Ramallah, Länsiranta,, 11.12.96 (IPS) – Sodan tai sodalla uhkaamisen ajatellaan yleensä aiheuttavan suuria muutoksia. Meidän osassamme maailmaa asia ei ole niin. Täällä uhataan sodalla, jotta voitaisiin säilyttää olevat olot ja perustella demokratian ja ihmisoikeuksien puuttuminen.
Israelin huoli turvallisuudestaan ja sen kokema ulkoinen uhka toimivat aiemmin tekosyinä monille rikkomuksille. Mutta rauhanprosessin virittyä ja rauhantoiveiden voimistuttua tapahtumien kulku on tyystin muuttunut.
Palestiinalaiset uskoivat, että rauhanprosessi toimisi muutoksen, vapautumisen ja uudistumisen välineenä. Ja että se sallisi kansamme – ja koko alueen Israel mukaan luettuna – astua 21. vuosisadalle sovinnon ja tasaveroisuuden pohjalta kunnioittaen demokratiaa ja ihmisoikeuksia.
Valitettavasti saavutettu rauha on hyvin epävarma ja voi romahtaa, ellei sen vahvistamiseksi tehdä pikaisesti jotakin. Rauhanprosessin todellisena tavoitteena tulisi olla rauha, joka perustuu kummankin osapuolen ihmisarvon ja oikeuksien tunnustamiseen ja ymmärtämiseen.
Asia ei ole nykyisin näin. Palestiinalaiset suostuivat vaihtamaan maata rauhaan ja hyväksyivät YK:n päätöslauselmat Palestiinan kysymyksestä. Niissä kielletään käyttämästä maanomistusta koskevien neuvottelujen pohjana sodalla anastetun maan hallintaa.
Prosessin tavoitteena on lopettaa maidemme miehitys ja tietenkin perustaa Palestiinan valtio, jossa konkretisoituu Palestiinan kansan itsemääräämisoikeus.
Koska palestiinalaisten ja israelilaisten välillä oli pitkään vallinnut vihamielisyys ja epäluottamus, emme voineet saavuttaa rauhaa omin avuin. Siksi tarvittiin puolueeton välittäjä.
Rauhanprosessi aloitettiin kahden sponsorin, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton, avulla. Sittemmin toinen katosi ja toisesta tuli enemmänkin sivustakatsoja. Eurooppa suljettiin tietoisesti neuvotteluista. Sitä pyydettiin maksamaan jälleenrakennuksen lasku, mutta pysymään syrjässä politiikasta. Myös YK jätettiin ulkopuolelle.
Israel on kuitenkin toiminut täysin vastoin maata rauhasta -periaatetta. Vallatessaan itselleen lisää aluetta, se toimii niin kuin sillä olisi oikeus molempiin.
Me siis koetamme rakentaa Palestiinan valtiota, vaikka olemme yhä miehitysvallan alaisuudessa ja toimintaamme kammitsoidaan monin rajoituksin. Millekään kansalle maailmassa ei ole annettu näin paljon rajoituksia ja käsketty samalla olla kansakunta kansakuntien joukossa.
Tuhansia palestiinalaisia pidetään yhä poliittisina vankeina Israelissa. Meillä ei ole turvallista kulkuyhteyttä Gazan ja Länsirannan välillä. Emme pysty valvomaan omia inhimillisiä tai aineellisia voimavarojamme. Samaan aikaan meidän pitäisi luoda valtio, joka perustuu demokratian ja oikeudenmukaisten lakien täydelle ymmärtämiselle. Se on mahdoton tehtävä.
Benjamin Netanjahun valinta Israelin pääministeriksi katkaisi rauhanprosessin. On erittäin selvää, että hänen hallituksensa ei ole sitoutunut rauhaan. Se on alusta asti yrittänyt ottaa uudelleen käyttöön rauhanprosessia edeltäneen sotilaallisen määräilyn kielenkäytön ja valtapelit. Siksi neuvottelut ovat muuttuneet täysin hyödyttömiksi.
Tapaaminen toisensa jälkeen on jäänyt tuloksettomaksi. Israel ei pelkästään jätä allekirjoittamiaan sopimuksia noudattamatta, vaan yrittää jopa muuttaa niitä uusilla neuvotteluilla.
Nykyisellään rauhanponnistelut ovat muuttuneet keskusteluiksi keskustelujen vuoksi. Tarkoituksena on peittää sanahelinään se tosiasia, että ei haluta tehdä mitään poliittisia päätöksiä.
Samaan aikaan Israel on laajentanut asutusalueitaan ja maanvaltaustaan käyttäen hyväksi rauhanneuvottelujen jumiutumista paikoilleen. Toiminta oikeutetaan vaarallisen taantumuksellisella ideologialla.
Kyse on uudenlaisesta miehitysvallasta, jonka Israelin oikeusjärjestelmä on laillistanut. Voimaa, väkivaltaa ja kollektiivisia rangaisti. Isi. Israel on tietoisesti sallinut kidutuksen ja viattomien siviilien tappamisen. Tarpeetonta sanoakin, että tämä ei sovi yhteen rauhan ja sovinnon toiveiden kanssa.
Kaikkia näitä kysymyksiä täytyy lähestyä rohkeasti ja näkemyksellisesti. Emme saa antaa rauhanprosessin mitätöimisen jatkua. Israelin on kunnioitettava omia sitoumuksiaan sen sijaan, että se yrittää luoda uusia ehtoja.
Hebron ei ole ainoa ongelma. Koko rauhansopimus – mukaan lukien joukkojen vetäminen Länsirannalta, turvallinen kulku palestiinalaisalueiden välillä ja vankien vapauttaminen – on toteutettava aikataulussa. Me emme ryhdy neuvottelemaan kertaalleen sovituista asioista uudelleen.
Aika on ratkaisevan tärkeä tekijä. Jos nykyisen tilanteen sallitaan jatkua, puhkeaa laajamittaisia väkivaltaisuuksia, jotka vetävät koko alueen jälleen tuhon partaalle.
Meidän on pelastettava rauhanprosessi. Sitä ei saa jättää yhden osapuolen kovan linjan edustajien panttivangiksi. Palestiinalaiset pitävät kiinni rauhansopimuksesta. Israelin on nyt osoitettava oma sitoutumisensa rauhaan. (Inter Press Service) * Hanan Ashrawi on Palestiinan korkeakouluopetuksen ministeri. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
