Washington, 10.09.97 (IPS) – Liki 30 prosenttia Yhdysvaltain 117-miljoonaisesta työvoimasta tekee nykyisin osa- aikatyötä tai on muuten epätyypillisessä työsuhteessa. Suurimpia häviäjiä työelämän muutoksessa ovat naiset ja rodullisten vähemmistöjen jäsenet, ilmenee kahden washingtonilaisen tutkimuslaitoksen tuoreista selvityksistä.
Naisia ja vähemmistöihin kuuluvia on eniten epätyypillisissä työsuhteissa, ja siksi he myös kärsivät pahimmin niihin sisältyvistä ansion- ja muiden etujen menetyksistä, sanotaan Economic Policy Instituten ja Women's Research and Education Instituten yhteistyönä valmistuneissa tutkimuksissa.
Yhdysvalloissa räjähdysmäisesti yleistynyt osapäivätyö nousi kansalliseen ja kansainväliseen tietoisuuteen kuluneena kesänä kuljetustyöläisten liiton järjestämän lakon vuoksi. Lakko koski United Parcel Service (UPS) -yritystä, joka on yksi maan suurimmista työnantajista.
Neljän viime vuoden aikana UPS:n palkkalistoille pääsi 46 000 uutta työntekijää, mutta vain viidennes paikoista oli kokopäiväisiä. Lakkotaistelun keskeinen vaatimus olikin, että UPS:n on sitouduttava luomaan lisää kokopäivätyöpaikkoja.
Lakkolaisilla oli mielipidemittausten mukaan laajojen kansalaispiirien tuki, ja työnantajakin taipui lopulta heidän vaatimuksiinsa.
Äskettäin johtoaan nuorentanut Yhdysvaltain keskusammattijärjestö AFL-CIO syyttää yrityksiä ahneudesta epätyypillisten työsuhteiden suosimisessa: tavoitteena on leikata palkka- ja sosiaalikuluja ja kasvattaa voittoja. Ay-liikkeen mukaan USA:n talouden nousukausi hyödyttää ensisijaisesti yritysten johtajia ja osakkeenomistajia, mutta ei paranna työläisten elintasoa tai turvallisuutta.
Tutkimuslaitosten vastavalmistuneet selvitykset määrittelevät epätyypillisiksi työsuhteiksi määräaikaisuudet, toimialapalvelujen välityksellä tapahtuvan työvoiman vuokrauksen, tilapäiset ja päiväkohtaiset pätkätyöt, itsensä työllistämisen sekä säännöllisen osa-aikatyön.
Kuva eroaa jyrkästi perinteisestä mallista, jossa henkilö (yleensä miespuolinen perheenpää) kävi koko ikänsä töissä samalla työnantajalla, eteni vakaasti urallaan ja pääsi aikanaan ansaitulle eläkkeelle.
Vuonna 1995 Yhdysvaltain työpaikoista oli tutkimusten mukaan 29 prosenttia epätyypillisiä. Työssäkäyvistä naisista uurasti epätyypillisesti 34 ja miehistä 25 prosenttia.
Ensimmäinen tutkimus (Nonstandard Work, Substandard Jobs: Flexible Arrangement in the U.S.) pureutuu kriittisesti Yhdysvaltain työmarkkinajoustoihin.
Sen mukaan epätyypillisissä työsuhteissa olevat saavat vähemmän palkkaa kuin vastaavaa työtä vakinaisesti tekevät, vaikka jälkimmäisillä on yleensä vähemmän koulutusta ja muita avuja. "Joustaviin" työsuhteisiin ei monesti liity myöskään sairausvakuutusta, eläketurvaa tai muita sosiaalietuja. Lisäksi työsuhteen jatkuvuus on epävarmempaa kuin vakituisilla.
Epätyypillisissä työsuhteissa olevista naisista vain 23 prosenttia ja miehistä 16 prosenttia on työnantajan sairausvakuutuksen tai eläkejärjestelyn piirissä. Vakinaisessa työsuhteessa olevista 80 prosenttia nauttii ainakin jommasta kummasta edusta.
