Siaya, Kenia, 16.04.97 (IPS) – Siayan maaseutukaupungissa Lounais-Keniassa voi nähdä kahdeksanvuotiaan pikkupojan kuskaavan polkupyörällä kahta 20 litran vesiastiaa. Pormestari ja muut kaupungin virkamiehet pyöräilevät töihin. Vanhat naiset ajelevat ympäriinsä kuumassa auringonpaahteessa. Joskus ruumisarkkuakin viedään pyörän selässä hautausmaalle.
Kaksipyöräinen on Siayan suosituin kulkuneuvo monestakin syystä, joista tärkein on se, että ihmisillä ei ole varaa autoihin. Toisaalta vain osa 80 000 asukkaan kaupungin päätiestä on kestopäällystetty, ja muut tiet muuttuvat varsinkin sadeaikaan mutavelliksi, johon autoilla ei ole asiaa.
Siayaa ja Kisumun kaupunkia yhdistävällä päätiellä liikennöi matatu-nimellä kutsuttuja pikkubusseja, mutta sivuteillä niitä ei juuri näe.
Siten Siaya on otollista seutua paikallisten nuorten perustamalle polkupyörätaksien yhdistykselle. Ugandan rajalta alkunsa saanut polkupyörätaksi tunnetaan nimellä border-border.
Polkupyörätaksit ovat taivaan lahja työmatkalaisille, kuten kaupungin palveluksessa olevalle Jane Akinyille, joka asuu kuuden kilometrin päässä Siayasta.
"Minulta säästyy nykyisin paljon rahaa, sillä pyörätaksi on puolta halvempi kuin matatu, jonka aikatauluihin ei koskaan voinut luottaa. Polkupyöräkyyti on aina tarjolla, enkä enää myöhästy töistä", Akinyi kertoo.
Myös Siayan aluesairaalassa työskentelevä Joseph Odiyo on tyytyväinen pyörätaksiin. "Matatua voi joutua odottamaan kolme tai kuusikin tuntia", hän sanoo.
Ihmisten ja tavaroiden kuskaaminen pyörällä antaa nyt työtä monille aiemmin työttömille Siayan nuorille. Heidän ansionsa voivat nousta 6 000 Kenian shillinkiin (noin 575 markkaa) kuukaudessa.
"Se on paljon rahaa kenellä tahansa, mutta varsinkin koulunsa keskeyttäneelle maaseudun nuorelle, joka ei ole koskaan aiemmin saanut palkkaa työstään", huomauttaa siayalainen peruskoulunopettaja Francis Kut.
Hän muistuttaa vertailun vuoksi, että aloitteleva poliisi ansaitsee 2 000 shillinkiä ja koulutettu ala-asteen opettaja 3 000 shillinkiä kuussa.
Siayan polkupyörätaksien yhdistyksessä on noin 200 jäsentä, valtaosin teini-ikäisiä tai parikymppisiä nuoria. Joukossa on kuitenkin myös vanhempaa väkeä, kuten matatun rahastajan homman omaan pyörään vaihtanut 30-vuotias Michael Oduor.
"Nyt olen itse oma herrani", hän sanoo tyytyväisenä.
Pyörätaksiyhdistyksen varapuheenjohtaja Oluoch Mbeya myöntää, että hankkeessa on vielä kehittämisen varaa.
"Tarvitsemme kunnolliset tunnukset ja univormut, jotta yhdistyksen jäseninä esiintyvät roistot eivät pääse pilaamaan mainettamme", hän pohtii viitaten tapauksiin, joissa pyörätaksin kuljettajat ovat ryöstäneet asiakkaiden rahat. (Inter Press Service)
