Tokio,, 05.02.96 (IPS) – Sekä Japanissa että ulkomailla on nykyisin muotia väittää, että Japanissa on käynnissä "uudelleen aasialaistumisen" prosessi.
Väite liittyy laajempaan käsitykseen, jonka mukaan koko Aasia – Japani mukaan luettuna – vahvistaa erityistä aasialaista identiteettiään niin talouden ja turvallisuusjärjestelyjen kuin sosiaalisten ja kulttuuriarvojenkin piirissä.
Näkemystä perustellaan nopealla talouskasvulla ja sen myötä tapahtuneella aasialaisten itseluottamuksen vahvistumisella sekä Yhdysvaltain sotilaallisen läsnäolon heikkenemisellä Aasiassa.
Esimerkkeinä kehityksestä mainitaan, miten Singapore rummuttaa aasialaisia arvoja ja Japani korostaa talousmallinsa menestyksekkyyttä. Nationalismin vahvistuminen Malesiassa ja Koreassa kuuluvat myös listalle.
Tämä "uudelleen aasialaistuminen" on ollut käynnissä jo vuosia, mutta Japanin rooli siinä on ollut sangen epämääräinen.
Koko ajatus sisältää ristiriitaisia aineksia. Enimmän osan uuden ajan historiaansa Japani ei ole ollut osa Aasiaa. Toisen maailmansodan jälkeen taas Japanin turvallisuussuhteita Aasiaan on varjostanut Yhdysvaltain kylmän sodan logiikka.
Nyt käynnissä oleva prosessi ei ole Japanin uudelleen aasialaistumista, vaan uuden yhteistyön virittelyä Aasian kanssa talouden, turvallisuuden ja kulttuurin sekä sosiaalisen elämän alueella.
Vuoden 1973 öljykriisi pakotti Japanin kehittämään "kattavan turvallisuuden" käsitteen, joka tunnusti saarivaltion kipeän tarpeen turvata ulkomaisen energian saanti ja varmistaa vapaa pääsy merelle. Turvallisuusetujen laajentaminen oli mahdollista vain yhteistyössä Yhdysvaltain asevoimien kanssa.
Neuvostoliiton romahtaminen 1991 oli Japanin turvallisuusetujen kannalta mitä merkittävintä. Sen seurauksena kuitenkin vain vahvistui käsitys siitä, miten ratkaisevan tärkeää Japanin ja Yhdysvaltain sotilasyhteistyö on sekä Japanille että koko Aasian-Tyynenmeren alueelle. Yhteistyösopimuksen arvostelua on silti alkanut kuulua kummankin osapuolen maaperällä.
Yhdysvalloissa on vaadittu "rauhanosinkoa" eli puolustusmenojen supistamista, kun kylmä sota on päättynyt. Monet amerikkalaiset vastustavat rahan käyttöä sotilastoimintaan ulkomailla, kun liittolaisetkaan eivät heidän mielestään tee osuuttaan.
Japanissa sotilasyhteistyön lopettamista vaativat aiemmin vain vasemmisto ja kansallismielinen äärioikeisto, mutta vuoden 1991 jälkeen samanlaisia äänenpainoja on kuultu myös keskusta-oikeistosta.
1950- ja 1960-luvulla Japanin taloudelliset siteet Aasiaan olivat merkityksettömät verrattuna sen ja Yhdysvaltain taloussuhteisiin. Vasta Tyynenmeren maiden nopea talouskasvu 1980- ja 1990-luvulla on nostanut alueen Yhdysvaltain rinnalle Japanin taloussuhteissa.
Japanin kauppa-, sijoitus- ja avustusvirrat Aasian valtioihin ovat karkeasti ottaen edenneet samaa tahtia maiden kehittymisen kanssa. Ensin olivat vuorossa Thaimaa ja Malesia, sitten Indonesia ja Filippiinit ja nyt Kiina, Vietnam sekä Burma.
Vastaus kysymykseen, onko Japani osa Aasiaa, palautuu
viime kädessä siihen, miten japanilaiset sijoittivat toisen maailmansodan kansalliseen tietoisuuteensa.
Japanilainen versio tapahtumista on karkeasti seuraavanlainen: Aina siitä asti, kun Japani sai ensimmäiset kosketuksensa länteen, sen asukkaat kokivat olevansa sotilaallisen, taloudellisen ja kulttuurisen hyökkäyksen kohteena. Selvitäkseen lännen mahdollisesta valloituksesta Japani nykyaikaisti armeijansa, teollisuutensa ja hallituksensa. Se saavuttikin kaksi suurta sotilaallista voittoa sotiessaan Kiinaa ja Venäjää vastaan.
Japanista tuli maailman ensimmäinen nykyaikainen ei- länsimainen talous ennen ensimmäistä maailmansotaa. Se oli myös ensimmäisiä länsimaiden ulkopuolisia maita, joka otti käyttöön parlamentaarisen demokratian 1800-luvun lopulla.
Monet myöntävät, että toisen maailmansodan aikainen Japanin sota aasialaisia naapureitaan vastaan oli virhe. Toisaalta Aasian maiden asukkaat kärsivät myös länsimaiden sotatoimista, kun kaksi imperialistista valtaa kamppaili alueen hallinnasta. Siksi on vaikea arvioida selväpiirteisesti Japanin roolia toisessa maailmansodassa.
Sodan jättämien arpien vuoksi Japanin psykologinen suhde Aasiaan ei ole ollut täysin harmoninen. Siksi monille japanilaisille on psykologisesti helpompaa ajatella, että Japani asettuu Aasian rinnalle kuin että se sijoittuisi Aasian sisään. (Inter Press Service) * Takashi Inoguchi on Tokiossa toimivan YK:n yliopiston vararehtori. Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
