Lahore,, 06.11.95 (IPS) – Pakistanin presidentti Farooq Leghari on myös yksi maansa varakkaimmista suurmaanomistajista. Siitä huolimatta hän ei maksa lainkaan tuloveroa.
Myös pääministeri Benazir Bhutto kuuluu Pakistanin rikkaimpiin asukkaisiin. Hän maksoi viime vuonna reilut 4 000 markkaa veroja. Bhutton aviomies, rahakas maanomistaja Asif Zardari, selvisi noin 2 200 markan veroilla.
Selitys on se, että Pakistanissa ei veroteta maataloudesta saatuja tuloja lainkaan.
Maatalous on Pakistanin pääelinkeino, ja vaikutusvaltaiset suurmaanomistajat ovat hyvissä asemissa maan päättävissä elimissä. He ovat toistaiseksi onnistuneet torjumaan painostuksen, jota Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat harjoittaneet saadakseen Pakistanin tilanherrat verolle.
Viime vuoden verokalenteri kertoo, että suurin osa Pakistanin kansanedustajista ja ministereistä ei maksa ollenkaan tuloveroa tai summa on nimellinen. Kuitenkin monet heistä tulevat maan rikkaimmista perheistä.
Sindin ja Baluchistanin maakuntien pääministereiltä ei peritty 1994 killinkiäkään veroa. Punjabin pääministeri maksoi viime vuonna yhteiskunnalle 288 markkaa ja hänen virkaveljensä Luoteisessa rajamaakunnassa pulitti 232 markkaa. Summat ovat murto-osia veroista, joita tavallisilta palkkatyöläisiltä peritään.
Verovapaus ei päde vain nykyisiin ministereihin, myös edellisen hallituksen jäsenet eli nykyiset oppositiojohtajat nauttivat samasta etuoikeudesta.
Palkkatyöläisten ja maanomistajien verotuksen räikeää eroa Pakistanissa havainnollistaa se, että Karachin johtava asianajaja Khalid Ishaq maksoi viime vuonna tuloveroa kaksinkertaisen määrän verrattuna kaikkien maanomistajien yhteensä suorittamiin varallisuusveroihin.
Tilallisten varallisuusvero tuli Pakistanissa voimaan viime vuonna kansainvälisten luottolaitosten painostuksen seurauksena.
"Maatalousmaan hinta on kuitenkin arvioitu niin alhaiseksi, että suurimmatkin maanomistajat voivat anoa verovapautta", kommentoi arvostettu Newsline-lehti.
Pakistanin neljästä maakunnasta ainoastaan Sind on suostunut ryhtymään maatalousveron perintään. Niinpä rahaa kertyy valtiolle vähän, ja Pakistanin hallitus on joutunut ottamaan käyttöön välillisiä veroja ja käyttömaksuja, jotka rasittavat palkansaajia entisen verotaakan lisäksi.
Veroja onnistutaan perimään pääasiassa ylikansallisilta yrityksiltä, valtionyhtiöiltä ja palkanansaitsijoilta.
Myös yritysten verotus on Pakistanissa kevyttä niiden tuloihin verrattuna. Vaikka tekstiiliteollisuus tuottaa 70 prosenttia Pakistanin vientituloista, se maksaa veroa yhteensä vähemmän kuin yhden ylikansallisen suuryrityksen, kuten Lever Brothersin, henkilökunta.
"Miten kansalaisten voidaan odottaa maksavan veroja, kun heidän johtajansa elävät kuin loiset", huomauttaa nimettömänä pysyttelevä ylempi verovirkailija.
Erään arvion mukaan Pakistan menettää yli 13 miljardia markkaa vuosittain verovilpin vuoksi. Summa on liki kaksi kertaa maan budjettivajeen suuruinen.
"Valitettavasti maassamme ei ole veronmaksukulttuuria", sanoo nuori ravintola-alan yrittäjä Azmul Haq. Pakistanissa ei ole koskaan syytetty ketään veropetoksesta – paitsi poliittista oppositiota.
Ainoastaan 500 suurmaanomistajaa jätti varallisuudestaan veroilmoituksen viime vuonna. Loppuja vastaan ei ole ryhdytty toimenpiteisiin, vaikka hallitus ei päässyt edes varovaiseen tavoitteeseensa, jonka mukaan omaisuusverolla piti haalia kokoon 672 000 markkaa.
Viranomaiset kävivät kuitenkin entisen pääministerin Nawaz Sharifin kimppuun. Tämä on merkittävä teollisuusyrittäjä ja maksoi viime vuonna tuloveroa 335 markkaa. "Tosiasiassa jokainen Pakistanin hallitus on käyttänyt veroviranomaisia opposition kesyttämiseen ja liikemiesten pelotteluun", kirjoittaa Newsline.
Lehden mukaan hallituksen politiikkana on jatkaa nykyisen pienen veronmaksajajoukon lypsämistä veropohjan laajentamisen sijasta.
Veroa maksavien määrä on pysynyt yli viiden vuoden ajan noin 1,5 miljoonassa. Vaikka Pakistanissa on noin 120 miljoonaa asukasta, veropohjaa ei saada laajennetuksi ilman maanviljelijöiden mukaan ottamista, taloustieteilijät sanovat.
Ihmiset valittavat, että kun kerran joutuu verottajan kynsiin, viranomaisten ahdistelusta on pääsemättömissä. "Harmeja koituu enemmän kuin valtio saa veromarkkoja. Emmekä me saa rahamme vastineeksi edes peruspalveluja", valittaa toimittaja Ayesha Khan.
Kauppiaat ja yrittäjät ovat tilanteesta erityisen happamina. "Jos maksamme verot rehellisesti, veroviranomaiset jahtaavat meitä lahjuksien toivossa. Joten useimmat maksavat vähemmän veroja ja käyttävät rahat lahjuksiin", selittää eräs elektroniikkakauppias.
Ei ihme, että vero- ja tullihallituksen virat ovat halutuimpia Pakistanin valtionhallinnossa. "Siellä liikkuu enemmän rahaa kuin aluehallinnossa tai ulkoasiainhoidossa", selittää virkamiesurasta haaveileva nuorukainen. (Inter Press Service)
