Washington, 04.10.1996 (IPS) – Valtion osallistuminen talouselämään on poissa muodista, mutta ilman sitä nälän ja köyhyyden poistaminen maailmasta ei onnistu, sanoo yhdysvaltalainen tutkimuslaitos, jonka mukaan valtion roolin kaventuminen on itse asiassa lisännyt nälkää.
Bread for the World (leipää maailmalle) –
instituutti julkisti lokakuussa seitsemännen
vuosiraporttinsa otsikolla Nälkä 1997:Mitä
hallitukset voivat tehdä. Raportti ennakoi
maailman ruokahuippukokousta, joka pidetään
Roomassa 13.-16. marraskuuta tunnuksenaan
Ruokaa kaikille.
Raportin mukaan
hallitusten on tehtävä paljon enemmän kuin
vahvistettava periaatteellinen kantansa ruuan
riittävyyden turvaamisesta.
"Maailmanlaajuiset markkinat lupaavat
paljon. Mutta nuo lupaukset voidaan täyttää
vain, jos luodaan edellytykset todellisen
markkinatalouden toiminnalle. Se merkitsee –
paradoksaalista kyllä – nykyistä enemmän
julkista asioihin puuttumista, ei vähemmän",
raportissa sanotaan.
"Markkinatalous
tarvitsee voimakkaita sääntöjä toimiakseen
oikeudenmukaisesti ja edistääkseen yhteiskunnan
vakautta.Näistä säännöistä sopiminen ja niiden
noudattamisen valvominen on suuri haaste
kansainväliselle yhteistyölle."
Tutkimuslaitoksen mukaan kehitys maailmassa
kulkee kuitenkin päinvastaiseen suuntaan:
valtion roolia ja julkisia palveluja
supistetaan kaikkialla.
"Monet
kehitysmaat hajottavat valtion laitoksia ja
nojaavat entistä enemmän markkinoihin",
raportissa sanotaan. Sen mukaan 1980-luvun
velkakriisin jälkeen Kansainvälinen
valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki ovat
erityisesti painostaneet kehitysmaita tälle
tielle. Kyse on luottolaitosten räätälöimästä
talouden rakennesopeutuksesta, joka pyrkii
"sopeuttamaan" kehitysmaat entistä paremmin
maailmantalouteen.
Raportti muistuttaa
kuitenkin, että nimen omaan valtion toimet ovat
lievittäneet nälkää kehitysmaissa. "Intia sai
toistuvien nälänhätien vitsauksen aisoihin
valtion toteuttaman ruuan jakelun ja julkisten
työllisyysohjelmien avulla."
Hallituksen
suorien toimien ohella raportissa korostetaan
sen merkitystä, miten julkisella politiikalla
luodaan kansalaisille edellytyksiä turvata
elantonsa omalla toiminnallaan.
Leipää
kaikille -instituutti kehottaa hallituksia
kysymään itseltään "suosiiko veropolitiikka
säästämistä ja sijoitustoimintaa; antavatko
investoinnit työtä vai säästävätkö ne sitä;
ovatko työstä maksettu palkka ja työolosuhteet
kunnolliset; viekö halvan ruuan politiikka
elannon viljelijäperheiltä; toteutetaanko
talouspolitiikkaa tavalla, joka ei vahingoita
köyhiä."
"Nälän poistaminen on viime
kädessä poliittinen kysymys, ei
ravitsemuksellinen, tekninen tai
taloudellinen", raportti julistaa.
Hallituksen toimien tehokkuuden
varmistaminen edellyttää "kansalaisten
aktiivista poliittista osallistumista, mukaan
lukien nälkäiset ja köyhät."
"Nälkä
jatkuu niin kauan kuin valtarakenteet ja
intressiryhmien liittoutumat estävät köyhiltä
riittävän ruuan saannin", sanoo Paul Streeten,
joka osallistui raportin laadintaan. Hän toimii
YK:n kehitysrahaston UNDP:n neuvonantajana.
