San Jose, Costa Rica,, 30.07.97 (IPS) – Keski- Amerikassa juhlitaan 7. elokuuta kymmenen vuoden takaisen alueellisen rauhansuunnitelman menestyksekästä toteutumista. Juhlamieltä synkistävät kuitenkin köyhyyden paheneminen ja tuloerojen kasvu kaikissa alueen maissa.
Kymmenen vuoden takaisen rauhansuunnitelman tavoite eli sisällissotien lopettamien Keski-Amerikassa saavutettiin viime joulukuussa, kun Guatemalassakin viimein allekirjoitettiin rauhansopimus. Se pani pisteen 35 vuotta jatkuneelle sodalle.
"Emme voi kiistää saavutettua edistystä, ja rauhan toteutuminen on suurenmoista. Mutta on myös syytä pitää mielessä, että väkivallan rakenteelliset syyt odottavat yhä raivaamista", YK:n rauhanyliopistoa Costa Ricassa johtava politiikan tutkija Francisco Barahona sanoo.
"Yhteiskunnallista eriarvoisuutta ei ole voitettu eikä taloudellista demokratiaa toteutettu. Ihmiset eivät suinkaan sotineet vain päästäkseen äänestämään vaan ennen kaikkea parantaakseen elinehtojaan", täsmentää costaricalainen yhteiskuntatutkija ja entinen sosialistien kansanedustaja Alvaro Montero.
Myös YK:n rauhanyliopistoa Costa Ricassa johtava politiikan tutkija Francisco Barahona myöntää, että sotiin johtaneet syyt ovat yhä vahvasti läsnä Keski-Amerikassa.
Keski-Amerikan rauhansuunnitelma allekirjoitettiin Guatemalan Equipulasissa 7. elokuuta 1987. Suunnitelman pääarkkitehtina toimi silloinen Costa Rican presidentti Oscar Arias, joka sai ansioistaan Nobelin rauhanpalkinnon 1990.
Ariasin ohella suunnitelman allekirjoittivat silloinen Salvadorin presidentti Jose Napoleon Duarte ja Guatemalan Marco Vinicio Cerezo.
Suunnitelman hyväksyivät myös Hondurasin presidentti Jose Azcona Hoyo ja Nicaraguan Daniel Ortega. Nicaragua saavutti rauhan 1990, hiukan ennen kuin Violeta Chamorro päihitti Ortegan presidentinvaalissa.
Salvadorissa rauha solmittiin 1992, ja Guatemalassa aloitettiin hallituksen ja sissien väliset neuvottelut, jotka johtivat sopimukseen 1996.
Kaikki Keski-Amerikan valtiot sitoutuivat rauhansuunnitelmassa siihen, että ne pyrkivät parantamaan ihmisoikeuksia ja lisäämään yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta ja suvaitsevaisuutta.
Asiantuntijat arvioivat nyt, että poliittisella rintamalla on edistytty, mutta taloudellinen ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ei ole lisääntynyt.
Yhdysvaltalainen Silvia Fletcher ja nicaragualainen Maria Renzi laativat äskettäin YK:n kehitysrahastolle UNDP:lle raportin, jonka mukaan köyhyys on itse asiassa Keski-Amerikassa yleistynyt 1980-luvun alusta 1990-luvun alkuvuosiin ulottuvalla tutkimusjaksolla.
Mainitulla ajanjaksolla köyhyys lisääntyi tutkijoiden mukaan Guatemalassa 60 prosenttia, Nicaraguassa 59 prosenttia, Hondurasissa 56 prosenttia, Panamassa 30 prosenttia, Salvadorissa 26 prosenttia ja Costa Ricassa 20 prosenttia.
Tutkijat kiinnittävät lisäksi huomiota jyrkkiin tuloeroihin kaikissa Keski-Amerikan maissa. Guatemalassa väestön köyhin viidennes saa 0,05 tuloista, kun rikkain viidennes kahmii 54 prosenttia.
Salvadorissa köyhimmän viidenneksen osuus tuloista on kaksi prosenttia ja rikkaiden 60 prosenttia. Hondurasissa vastaavat luvut ovat 4 ja 59 prosenttia, Nicaraguassa 3 ja 58 prosenttia, Costa Ricassa 4 ja 49 prosenttia ja Panamassa 3 ja 60 prosenttia.
Tutkimuksen ajankohta ei kata sotien päättymisen jälkeistä aikaa, mutta tuloksissa näkyy selvä suunta köyhyyden pahenemiseen, minkä myöhemmät selvitykset ovat vahvistaneet.
Kesäkuussa julkistettu UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti kertoo, että 1990-95 Salvadorin väestöstä 60 prosenttia oli tyystin vailla terveydenhuollon palveluja. Guatemalassa sama tilanne kohtasi 43 prosenttia väestöstä.
Panamassa ja Hondurasissa terveydenhuollosta jäi paitsi noin 30 prosenttia asukkaista, Nicaraguassa 17 prosenttia.
Saman raportin mukaan Guatemalan aikuisista on lukutaidottomia 44 prosenttia. Nicaraguassa luku on 34, Salvadorissa 29, Hondurasissa 27, Panamassa 9 ja Costa Ricassa 5 prosenttia.
Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen talouskomission mukaan Keski-Amerikassa oli 1980 asukkaita 22,6 miljoonaa, ja heistä luokiteltiin köyhiksi 13,6 miljoonaa.
Viisi vuotta myöhemmin alueen väkimäärä oli kasvanut 2,7 miljoonalla eli 25,3 miljoonaan, mutta köyhien joukko olikin paisunut 4,5 miljoonalla yltäen 18 miljoonaan.
"Demokraattisten elinten pitäisi näyttää kykynsä ratkaista sosiaalisia ongelmia, kuten vaurauden ja maan epätasainen jakautuminen", vaatii tutkija Montero.
Hänen mukaansa Keski-Amerikan maiden tärkeimpiin tehtäviin kuuluu koulutuksen järjestäminen kaikille, mutta se ei yksin riitä. "On myös luotava sellaiset elinolot, että oppi lankeaa hedelmälliseen maahan." (Inter Press Service)
