Harare, 17.12.97 (IPS) – Namakau Kaingu -niminen sambialaisnainen luopui viisi vuotta sitten työstään ilmastoidussa kaupunkitoimistossa ja otti käyttöön haalarit, turvakengät sekä lapion.
Hän kaivoi aikansa erämaassa, kunnes löysi muutamia kiviä, jotka Sambian geologinen tutkimuslaitos määritteli akvamariiniksi.
Kaingusta tuli kaivosyrittäjä, mutta: "Eräänä yönä miehiä ilmaantui ammuskelemaan majaa, jossa olin nukkumassa. Heidän tarkoituksenaan oli pelotella minua niin, että luopuisin kaivamisesta. Se vain vahvisti päättäväisyyttäni; hankin aseen turvakseni ja jatkoin työtäni", Kaingu kertoo.
Nyt hän omistaa Sambiassa kolme kaivosta ja johtaa kaivosnaisten säätiötä, joka perustettiin marraskuussa Eteläisen Afrikan maiden yhteistyöjärjestön (SADC) yhteyteen. Säätiö syntyi YK:n naisten kehitysrahaston Unifemin tuella ja se pyrkii auttamaan kaivosalalla toimivia naisia kohentamaan asemaansa.
"Kohtaamme paljon torjuntaa eikä meitä oteta vakavasti valtauksilla. Tiellämme on kosolti perinteisiä esteitä. Päälliköt kokevat nöyryytyksenä sen, jos heidän alueelleen tulee naisia kaivamaan mineraaleja. He ovat suorastaan vihamielisiä", kertoo Rita Mittal, joka toimii sihteerinä vuonna 1996 perustetussa Sambian kaivosalan naisten yhdistyksestä.
Kaingu muistuttaa, että eräissä eteläisen Afrikan maissa laki kieltää naisten työskentelyn maan alla.
"Toisaalla perinteiset normit estävät naisten pääsyn kaivoksiin. Vanhojen myyttien mukaan mineraalit katoavat, jos nainen laskeutuu maan alle", Kaingu sanoo.
Hän kertoo vierailujensa alueen maiden kaivosministeriöissä paljastaneen, että kaikki geologit ovat miehiä, samoin insinöörit, metallurgit, maanmittarit ja räjähdysaineasiantuntijat. "Haluamme muuttaa tätä asetelmaa tasa-arvoisempaan suuntaan. Naiset pystyvät kaikkiin töihin, joihin miehetkin", Kaingu vakuuttaa.
SADC:n kaivosnaisten säätiö haluaa tehdä kaivosalasta näkyvän, läpinäkyvän, elävän ja sukupuolten tasa-arvoa kunnioittavan. Kaingun mukaan tulevaisuuden tavoitteena on ulottaa naisten yhteistoiminta koko Afrikan mantereelle.
Kaingu arvioi, että kaivosalalla toimii hyvinkin 600 000 afrikkalaista naista. Tansanian kaivosnaisten yhdistyksen puheenjohtaja Martha Bitwale kertoo, että hänen maassaan alalla on yli 100 000 naista.
Bitwale on ollut alalla kymmenen vuotta. Aiemmin hän toimi opettajana ja kirjanpitäjänä. "Kaivannaisilla voi tehdä reippaasti rahaa", hän vakuuttaa, mutta myöntää, että ongelmiakin piisaa.
"Naista uhkaavat monet vaarat syrjäisillä kaivosseuduilla. Esimerkiksi villieläimiä paetakseen täytyy joskus kiivetä puuhun. Toisaalta miesten joukossa työskentely lisää raiskauksen vaaraa", Bitwale kertoo.
Ongelmat vaihtelevat maasta toiseen. Angolassa maamiinat ovat vakavin uhka valtauksia hinkuville naisille, kertoo Regina Fontes Pereira-Helmore.
Angolan kaivosnaiset eivät ole vielä perustaneet omaa yhdistystä, sillä miinat estävä myös naisten kokoontumisia. Angolan maastossa arvellaan olevan levällään noin yhdeksän miljoonaa maamiinaa.
"Kaivokselle meno tulee kalliiksi, sillä usein ainoa keino on matkustaa lentokoneella", huomauttaa Pereira-Helmore. Angolan maaperässä on runsaasti timantteja, mutta niihin käsiksi pääsy on hänen mukaansa naisille erityisen vaikeata.
"Pieni pala maata timanttikentällä maksaa 270 000 markkaa, ja lisäksi on hankittava työkalut. Siksi meidän naisten on yhdistettävä voimamme", hän jatkaa.
Naisten pääsyä kaivosalalle hidastaa kaikkialla rahoituksen, koulutuksen, työkalujen ja markkinointitaitojen puute. Myös vanhakantainen politiikka on lisäesteenä.
"Hallitusten politiikka estää naisten kehittymistä. Toivomme, että pystymme SADC:n kaivosnaisten säätiön kautta vaikuttamaan eri tahoihin hyväksynnän saamiseksi", Bitwale selittää.
Mittalin mukaan ala on auki naisille Sambiassa. "Olemme vasta raapaisseet pintaa. Sambiassa on tarjolla rajaton määrä mineraaleja ja jalokiviä. Me pieninmuotoisen kaivostoiminnan harjoittajat pitäydymme jalokiviin, joiden hinta ei ole laskenut merkittävästi."
Sambiasta on löydetty kuparin ohella smaragdeja, ametisteja, akvamariineja, granaatteja, turmaliinia ja malakiittia.
"Kun naiset päättävät tehdä jotakin, he ryhtyvät työhön tosissaan. Se hirvittää miehiä, koska ala on ollut heidän halussaan tähän asti", Mittal sanoo.
Hänen mukaansa SADC:n kaivosnaisten säätiö auttaa naisia yhdistämään voimansa yli valtakunnan rajojen.
"Vaihdamme tietoja kunkin vahvuuksista, ideoista ja tuotteista. Samalla avaamme markkinoitamme. Miksi pitäisi mennä Lontooseen ostamaan sambialaisia jalokiviä, kun niitä voi ostaa suoraan Sambiasta?" (Inter Press Service)
