Soul, 28.01.98 (IPS) – Etelä-Korean pääkaupungin Soulin puistoissa ja kukkuloilla näkee päivä päivältä enemmän terveitä työikäisiä miehiä. He ovat usein yritysten johtoportaasta irtosanottuja työttömiä, jotka häpeävät tilannettaan niin, että ovat yhä lähtevinään joka aamu töihin.
"On monia työnsä menettäneitä perheenisiä, jotka eivät kykene kertomaan asiasta vaimolleen ja kuluttavat siksi päivänsä ulkona", kertoo perheneuvoja Jong Song.
Etelä-Koreaa monien muiden Aasian maiden tavoin koetteleva talouskriisi on nostattanut maan ammattiliitot sotajalalle, ja ne uhkaavat lakoilla irtisanomisia vastaan. Ahdinko on myös järkyttänyt korealaista perusarvoa, jonka mukaan miehen identiteetti määräytyy työnantajan mukaan.
"Säikähdin, kun pomoni kutsui minut lounaalle. Aterian jälkeen hän sai vaikeasti kerrotuksi, että minut on irtisanottu. Pahinta työttömyydessä on olla kotona vaimon ja lasten silmissä", tilittää mainostoimistossa varatoimitusjohtajana työskennellyt 35- vuotias Chae.
Potkujen saaminen on eteläkorealaisille kuin kuolemantuomio. Miehen identiteetti määräytyy usein sen firman mukaan, jossa hän on töissä, ja jota hän todennäköisesti palvelee loppuikänsä. Siksi työpaikan menetys vie myös identiteetin, selittää psykiatri Choi Byong-Ho.
"Työpaikan menettämisen tuhovoima on niin pelottava, koska se riistää eteläkorealaiselta hänen ihmisarvonsa", Choi jatkaa.
Työttömään lyödään tietty leima ja häntä säälitään. Ja mikä pahinta, joutuminen irtisanotuksi estää usein uuden työpaikan saamisen.
Etelä-Korean työttömyysaste on vasta vajaat kolme prosenttia, mutta sekin merkitsee jo liki 600 000 työtöntä. Luku saattaa hyvinkin kolminkertaistua tänä vuonna.
Talouskriisin ohella irtisanomisiin kannustaa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) Etelä-Korealle leipoma "uudistuspaketti". Se pyrkii tekemään työläisten poispotkimisen aiempaa helpommaksi, mikä on herättänyt ristiriitaisia tunteita maassa.
Presidentti Kim Young Samin hallitus yritti ajaa samanlaisen paketin läpi viime vuonna, mutta joutui luopumaan siitä lakkojen vuoksi. Helmikuun 25. päivänä virkaan astuva presidentti Kim Dae Jung on nyt kehottanut työmarkkinaosapuolia ryhtymään neuvotteluihin uudistuksista. Kimillä itsellään on takana pitkä historia ammattiyhdistysliikkeessä, ja se hänen pitäisi nyt tasapainottaa IMF:n vaatimusten kanssa.
Ay-liike haluaisi vaihtaa irtisanomiset palkkajäädytykseen ja työajan lyhentämiseen. Asiantuntijoiden mukaan IMF taas edellyttää nimen omaan työsuhdeturvaa heikentävää lakia takuuksi 57 miljardin dollarin (314 miljardia markkaa) lainapaketilleen.
Ulkomaisten sijoittajien ei myöskään uskota tuovan pääomia Etelä-Korean yrityksiin, ellei niillä ole lupa noudattaa "joustavaa" henkilöstöpolitiikkaa.
Toistaiseksi Etelä-Korean laki kieltää irtisanomiset ilman tuomioistuimen lupaa, mutta monet yritykset kiertävät lakia muun muassa häätämällä väkeään useiden vuosien mittaiselle pakkolomalle.
Työntekijät elävät ankaran paineen alaisina: tutkimusten mukaan 70 prosenttia pelkää menettävänsä työpaikkansa.
Arvopaperikauppaa käyvässä yrityksessä työskentelevä 35- vuotias Choo ei jaksa uskoa ay-liikkeen apuun. "Mitä hyötyä siitä on? Minun esimiehistäni irtisanottiin 30 prosenttia pari päivää sitten. Liitollamme ei ollut asiaan mitään sanomista. Minä voin olla seuraava."
Moni on saanut potkut yhdellä puhelinsoitolla tai huomannut olevansa tarpeeton palatessaan äitiyslomalta. Eräs toimitusjohtaja erotettiin sen jälkeen, kun hän oli kuukausien ajan irtisanonut alaisiaan.
Jotkut pitävät parempana irtisanoutua itse kuin odottaa potkuja. "Pankistamme on lähtenyt vapaaehtoisesti noin 1 900 työntekijää, kun korkeintaan 1 200:n odotettiin tekevän niin", kertoo kuilun partaalla horjuvan Korea First Bankin ammattiyhdistysjohtaja Lee Chang-Rim.
Etelä-Korean työvoimatoimistoihin on syntynyt ruuhkaa, mutta tarjolla on ainoastaan ruumiillista työtä siivoojana tai rakennuksilla.
"Meillä käy nyt 150 työnhakijaa päivässä, mikä on kolme kertaa enemmän kuin aiemmin. Vain kourallinen löytää työtä, ja hekin vain tinkimällä suuresti toiveistaan", kertoo soulilaisen työvoimatoimiston virkailija.
Etelä-Koreassa ei ole ollut irtisanotuille sosiaalisia turvaverkkoja, mutta nyt hallitus on luvannut siirtää 2,4 miljardia dollaria (13 miljardia markkaa) työttömyysvakuutusrahastoon, joka maksaisi työttömäksi jääneille puolet palkasta puolen vuoden ajan.
Ammattiliittoihin kuuluu vain 13 prosenttia työvoimasta. Järjestäytyneiden asema on kohtalaisen turvattu verrattuna niihin 6,5 miljoonaan osa-aikaiseen ja tilapäiseen työntekijään, jotka ovat ensimmäisten irtisanottavien listalla.
Osa työntekijöistä on välttänyt potkut tekemällä kompromissin työnantajan kanssa. Työministeriön mukaan pelkästään joulukuussa noin 5 000 yritystä pankki-, merenkulku- ja autoteollisuudessa teki sopimuksen palkkojen alentamisesta ja työajan lyhentämisestä irtisanomisten sijaan.
Muunkinlaista sankaruutta ilmenee: Kochang-yhtiön johtaja Ko Hwa-Sok myi talonsa pitääkseen elektroniikkayrityksensä pinnalla. Kiitolliset työntekijät palauttivat vastapalvelukseksi bonuksensa ja lupasivat tehdä tunnin lisää palkatonta työtä. (Inter Press Service)
