Harare,, 05.02.96 (IPS) – Hararen sairaalaan astuvan silmään pistää ensimmäisenä seinälle ripustettu lista lääkkeistä, joita ei ole varastossa. Laitos on edelleen täynnä touhua, ja lääkärit tekevät työtään. Potilaiden on vain etsittävä heille määrätyt lääkkeet muualta.
Eteläisessä Afrikassa sijaitsevan Zimbabwen terveydenhuolto on kriisissä. Miltei kaikki valtion sairaalat ilmoittivat tammikuun lopulla, että niiltä ovat tarvikkeet loppumassa. Syynä ovat valtion terveysmenojen leikkaukset.
"Meillä ei ole lääkkeitä, käsineitä eikä ruiskuja. Ja kaikesta muustakin on pulaa, jopa potilaiden ruuasta", kertoo eräs sairaanhoitaja, joka ei halua paljastaa nimeään.
Zimbabwen valtion sairaaloiden ruokavalio koostuu nykyisin pääasiassa kaalista, pavuista ja maissipuurosta.
"Ennen meillä oli lähes kaikkea, mutta nyt on improvisoitava, sillä emme voi lähettää potilaita pois ilman hoitoa. Harvoilla potilailla on myöskään varaa ostaa apteekista lääkkeitä, joita heille määrätään", hoitaja jatkaa.
Hänen mukaansa ongelma on pahin valtion sairaaloissa. Lähetystyön tai kehitysavun tukemat sairaalat ovat hieman paremmassa jamassa, mutta hoitaja arvioi, että niidenkin tilanne on huononemassa.
Sairaaloiden väki on kuullut huhuja, joiden mukaan valtio aikoisi lykätä tuonnemmaksi heidän helmi- ja maaliskuun palkkansa maksua.
Lama on iskenyt jopa leikkaussaleihin. Lehtitietojen mukaan leikkauksia ei voida tehdä kuin hätätapauksissa.
Zimbabwen hallitus leikkaa senkin edestä: terveysmenoista napsaistiin viime vuoden lopulla 135 miljoonaa markkaa. Operaation tarkoituksena oli taivuttaa Kansainvälinen valuuttarahasto antamaan Zimbabwelle avustus, jonka se jäädytti syyskuussa. Rahaston mukaan maa ei ole pannut julkisia menojaan riittävästi kuriin.
Zimbabwen viime kesäkuussa hyväksytty budjetti varainhoitovuodelle 1995-96 lupasi terveysministeriölle 680 miljoonaa markkaa, kun puolustusministeriön osuus oli 900 miljoonaa. Puolustusmenojen leikkauksista ei ole ollut mitään puhetta.
Aina vuonna 1980 tapahtuneeseen itsenäistymiseen asti Zimbabwessa oli voimassa rotuerottelujärjestelmä, jossa valkoisten terveydestä pidettiin parempaa huolta kuin mustien. Itsenäistymisen jälkeen valtaan tuli sosialistinen presidentti Robert Mugabe, jonka hallitus pyrki turvaamaan terveydenhuollon kaikille, varsinkin maaseudun mustille, joista ei aiemmin välittänyt kukaan.
Zimbabwelaisten odotettavissa oleva elinikä oli 1979 vain 45 vuotta, mutta se nousi kymmenessä vuodessa 64:ään. Vauvoja kuoli 98 tuhatta elävänä syntynyttä kohden 1970. Vuoteen 1989 mennessä luku oli pudonnut 46:een.
Vuonna 1991 Zimbabwe alkoi kansainvälisten luottolaitosten vaatimuksesta toteuttaa talouden rakennesopeutusohjelmaa. Se vaati lopettamaan ilmaisen terveydenhuollon.
Vuoteen 1993 tultaessa elinikäodote oli pudonnut 56 vuoteen ja lapsikuolleisuus noussut 58:aan tuhatta kohden.
Brittiläinen kehitysapujärjestö Oxfam julkaisi 1994 raportin rakennesopeutuksen vaikutuksista terveydenhuoltoon Zimbabwessa. Se kertoo, että maan henkeä kohden lasketut terveysmenot putosivat 1990-luvulla parissa vuodessa 23 prosenttia. (Inter Press Service)
