Port-au-Prince, 28.01.98 (IPS) – Ranskan kuningas Kaarle X lähetti vuonna 1825 Haitiin määräyksen, jossa taattiin Karibialla sijaitsevalle saarivaltiolle itsenäisyys. Määräystä kuljettanut laiva viipyi matkalla kolme kuukautta.
Kyseessä ei ollut vuorovaikutteinen viestintä, vaan yksipuolinen tiedonanto, sillä haitilaisille ei jätetty asiassa sanan sijaa. Ranska ilmoitti, että itsenäisyytensä hintana Haitin on annettava sille täydet kauppaedut ja maksettava ranskalaisille orjanomistajille koituvista menetyksistä 150 miljoonan frangin korvaukset.
Haiti eli tuolloin eristyksissä muusta maailmasta ja kauppakumppaneista, joten sen oli pakko hyväksyä Ranskan vaatimukset. Kyetäkseen maksamaan ensimmäisen 30 miljoonan frangin korvauserän Haitin presidentti Jean Pierre Boyer sulki kaikki maansa koulut. Sitä voidaan pitää ensimmäisenä esimerkkinä köyhän maan talouden rakennesopeutuksesta.
Nykyisin tieto kulkee sähköpostin avulla teollisuusmaista kehitysmaihin muutamassa sekunnissa. Tiedonvälityksen vauhti on muuttunut, mutta vuoropuhelun ehdot eivät. Tieto kulkee yhä pääsääntöisesti pohjoisesta etelään, käskyt sanellaan ilman neuvotteluvaraa, ja kallis lasku jää yhä liian usein etelän maksettavaksi.
Maailman viestintävirtoja leimaa kaksi keskeistä piirrettä: yhtäältä alaa hallitsevien liikeyritysten markkinaperspektiivi ja toisaalta inhimillinen perspektiivi, jossa tieto rakentaa siltoja ihmisten väliselle kommunikoinnille.
Markkinaperspektiivi on nykyisin selvästi voitolla inhimillisestä. Maailman tietoliikennepalvelujen arvo vuonna 1995 oli 600 miljardia dollaria (3 300 miljardia markkaa), ja nopeimmin kasvoivat kehitysmaiden markkinat. Puhelinlinjojen määrä paisui kehitysmaissa 1990-95 keskimäärin 14 prosenttia, kun teollisuusmaissa kasvu oli vain 3,5 prosenttia.
Ei ole yllättävää, että kansainvälisten luottolaitosten kehitysmaille sanelemat talouden rakennesopeutusohjelmat edellyttävät usein muun muassa valtiollisten puhelinyhtiöiden yksityistämistä.
Yritykset käyttävät nykyisin enemmän rahaa tietoliikennepalveluihin kuin öljyyn. Informaatiosta on tullut maailmanlaajuisen eli globaalin talouden polttoainetta, mutta edistääkö se myös kommunikaation inhimillistä perspektiiviä?
Voidaan myös kysyä, onko globaali kommunikaatio lisääntyneine tietovirtoineen, satelliittiantenneineen, telekopiokoneineen ja internetteineen parantanut tiedonkulkua kehitysmaiden sisällä?
Nykyisen kokemuksen valossa vastaus on ei.
Demokraattisessa yhteiskunnassa tiedon tulee kulkea valtiolta kansalle ja kansalta valtiolle jatkuvana vuoropuheluna. Useimpien kehitysmaiden rajojen sisällä vallitsee kuitenkin räikeä epäsuhta tietomarkkinoiden kasvun ja virallisen kommunikaation puuteen välillä. Jälkimmäinen koskee usein sekä kehitysmaiden hallituksia että maissamme toimivia kansainvälisiä järjestöjä.
Kommunikaation puute ja väärän tiedon levittäminen tulee meille todella kalliiksi. Haitilaisilla on siitä esimerkki vuodelta 1980, jolloin kansainväliset avustusjärjestöt ryhtyivät maan hallituksen käskystä hävittämään saaren perinteistä sikakantaa. Talonpojille vakuutettiin, että siat olivat sairaita, ja heille luvattiin korvauksia sekä parempia sikoja.
