Belgrad, 15.04.98 (IPS) – Jopa Serbian hallituksen vastustajat joutuvat myöntämään, että kansainvälisen yhteisön heidän maahansa kohdistama aseiden vientikielto on käytännössä hyödytön. Se ei vaikuta mitenkään Kosovon kriisiin, jonka osapuolilla on entuudestaan aseita enemmän kuin tarpeeksi.
YK tuomitsi Serbian sen jälkeen, kun maan johto oli määrännyt joukkonsa Kosovon maakunnan kapinoivien albaanien kimppuun. Pääsiäisen alla arvioitiin, että noin sata ihmistä oli kuollut yhteenotoissa Serbian turvallisuusjoukkojen ja maanalaisen Kosovon vapautusarmeijan (UCK) välillä.
Molemmat osapuolet ovat tukevasti aseistautuneita. "Pelkästään ammusvarastojen tyhjentämiseen tarvittaisiin kymmenen vuoden sota", arvioi nimettömänä pysyttelevä serbilähde.
"Asesaarto ei auta mitään. UCK:lla on runsaat asevarastot ja niin on Serbien turvallisuusjoukoillakin", kommentoi puolestaan Kosovon pääkaupungista Pristinasta tavoitettu albaani.
Läntisten tiedustelulähteiden mukaan Kosovoon on salakuljetettu jopa 400 000 kivääriä Albaniasta sitä viime vuonna koetelleiden levottomuuksien jälkeen. Albanian asevarastoista ryövättiin kahinoiden aikana yli miljoona asetta.
Varastetun Kalashnikov AK-47 rynnäkkökiväärin on voinut jossakin päin Kosovoa ostaa noin 60 markalla ja käsiaseen alle kolmella kympillä, paikalliset lähteet kertovat.
Länsimaiset lähteet arvioivat, että UCK:lla on Kosovossa taistelijoita viiteensataan nouseva, viimeisen päälle aseistettu joukko.
Asevientikielto ei vaikeuta Serbian toimia Kosovossa, mutta sen vaikutus tuntuu toisaalla. Belgradin johto pyrkii näet uudistamaan taktista aseistustaan Serbiaa ja Montenegroa yhdistävän Jugoslavian liittovaltion nimissä.
Jugoslavialla oli aikoinaan kehittynyt aseteollisuus, mutta enää se ei kykene valmistamaan nykyaikaisia sotakoneita. Siksi Serbia kääntyi joulukuussa Venäjän puoleen saadakseen panssarivaunuja, ohjuksia, helikoptereita ja MiG 29 -taisteluhävittäjiä. Tämä kauppa on nyt osittain uhattuna asevientikiellon vuoksi, mikä harmittaa se Moskovaa että Belgradia.
Sen enempää Kosovossa kuin Serbiassakaan tärkein sotavoima ei kuitenkaan ole Serbian armeija, vaan maan pahamaineinen poliisiyksikkö eli sisäministeriön joukot (MUP).
Jugoslavian presidentti ja Serbian vahva mies Slobodan Milosevic on rakentanut MUP-poliisista aseistetun eliittikaartin, joka saa parhaan mahdollisen koulutuksen ja aseistuksen.
Luotettavista lähteistä saadun tiedon mukaan MUP:ssa on 120 000 jäsentä, mikä on melkoinen poliisivoima yhdeksän miljoonan asukkaan maassa. "New Yorkin kaupungissa on 12 miljoonaa asukasta ja 70 000 poliisia", riippumattoman aikakauslehti Vremen toimittaja Milos Vasic vertaa.
Jugoslavian armeijassa puolestaan on 114 000 miestä, joista monet huonosti koulutettuja ja ylenkatsottuja asevelvollisia.
Nimettömänä esiintyvä Serbian poliisin edustaja myönsi IPS:lle, että MUP "muistuttaa enemmän kevyttä jalkaväkeä kuin poliisivoimia".
Saatavilla olevien tilastojen mukaan poliisilla on vähintään 150 panssariajoneuvoa, 170 eri kaliiperista kranaatinheitintä, erittelemätön määrä kevyttä tykistöä ja jopa venäläisvalmisteisia taisteluhelikoptereita sekä ilmatorjuntatykistöä.
Albaanilähteiden mukaan MUP:n kaikkia aseita on käytetty viimeaikaisissa operaatioissa Kosovossa. Pristinassa ilmestyvä riippumaton päivälehti Koha Ditore kertoo, että Serbian poliisilla on Kosovossa vähintään 13 000 miestä ja valmius siirtää sinne 25 000 lisää 72 tunnin varoitusajalla.
MUP sai silloin Serbian presidenttinä toimineen Milosevicin tuen 1991-92, kun poliisijoukkojen niin sanottu sotilaallinen osasto antoi apua serbikapinalle, joka johti sotiin Kroatiassa ja Bosnia-Hertsegovinassa.
Vreme-lehden toimittajan Filip Svarmin mukaan Milosevic ei koskaan luottanut vanhaan Jugoslavian liittoarmeijaan eikä sitä seuranneeseen tynkä-Jugoslavian armeijaan.
"Hän perusti vain itselleen lojaalit asevoimat: Serbian poliisin", Svarm sanoo. MUP omaksui 1994 armeijan mallin mukaisen arvo- ja komentohierarkian ja on siitä asti saanut suurimman yksittäisen siivun Serbian budjetista. Virallisten tietojen mukaan MUP:n määrärahat olivat 1993 noin 320 miljoonaa markkaa, mutta nyttemmin jo 1,5 miljardia markkaa.
Serbian inflaatiota mitattiin sadoissa prosenteissa 1993, jolloin keskipalkat putosivat noin 30 markkaan kuukaudessa. MUP:ssa palveleva poliisi saattoi kuitenkin ansaita kymmenkertaisen summan. Yhä edelleen MUP:n jäsenet tienaavat yli kolme keraa sen, mitä vastaavan arvoinen armeijan sotilas.
Serbian johto on tuominnut uuden asevientikiellon perusteettomana maan sisäisiin asioihin puuttumisena.
Milosevic rakentaa alueellista politiikkaa sen ympärille, että kaikki ulkopuolinen puuttuminen Kosovon asioihin torjutaan. Pääsiäisen alla hän sai parlamentin hyväksymään suunnitelmansa huhtikuun lopulle kaavaillusta kansanäänestyksestä. Siinä kansalaiset saavat vastata kyllä tai ei hänen poliittiselle linjalleen.
Kosovon albaanien johtajat taas vaativat neuvotteluja Serbian sijasta Jugoslavian liittovaltion johdon kanssa ja kansainvälisten välittäjien läsnäollessa. Kuuden ulkovallan muodostama "yhteysryhmä" kannattaa samaa.
Nimen omaan poliisin käyttäminen armeijan sijasta Kosovossa taas sopii Milosevicin näkemykseen kriisin sisäpoliittisesta luonteesta. Jugoslavian puolustusministeri Pavel Bulatovic jakaa näkemyksen.
UCK:n sissit ovat likimain voimattomia MUP:n raskaan aseistuksen edessä. Paikallisten lehtien haastattelema UCK:n "upseeri" kertoi vähän aikaa sitten, että sissit eivät pysty kohtaamaan Serbian joukkoja suoraan. Sen sijaan he aikovat jatkaa yllätysiskujaan "pehmeisiin" turvallisuuskohteisiin. (Inter Press Service)
