México, 04.06.97 (IPS) – Latinalaisen Amerikan ulkomaisessa velkaantumisessa on viime aikoina ilmennyt piirteitä, jotka antavat aihetta epäillä, että aluetta uhkaa jälleen uusi talouskriisi.
Aiemmin Latinalainen Amerikka on velkaantunut suhteellisen pitkissä jaksoissa, jotka ovat joskus kestäneet jopa vuosikymmeniä. Nyt syklit ovat koko ajan lyhentyneet, mikä on seurausta kansainvälisen pääoman liikkeiden kasvavasta nopeudesta ja arvaamattomuudesta.
Nyt kysytään, kauanko kansainvälisten pankkien meneillään oleva romanssi Latinalaisen Amerikan velan kanssa kestää. Tällainen intohimo aiheuttaa yleensä kipeitä menetyksiä, joita seuraa avioero ja finanssikriisi.
Nopea silmäys Latinalaisen Amerikan velkaongelman kahteen edelliseen kierrokseen kertoo, että finanssihistorian vauhti on kiihtymässä. 1970-luvun puolivälissä alkanut lainabuumi kesti likimain kahdeksan vuotta ja päättyi velkakriisin räjähdysmäiseen puhkeamiseen 1982.
Elpymisvaihe kesti vielä pitempään. Asiantuntijat ja pankkiirit julistivat vasta 1990-luvun alussa velkakriisin päättyneeksi, ja uusi nousukausi alkoi näillä "nousevilla markkinoilla".
Seurauksena oli se, että vuosina 1990-93 arviolta 500 miljardia dollari (dollari on 5,1 markkaa) siirtyi Latinalaisen Amerikan ja Aasian maihin. Meksiko sai kakusta suurimman siivun, noin 100 miljardia dollaria.
Valtaosa rahavirroista sijoitettiin osakesalkkuihin Latinalaisen Amerikan ja Kaakkois-Aasian markkinoilla. Lisäksi noiden maiden pankeille ja yrityksille myönnettiin sekä lyhyt- että pitkäaikaisia lainoja.
Sijoitusbuumi kesti vain kolme vuotta ja huipentui finanssikriisiin joulukuussa 1994. Meksikoa se ravisteli pahemmin kuin mikään lama sitten vuoden 1929. Tequila-vaikutukseksi sanotut kriisin heijastukset muissa Latinalaisen Amerikan maissa kutistivat pääomavirrat alueelle pieniksi puroiksi.
Uusi velkakriisikin jäi omituisen lyhyeksi. Jo vuoden 1996 alussa kansainväliset pankkiirit ja sijoittajat palasivat yllättäen alueelle – mistä seurasi jälleen ulkomaisen velan nopea paisuminen. Latinalaisen Amerikan talouskomission (Cepal) mukaan alueen ulkomainen velka ylitti vuoden 1996 lopussa 600 miljardia dollaria.
Kärjessä on Brasilia 175 miljardin dollarin velalla, toisena Meksiko (160 miljardia dollaria) ja kolmantena Argentiina (96 miljardia dollaria).
Viralliset arviot ulkomaanvelasta eivät kuitenkaan sisällä kaikkia uuden lainanoton tyyppejä. Kauppa on vilkastunut esimerkiksi Sao Paulon, Buenos Airesin ja Méxicon osakemarkkinoilla, ja yksityisille yrityksille on myönnetty jatkuvasti lisää luottoja. Ne eivät välttämättä näy Maailmanpankin, Kansainvälisen kehityspankin tai Cepalin raporteissa.
Tietoja näistä luvuista löytyy parhaiten kansainvälisistä talouslehdistä, jotka ovat tänä vuonna kertoneet, että yksityinen lainanotto kasvaa räjähdysmäisesti Latinalaisessa Amerikassa.
Latin Finance -lehden mukaan Latinalaisen Amerikan maat ottivat viime vuonna uutta lyhyen tai keskipitkän ajan velkaa yhteensä 70 miljardin dollarin edestä. Luku ei sisällä pankkien ja yritysten lyhytaikaisia luottoja, joita on vielä vaikeampi arvioida.
Kansainväliset pankit hinkuavat niin voimallisesti päästä mukaan Latinalaisen Amerikan bisneksiin, että ne kilpailevat siitä, kuka on johdossa missäkin velkatyypissä. Yhdysvaltalainen J.P. Morganin pankki esimerkiksi on hankkinut valtavan kuuden miljardin dollarin paketin Meksikon valtion velkakirjoja.
J.P. Morgan johti jonkin aikaa myös yritysvelkakirjojen kilpaa, mutta Bank of America on ohittanut sen myöntämällä suoria lainoja Brasilian, Argentiinan ja Meksikon suuryrityksille. Pankki on järjestänyt esimerkiksi miljardin dollarin lainat meksikolaisille Pemexille ja Bancomerille ja 550 miljoonaa dollaria brasilialaisille Bradescolle, Petrobrasille ja Banco Itaulle.
Tällainen rahankylvö muistuttaa enteellisesti 1970-luvun lopun menoa, eikä mikään viittaa siihen, etteikö se voisi päättyä samanlaiseen kriisiin.
Himo tehdä rahaa velkakirjoilla ja lainoilla ei sokaise pelkästään sijoituksia tekeviä pankkiireja vaan myös luoton saajat. Siksi Latinalaisen Amerikan veronmaksajien on syytä pitää silmänsä auki; heillä on jo pitkä ja katkera kokemus ulkomaisen velan maksusta. (Inter Press Service) * Carlos Marichal toimii taloustieteen professorina Méxicon korkeakoulussa. Hän on kirjoittanut kirjan Latinalaisen Amerikan ulkomaisen velan historiasta. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