Uudet Yhdysvaltain Iowasta tuodut siat tarvitsivat puhdasta juomavettä, kallista tuontiruokaa ja erikoiskarsinoita. Haitin talonpojat ryhtyivät kutsumaan niitä nelijalkaisiksi prinsseiksi.
Sikojen vaihto epäonnistui täysin. Haitin talonpoikien menetykset arvioitiin 12-15 miljoonaksi dollariksi (66-83 miljoonaa markkaa), ja monet joutuivat puille paljaille. Maaseudun asukkaiden proteiininsaanti heikkeni huomattavasti, ja laskemattomat kielteiset vaikutukset ulottuivat maaperän laatuun ja maatalouden tuottavuuteen asti.
Kun haitilaisille nykyisin kerrotaan, että globalisaatio auttaa heitä ja että valtiolliset yrityksemme ovat "sairaita", he muistavat sikajutun.
YK:n inhimillisen kehityksen raportti 1997 sanoo selvästi: "Köyhyyden juuriminen koko maailmasta on enemmän kuin moraalinen tavoite ja inhimillisen solidaarisuuden edellyttämä sitoumus. Se on käytännöllinen mahdollisuus. Köyhyyden hävittämisen kustannukset ovat vähäisemmät kuin luullaan: noin yksi prosentti koko maailman yhteenlasketuista tuloista tai kaikkein köyhimmät maat poisluettuina 2-3 prosenttia kansantuotteesta."
Jotta tämä tavoite voitaisiin toteuttaa, tietoja ja tietämystä pitäisi virrata etelästä pohjoiseen.
Esimerkiksi "epäviralliseksi sektoriksi" kutsuttu harmaa talous tuottaa maailmassa vuodessa noin 16 biljoonaa dollaria (88 biljoonaa markkaa). Haitissakin epävirallisen sektorin vahvuus ällistyttää taloustieteilijöitä. Sen varallisuuden kokonaisarvo on noin 4,7 miljardia dollaria (26 miljardia markkaa), joka vastaa 72 prosenttia Haitin 123 suurimman yksityisen yrityksen arvosta.
Harmaa talous on valmis taloudellisen toiminnan verkosto, joka ulottuu kaupunkislummeista maaseudun syrjäkolkkiin ja koskettaa väestön köyhän enemmistön elämää kaikkialla. Investoinnit on kohdistettava sinne. On aloitettava jatkuva vuoropuhelu köyhien kanssa, jotta saataisiin aikaan kaikkia hyödyttävää taloudellista kasvua.
Poliittiset päättäjät sen enempää pohjoisessa kuin etelässäkään eivät voi jäädä välinpitämättömiksi etelän äänille. He eivät voi olla ikuisesti piittaamatta siitä, että joka kolmas sekunti kuolee alle viisivuotias lapsi nälkään. Ja että 1,3 miljardia ihmistä elää alle viidellä markalla päivässä, ja kolme miljoonaa ihmistä kuolee joka vuosi tuberkuloosiin.
Uusliberalistisen talousmallin väitetään toimineen hyvin, mutta kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on vain kasvanut. 1960 maailman väestön rikkaimman ja köyhimmän viidenneksen tulojen suhde oli 30:1, mutta 1994 se oli revähtänyt luvuiksi 78:1.
Onneksi maailmasta löytyy niitäkin, joita kiinnostaa todellinen kommunikaatio väärän tiedon levittämisen sijasta. Heihin kuuluvat YK:n kehitysrahaston UNDP:n asiantuntijat, jotka sanovat, että köyhyys ei ole enää vääjäämätöntä. Maailmasta löytyvät aineelliset voimavarat, tietotaito sekä ihmiset, joiden avulla köyhyydestä vapaa maailma on mahdollista toteuttaa muutamassa vuosikymmenessä. Se on haasteemme uudelle vuosituhannelle. (Inter Press Service) * Jean-Bertrand Aristide on entinen Haitin presidentti. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
