San Jose, 10.02.99 (IPS) – Vaikka alueen viimeisen sodan päättymisestä on jo neljä vuotta, Keski-Amerikan asukkaita väijyy yhä noin 170 000 henkilömiinaa, ilmenee Punaisen Ristin ja muiden järjestöjen tilastoista.
"Yksistään Costa Rican ja Nicaraguan rajalla arvioidaan olevan noin 5 000 miinaa", Costa Rican puolustusministeriössä miinanraivauksesta vastaava eversti Jose Fabio Pizarro sanoo.
Kaksi noista miinoista räjähti viime kesäkuussa tehden Elizabeth Sandovalista ja hänen miehestään Francisco Ramirezista invalideja loppuelämäkseen. He saavat kiittää hengestään 11- vuotiaan poikansa Johnnyn neuvokkuutta.
Vähävarainen Ramirezin perhe asuu Costa Rican pohjoisosassa. Kesäkuussa 1998 perheen isä lähti ylittämään läheistä jokea hakeakseen vastarannalta tertun banaaneja. Yhtäkkiä hän tajusi lentävänsä ilmassa valtavan räjähdyksen voimasta.
"Maahan pudottuani tunsin, että jalkani eivät kanna, ja aloin huutaa apua", Ramirez muistelee.
Hänen vaimonsa kuuli räjähdyksen ja lähti miehensä avuksi. Silloin laukesi toinen miina aiheuttaen vaimon vammautumisen. Pariskunta olisi menehtynyt syrjäiseen olinpaikkaansa, ellei heidän poikansa olisi löytänyt heitä. Johnny onnistui raahaamaan vanhempansa parinsadan metrin päähän ja hankkimaan apua niin, että heidät saatiin sairaalaan.
Kun Nicaraguan sisällissota päättyi tämän vuosikymmenen alussa, Costa Rican puolelle rajaa sijoitettujen miinojen määrä arvioitiin niin ikään viideksituhanneksi. Ongelma on siis pysynyt ennallaan.
"Tähän asti miinanraivaus on edennyt katkonaisesti, koska valtiolla ei ole sairaankuljetukseen soveltuvaa helikopteria. Siksi emme ole voineet työskennellä täydellä teholla", selittää eversi Pizarro.
Hän vakuuttaa tahdin paranevan lähikuukausina, sillä eräs kansainvälinen avustusjärjestö on luvannut toimittaa tarvittavan helikopterin. "Sen jälkeen miinojen poisto kestää noin puolitoista vuotta", Pizarro laskee.
Myös Guatemala on päättänyt aloittaa miinanraivauksen tänä vuonna. Salvador, jonka maaperässä laskettiin olleen 20 000 miinaa, ilmoittaa saaneensa ne raivatuiksi armeijan ja entisten sissien yhteistyöllä.
Pizarron mukaan Honduras on raivannut 2 000 miinaa ja Nicaragua 7 000, mutta siellä niitä on jäljellä vielä 100 000.
Loka-marraskuussa alueella riehunut hirmumyrsky Mitch teki vahinkoa myös miinanraivaukselle. Nicaraguassa aiemmin paikallistetut miinat siirtyivät veden mukana ja hautautuivat uusiin tuntematomiin paikkoihin.
Ottawassa 1997 hyväksytyn henkilömiinat kieltävän sopimuksen on nyt ratifioinut 130 maata. Miinojen vastainen taistelu on kuitenkin paljon muutakin kuin raivausta. Miinavyöhykkeiden lähistöllä on tiedotettava asukkaille ja varsinkin lapsille uhkaavasta vaarasta. Lisäksi se edellyttää miinojen uhreista huolehtimista ja proteesien toimittamista vammautuneille.
Kansainvälistä Punaista Ristiä Keski-Amerikassa edustava Jean Marc Bornet muistuttaa, että kyse on pitkästä ja kalliista operaatiosta. "Jos miinan uhri on vaikkapa kahdeksanvuotias lapsi, proteesia on vaihdettava lukematomia kertoja ennen kuin hän on 40- vuotias. Joka kerta kustannukset nousevat useisiin satoihin markkoihin."
"Miinat ovat ainoa ase, jonka räjähdyksen uhri itse aiheuttaa. Miinan hankintahinta on 15 markkaa, mutta sen raivaaminen voi maksaa 5 000 markkaa", hän jatkaa. (Inter Press Service)
