New York, 03.10.1996 (IPS) – Ydinaseet ovat terrorin välineitä – olivatpa terroristien tai ydinasevaltojen käsissä – ja siksi niiden käyttö ja hallussapito tulee kieltää molemmilta.
Jos joku ottaa luokkahuoneellisen koululaisia
panttivangeikseen uhkaamalla heitä
konepistoolilla ja ilmoittaa tappavansa heidät,
ellei hänen vaatimuksiinsa suostuta, me pidämme
häntä hulluna ja vaarallisena terroristina.
Mutta kun jonkin valtion johto tekee
miljoonista siviileistä panttivankejaan
ydinasepelotteen avulla, monet pitävät sitä
täysin normaalina.
Tällaisesta
kaksinaamaisuudesta on tehtävä loppu; ellemme
hankkiudu eroon ydinaseista, on vain ajan
kysymys, milloin niitä käytetään – joko
tarkoituksella tai vahingossa. Ja sitä
odotellessa aseiden valmistuksessa vapautuva
radioaktiivinen saaste pilaa ympäristöä ja
aiheuttaa syöpää tuhansille ihmisille. Pelaamme
venäläistä rulettia tulevaisuudellamme.
Niin kauan kuin nykyiset ydinasevallat
takertuvat oikeuteensa säilyttää
joukkotuhoaseensa, myös muut maat tuntevat
houkutusta hankkia niitä. Aina on myös olemassa
vaara, että terroristit saavat ydinaseita
käsiinsä, ja he eivät ehkä kaihda niiden
käyttämistäkään.
Kolme viimeaikaista
tapahtumaa on kuitenkin onneksi tuonut lähemmäs
sen päivän, jona ydinasetuhon mahdollisuus ei
enää riipu päidemme yllä:
Heinäkuun 8.
päivänä kansainvälinen tuomioistuin julisti
ydinaseilla uhkaamisen ja niiden käytön
rikkovan kansainvälistä lakia miltei kaikissa
ajateltavissa olevissa tilanteissa.
Yksimielisellä päätöksellä tuomioistuin kehotti
kaikkia valtiota käymään neuvotteluja, jotka
johtavat täydelliseen ydinaseriisuntaan.
Elokuun 14. päivänä Canberran komissio
esitteli loppuraporttinsa Australian
pääministerille John Howardille. Siinä
hahmotellaan yksityiskohtainen suunnitelma
ydinaseiden hävittämisestä askel askeleelta
tavalla, joka voidaan myös todentaa. Canberran
komissio koostuu johtavista tiedemiehistä,
entisistä huippuvirkamiehistä ja kenraaleista.
Syyskuun 10. päivänä YK:n yleiskokous
hyväksyi kaiken kattavan ydinkoekiellon.
Sopimus ydinkokeiden kieltämisestä ei vielä
merkitse kaikkien ydinaseiden hävittämistä,
mutta nyt on mielenkiintoista nähdä toimiiko
sopimus.
Sopimuksia on tehty biologisten
ja kemiallisten aseiden kieltämisestä, mutta
miksi ydinaseiden kieltäminen etenee niin
hitaasti?
Ei liene epäilystä siitä, että
jos Hitler olisi käyttänyt ydinaseita toisen
maailmansodan ratkaisemiseksi, aseet olisi
kielletty raakoina ja ihmisyyden vastaisina.
Mutta koska ydinaseita käyttivät ensimmäiseksi
sodan voittajat oikeutetuksi miellettyyn
tarkoitukseen, ne ovat saaneet nauttia
ansaitsemattomasta laillisuuden sädekehästä.
Kuluneiden 50 vuoden aikana on
ydinpelotteen puolustukseksi esitetty
monenlaisia väitteitä. On esimerkiksi
vakuutettu, että ydinaseet ovat auttaneet
estämään sotaa, vaikka viisi tunnettua
ydinasevaltaa ovat sitten vuoden 1945 olleet
osallisina sodissa kahdeksan kertaa useammin
kuin ydinaseita omistamattomat maat.
