Dehra Dun, Intia, 09.12.98 (IPS) – Naisten harjoittamalle maataloudelle on kautta aikojen ollut leimallista harmoninen ja hedelmällinen suhde maahan. Nykyaikaisen maatalouden voimistuva sotilaallis-teollinen luonne on kuitenkin vaarantanut sen.
Naisvaltainen maatalous on ruokkinut suurimman osan planeettamme asukkaista enimmän osan historiasta. Sen perustana ovat olleet tietojen jakaminen ja käsitys muista lajeista pikemminkin ihmisen sukulaisina kuin omaisuutena. Sen kestävyys on nojannut maan hedelmällisyyden samoin kuin luonnon lajirunsauden vaalimiseen.
Perinteisessä naisvaltaisessa maataloudessa ei ole sijaa jonkin geenimuokatun ravintokasvin yksipuoliselle viljelylle tai siemenien kansainväliselle patentoimiselle. Uusi miesvaltainen maatalouskulttuuri pitää kuitenkin itseään ainoana keinona maailman ruokkimiseen ja tuomitsee naisten perinteisen maatalousmallin avuttomaksi näpertelyksi.
Tosiasiassa uusi biotekniikka aiheuttaa ruokaturvan heikkenemistä ja nälänhätää. Se tuhlaa voimavaroja yksipuolistuvaan viljelyyn, joka vaatii kalliita tuotantopanoksia.
Maatalouden yksipuolistuminen ja monopolisoituminen ovat sen miehistymisen symboleja. Sotilaallis-teollisen maatalouden taustalla oleva sotaisa ajattelutapa tunkee esiin jo sen kehittämien kasvinsuojeluaineiden taisteluhenkisissä nimissäkin. Se on sodan kieltä, ei kestävän kehityksen. Kestävän kehityksen tulee perustua rauhaan maan kanssa.
Maatalouskemikaalien jatkuvasti lisääntyvä käyttö pahentaa ympäristöongelmia ja tuhoaa luonnon monimuotoisuutta, joka on maaseudun naisten elannon perusta. Monsanto ja muut ylikansalliset maatalousalan jättiyritykset pitävät rikkaruohoina monia kasveja, jotka tarjoavat kehitysmaiden naisille ruokaa, rehua ja lääkettä.
Naiset ovat vaalineet kasvinsiementen itämiskykyä läpi vuosituhansien ja erilaisten katastrofien, kuten sotien, tulvien ja nälänhätien. Nyt miehet ovat alkaneet ympätä maatalouteen väkivaltaisia tekniikoita, jotka nimenomaan estävät siementen itämisen. Tällainen "terminaattoritekniikka" on tehokas tapa keskittää pääomat ja markkinat yksiin käsiin.
Viljelijän vaihtoehdot käyvät vähiin, mutta Monsanton markkinat kasvavat. "Olkoon tämä siemen uupumaton", meillä on tapana rukoilla kylväessämme. Monsanto ja Yhdysvaltain maatalousministeriö sen sijaan sanovat: "Menettäköön tämä siemen itämiskykynsä niin, että voittojemme kasvu jatkuu uupumattomana."
Maailmanlaajuisen "agribisneksen" ja biotekniikkayhtymien menetelmien väkivaltaisuus sotii luonnon monimuotoisuutta sekä naisten asiantuntemusta ja tuotantokykyä vastaan.
Luonnon lajirunsauden tuhoaminen ja siementen käytön vapauden rajoittaminen patenttijärjestelyillä on väkivaltaa, joka ei käy yksiin naisten rauhanomaisen luonnontuntemuksen ja ruoantuotannon kanssa. Juuri naisten tietämyksen ja tuotantotapojen moninaisuus auttaa varmistamaan sitä, että kehitysmaiden naisilla on jatkossakin keskeinen rooli ruoantuotannon asiantuntijoina ja toteuttajina.
Menneiden vuosikymmenten "vihreän vallankumouksen" puolustajien erheellisimpiin myytteihin kuuluu väite, että jalostetut korkeatuottoiset viljalajikkeet ovat vähentäneet viljelyyn tarvittavaa pinta-alaa. Näin olisi muka vapautunut miljoonia hehtaareita luonnon monimuotoisuuden käyttöön.
Intian kokemus kertoo selvästi, että teollinen maatalous itse asiassa kasvattaa maahan kohdistuvia paineita: kun yhden kasvilajin tehoviljely valtaa pellot, muut kasvit on kylvettävä jonnekin muualle.
Myös karjanhoidossa teolliset menetelmät lisäävät voimavarojen tuhlausta. Teollinen karjatalous kuluttaa kolme kertaa enemmän biomassaa kuin luomumenetelmä. Siksi teollinen karjatalous vaatii kolminkertaisen viljelypinta-alan rehuntuotantoon.
Eurooppa käyttää seitsemän kertaa oman pinta-alansa kokoisen maa-alan kehitysmaissa karjan ravinnon tuotantoon.
Esimerkiksi Hollannin karjatalouden ylläpito vaatii rehun tuotantoon 100 000 – 140 000 neliökilometriä peltoa, josta huomattava osa sijaitsee Intian ja Thaimaan kaltaisissa maissa. Kyseinen neliöala vastaa Hollannin omaa maatalousmaata 5-7-kertaisesti.
Teollisen maanviljelyn ja karjatalouden yhdistelmä lisää maan tarvetta 400 prosenttia, mutta kasvattaa viljan ja maidon tuotantoa vain 20 prosenttia. Vihreään vallankumoukseen tai nykyajan biotekniikkaan perustuvan tehomaatalouden vaatimat lisäresurssit olisi voitu käyttää ihmisten ruokkimiseen sen sijaan että aiheutetaan nälkää.
Geenimuuntelu ja patentointi ryöstävät kehitysmaiden naisilta heidän luovuutensa ja päätöksentekovaltansa maataloudessa. Se on menetys, josta koko maailma joutuu kärsimään.
Kehitysmaiden maanviljelijänaiset muodostavat maailman ruokaturvan perustan. He eivät tuota ruokaa muiden elollisten lajien kustannuksella vaan yhteistyössä niiden kanssa. Tätä yhteistyötä on vaalittava ja edistettävä. * Vandana Shiva johtaa intialaista tieteen, tekniikan ja ekologian tutkimussäätiötä. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