Streetenin mukaan "hallitsevan ryhmän
intressit voidaan joissakin tilanteissa
valjastaa köyhyyden ja nälän lievittämiseen.
Hyvin ravitut, terveet ja koulutetut
työntekijät ovat näet huono- osaisia
tuottavampia. Ja jos heille maksetaan säällistä
palkkaa, he ovat myös hyviä kuluttajia."
"Ihmisten perustarpeet voidaan kuitenkin
varmuudella taata vain sen kautta, että
köyhätkin saavat poliittista valtaa ja vauraus,
erityisesti maa, jaetaan oikeudenmukaisesti",
Streeten huomauttaa.
Raportti moittii
ankarasti IMF:n ajamaa talouden
liberalisointipolitiikkaa. Esimerkiksi otetaan
Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Nafta, joka
on lisännyt köyhyyttä ja heikentänyt ihmisten
ravitsemusta Meksikossa.
"Talouden
yksityistäminen on Meksikossa johtanut
köyhyyden räjähdysmäiseen kasvuun kuluneen
vuosikymmenen aikana", raportoi tutkija Carlos
Navarro uuden Meksikon yliopiston Latinalaisen
Amerikan laitokselta.
Hänen mukaansa
meksikolaiset menettivät 395 000 työpaikkaa
pelkästään vuonna 1993 yksityistämisen ja
julkisen talouden leikkausten vuoksi.
Arvonlisäveron korotus huhtikuussa 1995 on
edelleen heikentänyt ala- ja keskiluokan
toimeentuloa.
Meksikon hallitus jatkaa
vyönkiristystä: tänä vuonna poistettiin
meijerituotteiden hintakatto ja samaa harkitaan
perinteisen maissileivän, tortillan, osalta.
"Politiikan tarkoituksena on auttaa
meijeri- ja maissituotantoa pysymään pystyssä.
Samalla se kuitenkin merkitsee
perusruokatarvikkeiden hintojen nousua
köyhimpien meksikolaisten ulottumattomiin",
Navarro sanoo.
Hänen mukaansa Meksiko on
joutunut Naftan vuoksi uhraamaan
ruokaomavaraisuuden periaatteen parantaakseen
kotimaisten ja ulkomaisten sijoittajien
toimintaedellytyksiä maataloussektorilla.
"Hallituksen pitkäaikainen politiikka, jonka
mukaisesti maissia ja muita viljakasveja
ostettiin viljelijöiltä keinotekoisen korkeilla
hinnoilla, ei käynyt yksiin Naftan ja
kansainvälisten kauppasopimusten kanssa."
Navarron mukaan tilannetta pahensi vielä
se, että "Meksiko alkoi Naftan vaatimalla
tavalla alentaa yhdysvaltalaisen maissin ja
muiden viljatuotteiden tuontitulleja. Naftan
voimaantulovuonna 1994 Meksikon viljantuonti
kasvoi 27 prosenttia."
Kuvatunkaltaiset
esimerkit johtavat raportin laatijat
arvostelemaan nykyistä ajatussuuntaa, joka
suosii kauppaa kehitysavun sijasta.
"Monet kehitysavun arvostelijat vaativat
'kauppaa, ei apua' väittäen, että yksityiset
sijoitusvirrat edistävät köyhyyden ja nälän
lievittämistä paremmin kuin hallitusten apu",
raportissa sanotaan.
"Nykyisen
kauppapolitiikan ja -sääntöjen vallitessa
useimmilla köyhillä mailla ei ole mitään
mahdollisuuksia vaurastua kauppaa käymällä",
raportti jatkaa.
"Teollisuusmaiden
markkinoidensa turvaksi pystyttämät kaupan
esteet maksavat kehitysmaille noin 100
miljardia dollaria (460 miljardia markkaa)
vuodessa eli lähes kaksi kertaa niiden vuodessa
saaman kehitysavun verran." (Inter Press
Service)