Tutkimuksen mukaan huonoimmat työsuhde-edut on säännöllisen osa-aikatyön tekijöillä, kutsuttaessa töihin tulevilla naistyöläisillä, itsenä työllistäneillä naisilla ja miespuolisilla tilapäistyöntekijöillä. Näille maksettavat palkat ovat jopa 25 prosenttia heikompia kuin vastaavilla vakinaisen työn tekijöillä.
Edellä kuvatut ryhmät käsittävät lähes 60 prosenttia kaikista – ja peräti 81 prosenttia naispuolisista – epätyypillisen työn tekijöistä. Yleisimpiä ammatteja ovat kaupan kassa, ravintolan tarjoilu- ja keittiötehtävät sekä huoltotyöt. Tutkimuksen mukaan näissä ammateissa toimii suhteeton määrä rotuvähemmistöjen jäseniä, niin naisia kuin miehiäkin.
Tutkimusten mukaan eduiltaan parhaat epätyypilliset työsuhteet ovat määräaikaisiin sopimuksiin perustuvia ja itsensä työllistäneiden miesten hommia. Näillä palkat ovat usein paremmat kuin vastaavilla vakinaisilla, joskin työsuhdeturva ja sosiaaliedut puuttuvat.
Epätyypillisissä työsuhteissa olevista miehistä 63 prosenttia sijoittuu "hyviin" tehtäviin, ja suurimman hyödyn korjaavat valkoihoiset miehet. Epätyypillistä työtä tekevistä mustista miehistä hyväosaisten joukkoon mahtuu vain 37 prosenttia ja latinoista 44 prosenttia.
Toinen tutkimus (Managing Work and Family) selvittelee työn ja kodin suhteita keskittyen epätyypillisissä työsuhteissa oleviin johtajiin ja ylempiin toimihenkilöihin. Tutkittavina oli opettajia, sairaanhoitajia, atk-suunnittelijoita, kirjanpitäjiä, tilintarkastajia ja erityyppisiä johtajia.
Tutkimuksessa havaittiin, että epätyypillisten työsuhteiden haltijat häviävät näilläkin aloilla palkkavertailussa vakituisille. Säännöllistä osapäivätyötä tekevien palkat olivat 10-21 prosenttia pienemmät kuin vakituisilla. Naispuolisilla kutsusta työhön tulevilla ammatti-ihmisillä ja johtajilla palkkahäviö oli 21-36 prosenttia ja miehillä jopa 30-42 prosenttia.
Epätyypillisissä työsuhteissa olevat miehet tekevät keskimäärin kymmenen prosenttia pitempää työviikkoa kuin vastaavat vakituiset, kun taas naisten työaika jää yleensä lyhyemmäksi kuin vakituisilla.
Selitys löytyy ehkä siitä, että epätyypillisessä työsuhteessa olevat naiset haluavatkin omistaa tavallista enemmän aikaa kodille. Tutkijat havaitsivat kuitenkin, että Yhdysvalloissa naisten osallistuminen työelämään on kasvanut "dramaattisesti", kun taas miesten osallistuminen kotitöihin lisääntyi "vain hiukan".
Johtopäätöksissään tutkimusten tekijät vaativat hallitusta kieltämään osa-aikaisten työntekijöiden syrjinnän ja edellyttämään, että työnantajat turvaavat näiden sosiaaliedut.
Tutkijoiden mielestä lasten päivähoitopaikkojen pitäisi olla kaikkien työtätekevien ulottuvilla, ja työnantajien tulisi tarjota nykyistä joustavampia työaikoja myös kokopäivätyöntekijöille. Oikeus sairas- ja vanhempainlomaan olisi taattava kaikille palkansaajille.
Tutkijat kehottavat uudistamaan Yhdysvaltain työlainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että myös epätyypillisten työsuhteiden haltijoilla on oikeus ja mahdollisuus järjestäytyä ammatillisesti. (Inter Press Service)
