Lahore, 13.01.99 (IPS) – Munir Ahmed on juossut viikkokausia poliisiasemalla kyselemässä 14-vuotiasta tytärtään, joka ryöstettiin setänsä talosta Pakistanin Lahoren kaupungissa marraskuun alkupuolella.
Ahmed on lukutaidoton ja potee vakavaa munuaissairautta, mutta hän ei luovu toivosta saada tietoja tyttärestään Zahida Parveenista. Riutuneena ja parransänkisenä Ahmed vetoaa viranomaisiin, jotta nämä etsisivät tytön. Isän mukaan Zahida on pakotettu avioitumaan yhden sieppaajansa kanssa.
Tällaiset tapaukset ovat yleisiä Pakistanissa, jossa naisia ja tyttöjä kohdellaan kuin esineitä. Heitä uhkaillaan, hakataan ja kuristetaan. Heille aiheutetaan palovammoja ja syötetään myrkkyä tai heidän kasvonsa tärvellään hapolla. Kotona saadut vammat vievät Pakistanin naiset useammin sairaalaan kuin raiskaukset tai liikenneonnettomuudet.
Pakistanin riippumattoman ihmisoikeuskomission (HRCP) mukaan maassa kirjattiin 1997 kahdeksan naisiin kohdistuvaa seksuaalisen väkivallan tekoa päivässä. Naisten katoamisia ja sieppauksia sattui vieläkin enemmän.
Oikeusoppineet ja ihmisoikeusaktivistit syyttävät Pakistanin feodaalista yhteiskuntaa, jossa miehet mieltävät naiset omaisuudekseen ja kohtelevat heitä kaltoin ilman rangaistuksen pelkoa.
"Naisia ei pidetä ihmisinä", kiteytti asian Aurat-säätiön johtaja Nigar Ahmed puheessa, jonka hän piti joulukuussa kansainvälisen ihmisoikeuksien päivän mielenosoituksen yhteydessä.
Kyseessä oli Pakistanin historian suurin naisten asemaa arvostellut mielenosoitus, johon osallistui 2 000 ihmistä.
Marssi järjestettiin pääministeri Nawaz Sharifin kotimaakunnan Punjabin pääkaupungissa Lahoressa. Naiset kantoivat lapsia lanteillaan ja huusivat iskulauseita, joissa vastustettiin pakkoavioliittoa, perheväkivaltaa ja "mustia lakeja", jotka loukkaavat naisten perusoikeuksia.
Naisia sortaviin lakeihin kuuluu muun muassa islamin innoittama määräys, joka käskee pidättämään vastoin vanhempiensa tahtoa avioituneen naisen. Laki periytyy Pakistanin sotatilan ajalta, kuten toinenkin, jonka mukaan raiskattu nainen voi nostaa syytteen vain, jos hänellä on tapaukselle todistajia.
Korkeimman oikeuden tuomarin johtama komissio on todennut mainittujen lakien olevan jyrkässä ristiriidassa niin islaminuskon, Pakistanin perustuslain kuin maan kansainvälisten sitoumustenkin kanssa. Myös HRCP on vaatinut niiden kumoamista ihmisoikeuksia loukkaavina.
Sharifin hallitus ei päinvastaisista lupauksistaan huolimatta ole tehnyt laeille mitään. Sen sijaan hallitus aikoo tehdä islamin säännöistä maan korkeimman normiston.
Pakistanin naisjärjestöjen mukaan se heikentää entisestään naisten asemaa, joka muutenkin on perin kehno. Oikeus valita aviopuolisonsa on viety suurimmalta osalta Pakistanin naisia. Lukuisia kieltoa uhmanneita naisia on surmattu, ja "luvattomien" liittojen aiheuttamat kostokierteet ovat saattaneet jatkua sukupolvien ajan.
Esimerkiksi helmikuussa 1998 Pakistanin suurimmassa kaupungissa Karachissa normaali elämä seisahtui, kun raivoisa väkijoukko vaati poliiseja jäljittämään erästä nuortaparia. Pari pääsi kuitenkin karkuun ja solmi avioliiton.
Myöhemmin 19-vuotias nuori vaimo Riffat Afridi joutui vakuuttamaan oikeudelle, että hän on naimisissa Kunwar Ahsanin kanssa. Ainakin yksi pyssymies pääsi tunkeutumaan poliisivartion läpi oikeussaliin ja ampui Ahsania, joka halvaantui.
Lahoressa korkein oikeus vahvisti viime vuonna erään täysikäisen musliminaisen oikeuden avioitua valitsemansa miehen kanssa. Pariskunta joutui kuitenkin pakenemaan Norjaan jatkuvien uhkauksien vuoksi. (Inter Press Service)