Jotkut lukevat ydinaseiden ansioksi sen,
että ne ovat estäneet ydinsodan – mikä
nurinkurinen ajatus. Estikö ydinpelote
Neuvostoliittoa hyökkäämästä Länsi-Eurooppaan
kylmän sodan kaudella? Ei ole mitään todisteita
siitä, että sellaista hyökkäystä olisi koskaan
suunniteltukaan, ja jos olisikin, mikään ei
olisi oikeuttanut sen eskaloitumista
ydinsodaksi.
Supervaltojen
ydinasearsenaalit sisälsivät huipussaan 10 000-
kertaisesti koko toisen maailmansodan aikana
pudotettujen pommien tuhovoiman, Hiroshiman ja
Nagasakin atomipommit mukaan lukien. Kuten
Yhdysvaltain silloinen presidentti Jimmy Carter
sanoi jäähyväispuheessaan 1981 varastoitu
tuhovoima merkitsi toista maailmansotaa joka
sekunti yhtenä rauhallisena iltapäivänä.
On ymmärrettävää, että ydinasevastaiskun
pelko voi pidätellä hyökkääjää, mutta kaikki
sodat eivät ala sillä tavoin. Kun jännitys on
korkealla, tapahtumat voivat lähteä
purkautumaan pienestä välikohtauksesta, eikä
aina ole helppo sanoa, kuka teki mitä ensin.
Sodan ehkäiseminen molemminpuolisen
tuhon uhkalla on samanlaista kuin yritettäisiin
estää liikenneonnettomuuksia lastaamalla
kaikkiin autoihin dynamiittia, jotta törmäykset
kävisivät entistä vaarallisemmiksi. "Älä kolhi
autoani tai se räjähtää ja tappaa sinut!"
(kuten myös minut). Tämä asenne voi estää
tahallisia törmäyksiä, mutta samalla pieninkin
vahingossa sattunut kolhaisu voi koitua
kohtalokkaaksi molemmille osapuolille.
Maailma on joutunut monta kertaa
ydinkatastrofin partaalle väärän informaation,
väärinkäsitysten tai tietokonevikojen vuoksi.
Kuuban ohjuskriisin aikana 1962
Yhdysvallat oli valmis tekemään vastaiskun
Neuvostoliittoon, jos Kuuba olisi ampunut alas
amerikkalaisten valvontakoneita. Yhdysvallat
olisi näet katsonut Kuuban presidentin Fidel
Castron toimineen Neuvostoliiton määräyksestä.
Tilanne olisi karannut helposti
käsistä, sillä itse asiassa Neuvostoliiton
puoluejohtaja Nikita Hrustshev oli määrännyt
Castron lopettamaan amerikkalaiskoneiden
ammuskelun, mutta Castro ei piitannut käskystä.
Onneksi yhteenkään koneeseen ei osunut.
Huolimatta siitä, että hallitukset ovat
ylistäneet ydinaseita kautta vuosikymmenten,
kansalaisten enemmistö on mielipidemittausten
mukaan kannattanut aina niiden hävittämistä.
Meidän on kerrottava ydinasevaltojen
johtajille, että olemme kyllästyneet meille
määrättyyn rooliin ydinaseiden panttivankeina.
Ydinaseiden hävittämiseen tarvitaan
kansanliikettä, kuten tarvittiin orjuuden,
kolonialismin ja viimeksi apartheidin
nujertamiseen.
Jotkut sanovat, että
ihmiskunnalle olisi ollut parempi, jos
ydinaseita ei olisi koskaan keksitty, mutta kun
me nyt tiedämme, miten niitä valmistetaan, emme
voi peruuttaa keksintöä ja siksi meidän on
elettävä niiden kanssa hamaan sivilisaatiomme
loppuun.
On totta, että emme voi
peruuttaa ydinaseiden keksimistä, mutta ei
kukaan peruuttanut ihmissyönninkään keksimistä.
Me vain yksinkertaisesti inhoamme sitä. Emmekö
voisi oppia inhoamaan yhtä paljon ajatusta
kokonaisten kaupunkien polttamisesta hengiltä
ydinaseiden avulla? (Inter Press Service) *
Tunnetut rauhan- ja konfliktintutkijat Johan
Galtung ja Dietrich Fischer johtavat Transcend-
järjestöä, joka on kansainvälinen verkosto
konfliktien rauhanomaisen ratkaisun
edistämiseksi.
