Tokio, 18.03.98 (IPS) – Heillä ei ollut rahaa maksaa palkkoja yhdeksälle työntekijälleen. Siksi Tokiossa kehystysliikettä pitänyt keski-ikäinen pariskunta katsoi, että itsemurha oli ainoa vaihtoehto.
Muutamaa päivää aiemmin kolme miestä hirtti itsensä. Miehet tekivät sen ilmeisesti yhteisestä sopimuksesta, sillä he olivat olleet ystäviä kouluajoista asti ja jokainen omisti autonosia valmistavan yrityksen.
Kaikki kolme olivat juuri saaneet pankista kieltävän vastauksen laina-anomukseensa, ja heidän yhteenlasketut velkansa nousivat 3,7 miljardiin jeniin (noin 160 miljoonaa markkaa).
Maailman toiseksi suurimmalla taloudella ylpeilevällä Japanilla ei ole mennyt hyvin muutamina viime vuosina, mutta nyt tilanne näyttää olevan entisestään pahenemassa. Konkursseja tulee kiihtyvään tahtiin, minkä pelätään nostavan itsemurhalukuja. Erityisessä vaaravyöhykkeessä ovat pienten ja keskisuurten eli PK- yritysten omistajat.
Tuorein itsemurhatilasto on vuodelta 1996, jolloin itsensä tappoi 24 104 japanilaista. Maassa on asukkaita yli 125 miljoonaa.
Japanilaiselle itsemurha on tapa ilmasta katumusta ja häpeää. Toisaalta kasvojen säilyttäminen on niin tärkeätä, että väärinkäytöksiin syyllistyneiltä virkamiehiltä edellytetään ilman muuta julkista anteeksipyyntöä.
Japanin yrityksistä liki 90 prosenttia luetaan kooltaan pieniin ja keskisuuriin, ja monet niistä ovat perheyrityksiä. PK- sektoria pidetään Japanin talouden selkärankana, sillä se valmistaa edullisesti osia ja laitteita suuryrityksille.
Lama on kuitenkin vähentänyt kysyntää Japanissa samaan aikaan, kun hinnaltaan halvemman tavaran tarjonta naapurimaista on kasvanut. Kehityksen seurauksena monet PK-yritykset ovat menettäneet alihankintasopimuksiaan ja ajautuneet konkurssin partaalle.
Esimerkiksi alussa mainittu kehysliikkeen omistajapari oli sijoittanut kalliisiin laitteisiin 1980-luvun nousukaudella. Tilausten väheneminen viime vuosina teki heille mahdottomaksi maksaa takaisin laitehankintoja varten otetut lainat.
Teikoko-tietopankin tilastojen mukaan pelkästään tammikuussa jätettiin 1 502 konkurssihakemusta, mikä on lähes 25 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten.
Keskiportaan yritysjohtajien ammattiliittoa edustava Kiyostunaga Shitara syyttää tilanteesta pankkeja, jotka lihavina vuosina tyrkyttivät yrityksille lainoja, varsinkin, jos vakuudeksi tarjottiin maata. Nyt pankitkin ovat liemessä, kun niiden niskaan on kaatumassa roskalainoja triljoonien jenien edestä.
"Pankit loivat kuplan. Nyt kun se on puhjennut pudottaen maan hintaa ja osakekursseja, olemme vaikeuksissa", Shitara sanoo.
Autonosien valmistajien liiton edustaja valittaa: "Nyt kun talous on heikossa jamassa, me tarvitsisimme pankkilainoja selvitäksemme pahimman yli. Suurin ongelma on se, että nyt pankit sanovat ei. Useimmat autonosien valmistajat ovat jo pisteessä, jossa on pakko lopettaa."
Japanin hallitus harkitsee kaksikärkistä politiikkaa saadakseen maan talouden taas vauhtiin. Verohelpotuksilla on määrä nostaa kulutuskysyntää, kun taas pankkeja aiotaan auttaa julkisella tuella.
Olemassaolostaan kamppailevat japanilaiset yritykset eivät hallituksen suunnitelmista vakuutu. Yrittäjät vaativat äkkinäisempiä toimia.
Eräs yritysjohtaja sanoo seuraavansa hiljaisen alistuneena halpatuonnin kasvua Kiinasta ja muualta Aasiasta. "Olemme valmistautuneet pahimpaan", hän kuitenkin vakuuttaa urheasti.
Kalakaupan omistaja Nobuyuki Maeda kertoo saaneensa kylmiä väreitä kuullessaan kolmen autoalan yrittäjän itsemurhasta. "Olisin voinut olla yksi heistä", hän pohtii.
Maeda muistelee, miten 1980-luvun kasinotalous nosti hänenkin tulojaan siinä määrin, että hän tunsi houkutusta muuttaa pienestä puodistaan lähistölle rakennettuun hienoon ostoskeskukseen.
"Liikemiestoverini yllyttivät minua laajentamaan, kuten he itse tekivät. Jos olisin suostunut, minullakin olisi nyt valtavat velat, joiden takaisinmaksusta en selviäisi", 53-vuotias Maeda kertoo.
Hän sanoo vuositulojensa romahtaneen jo 30 prosenttia säästäväisyydestä huolimatta. Asiakkaat, joihin kuuluu myös suuria supermarketteja, kiristävät rahapussin nyörejä.
Maeda tekee pitkää työpäivää yhdessä vaimonsa kanssa, joka on ainoa apulainen kaupassa. Mies nousee joka aamu viideltä ehtiäkseen parhaille apajille kalatukkuun. Kotiin hän palaa illalla yhdeksän jälkeen. Vaimon työpäivä päättyy pari tuntia aiemmin, jotta tämä ehtii kotiin valmistamaan päivällisen.
Tulevaisuus huolestuttaa Maedaa: "Tulen vielä toimeen ja pystyn maksamaan velkani. Mutta entä jos sairastun huomenna?" (Inter Press Service)
