IRAK: Miten lentokieltoalueet syntyivät?

Lontoo, 13.01.99 (IPS) – Irakin ja Yhdysvaltojen välisen konfliktin viime aikoina saamat piirteet panevat kyselemään eri tapahtumien historiallisia taustoja, kuten sitä, miten paljon puhutut lentokieltoalueet oikein saivat alkunsa.

Irak alkoi tammikuussa avoimesti uhmata

kieltoja lähettämällä hävittäjiään

sulkuvyöhykkeille. Yhdysvallat ja Britannia

luonnehtivat toimia provokaatioksi ja

uhkailuksi. Ne vastasivat tulittamalla Irakin

hävittäjiä ja ampumalla ohjuksen sen

ilmatorjuntakeskukseen.

Iskut eivät

aiheuttaneet suurta vahinkoa vielä tammikuun

ensimmäisellä viikolla, mutta jännitys kiristyi

selvästi. Sitä eivät vähentäneet paljastukset,

joiden mukaan Yhdysvallat on käyttänyt YK:n

asetarkastajia eli Unscom-joukkoja vakoojinaan

Irakissa.

Vakoilupaljastukset ovat

omiaan syventämään entisestään YK:n

turvallisuusneuvoston jäsenten Irakia koskevia

erimielisyyksiä.

Yhdysvallat väittää

Britannian tuella, että lentokieltoalueiden

julistaminen Irakin pohjois- ja eteläosaan on

tarkoitettu suojelemaan näiden alueiden väestöä

Saddam Husseinin hallituksen sortopolitiikalta.

Yhdysvaltain mukaan sen toimet on

oikeutettu YK:n turvallisuusneuvoston

päätöslauselmalla 688, joka hyväksyttiin

huhtikuussa 1991.

Päätöslauselma ei

kuitenkaan varsinaisesti mainitse mitään

lentokieltoalueita tai oikeutta perustaa

sellaisia.

Irak puolestaan julistaa,

että tunkeutuessaan sen ilmatilaan ilman lupaa

yhdysvaltalaiset ja brittiläiset hävittäjät

loukkaavat Irakin suvereenisuutta ja altistavat

itsensä sotilaalliselle hyökkäykselle. Irak

muistuttaa myös, että se ei koskaan hyväksynyt

päätöslauselmaa 688, jota se pitää

muotoiluiltaan epämääräisenä.

Tässä

vaiheessa on aiheellista palauttaa mieleen

eräitä seikkoja päätöslauselmasta 688.

Kun turvallisuusneuvosto äänesti

päätöslauselmasta 688, viisi sen 15 jäsenestä –

joukossa pysyvä jäsen Kiina – äänesti vastaan

tai pidättyi äänestyksestä. Vastahangassa oli

enemmän maita kuin kertaakaan aiemmin sen

jälkeen, kun YK alkoi ottaa kantaa Irakin

toimiin sen miehitettyä Kuwaitin elokuussa

1990.

Turvaneuvoston vaihtuvista

jäsenistä Intia pidättyi äänestyksestä, Jemen,

Kuuba ja Zimbabwe olivat vastaan.

Päätöslauselmasta äänestettiin pian sen

jälkeen, kun Irak oli ryhtynyt maaliskuun 1991

lopulla hyökkäykseen palauttaakseen

hallintaansa kolme kapinoivaa kurdimaakuntaa

maan pohjoisosissa.

Kurdit kutsuivat

aluetta Kurdistanin autonimiseksi alueeksi,

mutta Irakin hyökkäys ajoi miltei puolet sen

2,3 miljoonasta asukkaasta pakoon Iranin tai

Turkin puolelle.

Päätöslauselma 688

vaati Irakia päästämään kansainväliset

avustusjärjestöt tarvitsevien luo. Lisäksi se

kehotti YK:n pääsihteeriä voimistamaan

humanitaarista toimintaa Irakissa erityisesti

kurdien parissa, jotka kärsivät maan

viranomaisten sorrosta.

