Washington, 19.03.98 (IPS) – Yhdysvaltalaiset vaatteiden ja jalkineiden valmistajat teettävät yhä enemmän tuotteitaan kiinalaisilla alihankkijoilla, joiden tehtaita juuri ilmestynyt yhdysvaltalainen raportti luonnehtii "hikipajoiksi". Made in China -tavaraa tuodaan USA:han yli 80 miljardin markan edestä vuodessa.
Raportin tekijät selvittivät työoloja 21 eteläkiinalaisessa tehtaassa. He havaitsivat, että alueen talousbuumia pyörittävät pääosin maalta tulleet ja kouluttamattomat naiset. Nämä raatavat jopa 12-tuntisia työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa. Palkkaa he saavat reilut 70 penniä tunnilta.
"Kiinan työolot rikkovat niin maan omia työlakeja ja työtätekevien oikeuksia koskevia kansainvälisiä sopimuksia, kuin yhdysvaltalaisten yritysten toimintaperiaatteitakin", raportin laatineen National Labour Committeen (NLC) johtaja Charles Kernaghan sanoo.
"Kiinalaisilla työläisillä ei ole suojelijoinaan sen enempää riippumattomia ammattiliittoja, ihmisoikeus- ja naisjärjestöjä kuin uskonnollisia ryhmiäkään. Yhdysvaltalaiset yritykset, joista monet ovat tunnettujen merkkituotteiden valmistajia, käyttävät hyväkseen heidän haavoittuvuuttaan", Kernaghan jatkaa.
Julkistaessaan raportin Made in China: Behind the Label, Kernaghan käynnisti samalla kampanjan, jolla painostetaan yhdysvaltalaisia yrityksiä tekemään avoimesti selkoa alihankkijoidensa työoloista.
"Amerikkalaisilla on oikeus tietää, missä maissa ja missä tehtaissa yhdysvaltalaiset yritykset valmistavat tuotteensa, ja millaiset ovat niiden työntekijöiden inhimilliset ja ammatilliset oikeudet", hän jatkaa.
Useat demokraattiset kongressiedustajat ovat esittäneet lakien säätämistä varmistamaan ulkomailla toimivien yritysten asioiden julkisuuden. "Ajatus on se, että amerikkalaisten ei tulisi tietämättään joutua ostamaan hikipajoissa (sweatshop) valmistettuja tuotteita", selittää kansanedustaja Bernie Sanders.
Raportissa luetellaan nimeltä Kiinassa toimivia yrityksiä, kuten Ralph Lauren, Ann Taylor, Kathie Lee, Wal-Mart, Liz Claiborne, Espirit, J.C. Penney, The Limited ja K-Mart. Useimmat niistä väittävät valvovansa työoloja alihankkijayrityksissään, mutta raportin laatijat tulivat toisiin tuloksiin.
Raportin mukaan Etelä-Kiinaan viime aikoina syntyneet ulkomaisessa omistuksessa olevat tehtaat toimivat hyvin salavihkaisesti: usein niiden toimitiloista ei löydy nimikilpiä eivätkä ne esiinny yritysluetteloissa.
"On mahdollista ja jopa todennäköistä, että monet yhdysvaltalaiset yritykset eivät edes tiedä, missä tehtaissa niiden tekstiilit valmistetaan, niissä vallitsevista työoloista puhumattakaan", NLC sanoo kirjeessä, jonka se lähetti kokoonpanoteollisuuden kumppanuuselimelle AIP:lle.
AIP on Yhdysvaltain hallituksen perustama työryhmä, jossa ovat edustettuina yritykset ja kansalaisjärjestöt. Se on kirjannut toimintaperiaatteita, joita ulkomailla toimivien yritysten tulisi noudattaa.
