toteutuksesta", kirjassa sanotaan.
Se näkee osasyyllisenä pakotteiden epäonnistumiseen YK- järjestelmän puutteet, mutta myös monien jäsenmaiden vajavaisen kyvyn toteuttaa pakotteita.
YK sai alkuvuodesta raportin pakotteiden kiertämisestä Angolassa. Sen jälkeen turvallisuusneuvosto on etsinyt keinoja saarron kiristämiseksi ja sen rikkojien kiinnisaamiseksi.
Angolan hallitusta vastaan sotiva Unita-sissiliike on ollut YK:n pakotteiden kohteena vuodesta 1993, jolloin se kieltäytyi hyväksymästä vaalien tulosta ja tarttui uudelleen aseisiin. Unitan valvonnassa on huomattava osa Angolan timanttikentistä.
YK:n pakotekomitean maaliskuisen raportin mukaan kolmen Afrikan valtion – Togon, Burkina Fason ja silloisen Zairen – johtajat ovat sallineet öljy- ja asetoimitukset Unitalle ja saaneet vastineeksi timantteja. Pakotteiden rikkojiksi epäiltiin myös muun muassa Ruandan, Bulgarian ja Belgian edustajia.
Huhtikuun puolivälissä YK:n turvallisuusneuvosto päätti tutkia Angolan tapausta puolen vuoden ajan. Esille nousi ensi kertaa ajatus pakotteiden kohdistamisesta myös saartojen rikkojiin. Marraskuun lopulla pääsihteeri Annanin on määrä anta a raportti siitä, miten Angolan pakotteita vahvistetaan.
Angola on ainoa pakotteiden kohteeksi joutunut maa, josta YK on tehnyt yksityiskohtaisen selvityksen. Yleisesti kuitenkin myönnetään, että pakotepäätöksiä rikotaan ja kierretää n monissa muissakin paikoissa. Valvonnan heikkoutta puolustellaan YK:n raha- ja resurssipulalla. (Inter Press Service) .
