Belgrad, 10.09.97 (IPS) – Kun muut Serbian puolueet vielä kiistelivät siitä, ottaako osaa syyskuun 21. päivän parlamenttivaaleihin, viidennes maan asukkaista oli jo päättänyt boikotoida niitä.
Serbian eteläisessä Kosovon maakunnassa asuvat kaksi miljoonaa albaania ovat jättäneet äänestämättä kaikissa maansa monipuoluevaaleissa, joita on järjestetty vuodesta 1990.
Albaanien johtajat – joista tunnetuimpia ovat Ibrahim Rugova, Fehmi Agani, Adem Demaqi ja Azem Vllasi – ovat boikotoineet Serbian poliittista elämää siitä asti, kun Kosovon albaaneilta vietiin itsehallinto. Päätöksestä he syyttävät Serbian silloista presidenttiä Slobodan Milosevicia. Nykyisin Milosevic on koko jäljellä olevan Jugoslavian presidentti.
Kosovossa asuu kaksi miljoonaa albaania ja 190 000 serbiä. Albaanit ovat vuosien saatossa rakentaneet maakuntaan oman rinnakkaisen poliittisen ja sosiaalisen järjestelmänsä.
Alue on kuitenkin serbeille historiallisista syistä tärkeä, mikä on houkutellut sinne runsaasti kiihkeän kansallismielisiä serbejä. Siksi länsimaiset tarkkailijat tapaavat luonnehtia Kosovoa Balkanin seuraavaksi ongelmapesäkkeeksi.
Serbian virallisena tavoitteena on enemmän tai vähemmän nykyisen tilanteen säilyttäminen. Serbia kieltäytyy vuoropuhelusta albaanien johtajien kanssa niin kauan kuin nämä vaativat itsehallintoa tai itsenäisyyttä.
Kosovon kahden yhteisön rinnakkaiseloa selvitellään vastavalmistuneessa Kosovon kriisin anatomia -nimisessä tutkimuksessa, jonka on tehnyt Belgradissa toimiva Forum for Ethnic Relations -järjestö.
Kyseessä on ensimmäinen Kosovossa tehty serbialais- albanialainen mielipidekysely seitsemään vuoteen. Sen toteutti serbeistä ja albaaneista koottu sosiologi- ja psykologiryhmä.
"Tulokset vain vahvistivat useimmat asiat, jotka jo tiesimme. Tärkein johtopäätös on valitettavasti se, että Kosovon serbit ja albaanit kuuluvat kahteen kaukana toisistaan olevaan maailmaan, jotka eivät kohtaa kuin yhteenoton merkeissä", kertoo tutkimuksen tekoon osallistunut Dusan Janjic.
Kysely paljasti, että 98 prosenttia Kosovon albaaneista pitää maakunnan itsenäisyyttä oikeana ratkaisuna. Serbeistä samaa mieltä on kaksi prosenttia. Sen sijaan 73 prosenttia serbeistä ajattelee, että albaaneilta on vietävä viimeisetkin itsehallinnon jäänteet ja varmistettava serbien valta alueella.
Tutkijat kutsuvat itsekin pieneksi ihmeeksi sitä, että he onnistuivat haastattelemaan 816:ta albaania ja 405:tä serbiä eri puolilla Kosovoa. Albaanit suostuivat vastaamaan vain omaa väkeään edustaville tutkijoille, samoin serbit.
Yli 200 kysymyksen avulla asiaa luodanneet tutkijat tulivat siihen tulokseen, että "kaksi yhteisöä ovat täysin suljettuja ja sisäänpäin kääntyneitä".
Ennen vuotta 1991 muualla Jugoslaviassa oli tavallista avioitua yli etnisten rajojen, mutta ei Kosovossa, ei silloin eikä nyt. Yksikään haastateltu serbi ei ilmoita vanhemmikseen albaaneja. Albaaneista 0,5 prosenttia sanoo äitinsä olevan serbi ja 1,1 prosenttia isänsä.
Kosovon serbeistä 72 prosenttia ei halua lähinaapurikseen albaania; albaaneista 23 prosenttia torjuu serbinaapurit.
Toisaalta 82 prosenttia albaaneista ei huoli serbiä ystäväkseen, kun serbeistä on yhtä jyrkkiä 4 prosenttia.
"Juuri kukaan albaani tai serbi ei pidä itseään kansallismielisenä, mutta useimmat uskovat vastapuolen olevan sitä", tutkijat sanovat. Serbeistä vain 5 prosenttia sanoo puhuvansa kelvollista albaniaa, kun albaaneista 54 prosenttia puhuu serbiaa.
Albaanit vastustavat lujasti syyskuun parlamenttivaaleihin osallistumista, mutta serbeistä 93 prosenttia sanoo äänestävänsä. Heistä 43 prosenttia kannattaa Milosevicin sosialistipuoluetta. Toiseksi suosituin on 38 prosentin kannatuksen saanut kiihkokansallinen Serbian radikaalipuolue.
Tutkijat löysivät Kosovon väestöryhmien tilanteesta kuitenkin yhteisiä ongelmia: köyhyyden ja tulevaisuuden epävarmuuden. Albaanit ja serbit eivät tosin osoita halua ratkoa niitä yhdessä.
"Vasta jos he todella tajuavat, että köyhyys ei ole kansallisuuskysymys vaan maan politiikan ja sosiaalisen järjestelmän rappion seurausta, kosovolaisilla voisi olla hiukan toivoa. Muuten tunnelin päässä ei näy valoa", sanoo tutkimusryhmän jäsen Srecko Mihajlovic.
"Normaaleille ihmisille pyrkimys päästä ylös köyhyydestä olisi riittävä motiivi yhteistyölle, mutta Kosovon tilanne on kaukana normaalista", jatkaa Janjic.
"Kahden yhteisön välillä ei ole kommunikaatiota, vain hiljaisuutta. Välttämättömät viestit lähetetään kolmannen henkilön välityksellä, ja ainoat esineet joita aika ajoin vaihdetaan ovat luodit… Vain jäljellä olevat terveen järjen rippeet estävät niiden vaihdon muuttumisen säännöllisemmäksi – tai jatkuvaksi", tutkimuksessa kuvataan.
Sen mukaan Kosovon serbiviranomaisten harjoittama albaanien sorto vain pahentaa tilannetta. "Kosovon ongelman avaimet ovat Belgradissa, käytännössä itsensä Slobodan Milosevicin käsissä", tutkijat päättelevät. (Inter Press Service)