NLC:n raportin mukaan yhdysvaltalaiset ostajat asioivat yleensä Hongkongissa toimivien välittäjien kanssa. Nämä jakavat työt alihankkijoina toimiville tehtaille. Joskus yhtä tilausta täyttämässä voi olla kymmenenkin eri tehdasta. Raportti arvioi, että kokoonpanotehtaita on noin 44 000 ja niissä työntekijöitä nelisen miljoonaa.
"Amerikkalaisfirmat heikentävät Kiinan työoloja siirtäessään tuotantoaan pohjoisen valtionyhtiöistä Etelä-Kiinan yksityisiin, ulkomaalaisten omistamiin yrityksiin. Työläisten palkat alenevat, edut heikkenevät ja ylityöt tulevat pakollisiksi. Mielivaltaiset irtisanomiset ovat osa arkipäivää, samoin kuin turvattomat työ- ja asuinolosuhteet", Kernaghan luettelee.
Esimerkiksi Kathie Lee -käsilaukkuja valmistavassa Liang Shin tehtaassa työviikko käsittää seitsemän kymmenen tunnin työpäivää 70 pennin tuntipalkalla, raportti kertoo. Rakennuksessa ei ole varauloskäyntejä ja työntekijät on majoitettu ahtaisiin viiden hengen makuuhuoneisiin. Maksettuaan viikon majoituksesta ja ruuasta, työntekijälle jää palkastaan 19 markkaa.
Nikelle ja Adidakselle urheilujalkineita valmistavassa Yeu Yein -tehtaassa raataa 50 000 – 60 000 nuorta naista 6-7 päivänä viikossa 10-12 tuntia päivässä markan tuntipalkalla, raportti jatkaa.
Joissakin tapauksissa tehtaan asuntoloissa asuvat työntekijät ovat jatkuvan valvonnan alaisina.
Riippumattomat ammattiliitot on kielletty Kiinassa, jossa "työläisiltä puuttuu alkeellisinkin sosiaaliturva, ja hallitus tukahduttaa heidän vaatimuksensa väkivalloin", Sally Chun sanoo. Hän toimittaa China Labour Bulletinia Hongkongissa ja osallistui NLC:n tilaaman raportin tekoon yhdessä Asian Monitor Resource Centeriä edustavan Apo Leongin kanssa.
Chun ja Leong suhtautuvat epäillen yhdysvaltalaisten yritysten toimintaperiaatteiden toteutumiseen, vaikka yhä useammat firmat ovat laatineet niitä viime aikoina.
Yritykset ovat ryhtyneet julkistamaan periaatteitaan usein sen jälkeen, kun NLC on paljastanut, millaisissa oloissa niiden työntekijät uurastavat esimerkiksi Karibian ja Keski-Amerikan maissa.
Valkoisen talon asettama yhteistyöelin AIP on jo toista vuotta yrittänyt määritellä toiminta-aluetta yhdistykselle, joka jakaisi sertifikaatteja kunnolla toimiville yrityksille. Ne saisivat oikeuden kiinnittää tuotteisiinsa No Sweat (ei hikeä) – merkin.
Yhteistyöelimen johtoon kuuluva kuluttajaliiton edustaja Linda Golodner kertoo, että sertifikaatin myöntämisen perusteiksi on hyväksytty miltei kaikki NLC:n vaatimukset.
Golodnerin mukaan nyt hiotaan yksityiskohtia, kuten sitä, miten määritellään "kunnon palkka", tai miten menetellä Kiinan kaltaisten maiden kanssa, joissa ei kunnioiteta kansalaisten yhdistysmisvapautta.
Golodner kiittää NLC:n raporttia, koska "se tuo hallituksemme ja yritystemme pohdittaviksi monia erittäin tärkeitä kysymyksiä." Hän muistuttaa, että Yhdysvaltain johto ei ole toppuutellut yritysten intoa sijoittaa Kiinaan, vaikka maa ei kunnioita työtätekevien oikeuksia. "Asiaa pitää tutkia hyvin vakavasti", Golodner vaatii. (Inter Press Service)
