Rio de Janeiro, 11.04.00 (IPS) – "Äitini ei enää halunn ut pitää
minua, joten tätini toi minut tänne. Äiti ei käy minua katsomass a,
eikä kukaan muukaan", kertoo vuoden lastenkodissa elänyt
seitsemänvuotias tyttö Curitibassa Etelä-Brasiliassa.
"Kolme suurinta toivettani? Haluaisin asua Italiassa ja
haluaisin perheen, joka välittää minusta. Kolmatta toivomusta
minulla ei ole", tyttö vastaa Lidia Dobriankij Weberin
kysymykseen. Weber on Paranan osavaltion yliopiston psykologian
professori, joka tutkii hylättyjen lasten tilannetta Brasiliassa.
Brasiliassa on 161 miljoonaa asukasta, joista yli miljoona on
lastenkodeissa ja muissa laitoksissa eläviä lapsia. Weberin mukaan
hylättyjen lasten suurin onnettomuus on se, että vain harvalle
heistä löytyy uusi koti ja perhe.
Vaikka vanhemmat eivät käy edes katsomassa hylkäämiään
jälkeläisiä, oikeuslaitos viivyttelee perhesiteen juridisen
katkaisemisen kanssa. Sillä välin lapset varttuvat liian vanhoiksi
adoptoitavaksi, Weber syyttää.
Näin lapista kasvaa "hylkiöitä", joiden sortumista rikoksen
poluille kenenkään ei tarvitse ihmetellä, hän jatkaa.
Eräs kymmenlapsisen perheen hylkäämä 10-vuotias tyttö ker toi
Weberille haaveilevansa siitä, että hänet adoptoitaisiin uuteen
kotiin.
"Mutta tuomari päätti, ettei minua adoptoida, joten sitä ei
tapahdu. Asuin kerran sijaisperheessä, mutta kun oikea äitini
kuuli siitä, hän halusikin minut takaisin", tyttö jatkoi
selittämättä, miten hän päätyi uudelleen laitokseen.
Brasilialaiset haluavat adoptoida vain pikkuvauvoja, joten jo
2-3-vuotiaille lapsille on vaikea löytää uutta kotia. Sitä
vanhempien ainoa toivo ovat ulkomaalaiset, ja kouluikään
ehtineiden on jokseenkin turha haaveilla uudesta kodista.
Myös sukupuolinen syrjintä on adoptioissa yleistä: 90
prosenttia brasilialaisista haluaa tytön. Myöskään tummaihoiset ja
vammaiset lapset eivät tahdo kelvata adoptoijille.
Tässä otetaan avuksi ulkomaalaiset: Brasilian laki sallii
ulkomaisen adoption vain niille lapsille, joiden ikä, rotu tai
terveysongelmat estävät heitä löytämästä kasvatusvanhempia
kotimaasta.
Asiantuntijatkin ovat kuitenkin erimielisiä kansainvälisten
adoptioiden suotavuudesta. "Asiat olisi jotenkin saatava sille
mallille, että yhdenkään lapsen ei tarvitsi lähteä maasta", sa noo
Claudia Cabral, joka johtaa Brasilian Terra dos Hommes –
yhdistystä. Järjestö välitti aiemmin adoptiolapsia ulkomaille,
mutta on sittemmin omistautunut yritykselle yhdistää lapset
biologisiin vanhempiinsa.
Cabralin mukaan yhdistys järjestää enää muutamia kymmeniä
adoptioita vuodessa ja niistä kourallisen ulkomaille. Silloin
kyseessä ovat vakavasti sairaat tai vammaiset lapset.
Leda de Azevedo Rio de Janeiron kaupungin sosiaalivirastosta
puolestaan vakuuttui ulkomaisten adoptioiden siunauksellisuudesta
käytyään Ruotsissa katsomassa sinne muuttaneiden lasten elinoloja.
Hän vaatii nyt ulkomaille adoptoimisen helpottamista Brasiliassa.
Azevedo tapasi Ruotsissa seitsemän brasilialaista lasta,
jotka olivat kaikki mustaihoisia. Osa heistä kuului samaan
sisarusparveen. Se vaikeuttaa adoptiokodin löytämistä Brasiliassa,
sillä lain mukaan sisaruksien tulee päästä samaan perheeseen. Yk si
lapsista kärsi lisäksi vakavista neurologisista ongelmista.
Azevedo on otettu siitä, miten paljon kiintymystä lapset
saavat ruotsalaiskodeissa, ja miten hyvin he pärjäävät koulussa.
Hän kiittelee myös sitä, että vanhemmat kertovat lapsille näid en
synnyinmaasta ja koettavat säilyttää jotakin heidän
kulttuuriperinnöstään.
(Inter Press Service) .