Irakin johto ja

kurdisissit sopivat pian tulitauosta.

Yhdysvaltain ja Britannian joukot perustivat

kurdeille suoja- alueita Pohjois-Irakiin ja

turvasivat YK:n avun perillemenoa.

Toukokuussa 1991 kaksi kurdijohtajaa pääsi

alustavaan sopuun Saddamin kanssa, mutta hanke

raukesi elokuussa, kun sille ei löytynyt

kurdien kannatusta.

Pian sen jälkeen

viimeiset amerikkalaisjoukot vetäytyivät

Kurdistanista. Lokakuussa, kun Irakin joukot

olivat myös poistuneet alueelta, Yhdysvallat

kielsi Britannian ja Ranskan tuella Irakia

lentämästä alueella. Näin syntyi pohjoinen

lentokieltoalue.

Kesällä 1992 Irakin

joukot ryhtyivät jahtaamaan pääasiassa

shiiamuslimeihin kuuluvia kapinallisia, jotka

olivat paenneet maan eteläosien

läpitunkemattomille soille.

Irakin

armeija ja poliisi käyttivät helikoptereita

jahdissaan, ja Yhdysvallat ja Britannia

päättivät jälleen toimia päätöslauselmaan 688

vedoten.

Britannian pääministeri John

Major julisti, että Irak alistetaan

ympärivuorokautiseen ilmavalvontaan. Ilmoitus

tuli vähän ennen kuin Yhdysvaltain

republikaaninen puolue päätti nimittää

presidentti George Bushin uudelleen

ehdokkaakseen.

Irak pidättyi äänekkäistä

vastalauseista. Varapääministeri Tariq Aziz

kertoi myöhemmin syyksi sen, että vastustamalla

länsimaiden uusia toimia liian innokkaasti Irak

olisi tehnyt Bushista sankarin.

Siten

lentokieltoalue syntyi myös Irakin eteläosiin.

Suurimman osan valvontakoneita tarjosi

Yhdysvallat brittien ja Ranskan antaessa

apuaan.

Pohjoisessa Masoud Barzanin ja

Jalal Talabanin johtamat kaksi kurdipuoluetta

perustivat autonimisen Kurdistanin, jossa ne

vuoroin tekivät yhteistyötä ja taistelivat

keskenään aina syyskuuhun 1996.

Kyseisen

vuoden elokuun lopulla Barzani pyysi Saddamia

avukseen valtaamaan takaisin Kurdistanin

pääkaupungin Erbilin, jonka hän oli menettänyt

aiemmin Talabanille. Saddam suostui.

Washington ja Lontoo tuohtuivat

tapahtuneesta ja päättivät laajentaa eteläistä

lentokieltovyöhykettä. Ranska sydämistyi

kurdien keskinäisistä kahinoista niin, että se

lopetti osallistumisensa pohjoisen vyöhykkeen

ilmavalvontaan ja kieltäytyi ylittämästä 32.

leveyspiiriä etelästä.

Kun Yhdysvallat

ja Britannia ryhtyivät pommittamaan Irakia

joulukuussa 1998, Ranska osoitti

tyytymättömyytensä lopettamalla kokonaan

valvontalennot Etelä-Irakissa.

Lopputulos on siis se, että YK:n

turvaneuvoston viidestä pysyvästä jäsenestä

Kiina ja Venäjä kyseenalaistavat

lentokieltovyöhykkeiden oikeutuksen

päätöslauselman 688 nojalla, ja Ranska on

lopettanut osallistumisensa niiden valvontaan.

Samaan aikaan Britannian tukema

Yhdysvallat ei näytä vähääkään halukkaalta

luopumaan hankkeesta, josta se on pitänyt

tiukasti kiinni jo seitsemän vuotta. (Inter

Press Service)

Uncategorized

Dilip Hiron