Manila,, 13.11.95 (IPS) – Kiista kaupan vapauttamisesta sähköistää ilmapiiriä Aasian ja Tyynenmeren maiden taloudellisen yhteistyöelimen (Apec
Apecin historian kolmas huippukokous alkaa 19. marraskuuta Osakassa. Vuonna 1989 käynnistyneessä yhteistyössä on nyt mukana 18 maata: Australia, Brunei, Chile, Etelä-Korea, Filippiinit, Hongkong, Indonesia, Japani, Kiina, Kanada, Malesia, Meksiko, Papua-Uusi-Guinea, Singapore, Taiwan, Thaimaa, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat.
Jotkut tarkkailijat epäilevät, että Japani tarjoutui isännöimään kokousta pystyäkseen tehokkaammin hidastamaan pyrkimyksiä julistaa Apec vapaakauppa-alueeksi. Japani ei kuitenkaan voinut paeta sille asetettua tehtävää: valmistella Apecin tärkeimpänä pidettyä tavoitetta eli kaupan vapauttamista koskeva toimintaohjelma. Japani onkin laatinut "yhteisen yksipuolisen vapauttamisen" ohjelman, joka ei ole varsinaisesti vähentänyt ristiriitoja.
Ehdotus kehottaa kaikkia Apec-maita valmistamaan omat suunnitelmansa kaupan vapauttamisesta. Jokaisen suunnitelman tulee olla päätetty "omaehtoisesti", ehdotettu "vapaaehtoisesti" ja niitä tulee soveltaa "joustavasti".
Japanin ulkoministeri Yohei Kono sanoi kesällä pitämässään puheessa, että prosessin "tarkoituksena on näyttää maailmalle ainutlaatuinen Aasian-Tyynenmeren menetelmä, joka eroaa muista perinteisistä alueellista yhdistymistä koskevista sopimuksista."
Vapaakaupan kannattajat Apecissa ovat tyrmänneet Japanin ehdotuksen. Niiden mielestä paperin todellinen tarkoitus on vain turvata se, että Japani ei joudu tekemään mitään todellisia myönnytyksiä kaupan vapauttamisen suuntaan.
Tyrmääjät kuitenkin aliarvioivat vaikutuksen, joka "joustavuudella" ja muilla Japanin muotoilemilla hienoilla periaatteilla oli eräisiin toisiin Apec-maihin.
Apecin ministerikokouksessa syyskuussa Hongkongissa Japanin inttämä "joustavuus" suututti Apecin anglosaksiset maat, mutta se sai kannatusta Etelä-Korealta, Taiwanilta ja Kiinalta. Anglosaksit – Yhdysvallat, Australia, Kanada ja Uusi- Seelanti – himoitsevat pääsyä Kiinan ja sen naapureiden kilpailulta suojatuille maataloustuotemarkkinoille.
Kaakkois-Aasian maiden järjestön Aseanin jäsenmaat jakautuivat kiistassa kahtaalle: Thaimaa asettui vastustamaan Japania kun taas Malesia ja Indonesia olivat pikemminkin sen kannalla. Apec oli siten Hongkongin kokouksen jälkeen eripuraisempi kuin ennen sitä.
Rehellisyyden nimessä on muistettava, että Japani on pysynyt uskollisena Apecin alkuperäiselle idealle, jonka mukaan sen piti olla taloudelliseen ja tekniseen yhteistyöhön keskittyvä väljä neuvotteluryhmä.
Japani on periaatteessa hyväksynyt kaupan vapauttamisen, mutta se on koko ajan suhtautunut suurin varauksin australialais-amerikkalaiseen suunnitelmaan yhdenmukaisista vapaakauppasäännöistä. Japanin mielestä ne eivät sovellu taloudellisesti ja historiallisesti monimuotoiselle alueelle.
Apecista vapaakauppa-alueena ovat puhuneet pääasiassa Australia, Yhdysvallat ja länsimainen lehdistö. Ne ovat luoneet odotuksia, jotka uhkaavat jäädä täyttymättä Osakassa. Monien tarkkailijoiden on melko helppoa ymmärtää, että Apecin kehitysmaajäsenillä on pelkoja kaupan vapauttamista kohtaan. Moni ei sen sijaan käsitä sitä, miksi teollinen ja kilpailukykyinen talousmahti Japani vastustaa vapaakauppaa niin itsepäisesti.
Maataloustuottajien pitäminen rauhallisina on yksi syy Japanin käyttäytymiseen. Tärkein syy, miksi Japani ei halua Apecista vapaakauppa-aluetta on kuitenkin se, että se on tosiasiassa jo luonut sellaisen. Kiitos siitä kuuluu Yhdysvalloille.
Yhdysvallat halusi 1985 epätoivoisesti korjata Japanin-kauppansa valtavaa vajetta ja pakotti Japanin hyväksymään Plazan sopimuksen. Se nosti jyrkästi jenin arvoa dollariin nähden, minkä tarkoitus oli hillitä amerikkalaiskuluttajien kiinnostusta japanilaisiin tuotteisiin.
Sopimus ei juurikaan täyttänyt Yhdysvaltain kauppavajetta. Sen sijaan se käynnisti japanilaisen pääoman jokkomuuton Itä- ja Kaakkois-Aasian halvan työvoiman maihin tavoitteena tuotantokustannusten alentaminen.
Ajanjaksolla 1985-94 japanilaiset sijoitukset Aasian- Tyynenmeren alueelle olivat noin 51 miljardia dollaria (214 miljardia markkaa). Kyseessä oli yksi lähihistorian suurimmista ja nopeimmista pääomansiirroista kehitysmaihin.
Viime vuoden loppuun mennessä japanilaiset monialayritykset olivat luoneet vaikuttavan joukon teollisuuslaitoksia, jotka valmistavat alueen eri kolkilla komponentteja samoihin tuotteisiin.
Saman yhtymän tytäryhtiöiden komponenttitehtaat eri puolilla aluetta loivat perustan "horisontaaliselle integraatiolle". Samaan aikaan tapahtui myös "vertikaalista integraatiota", kun Kaakkois-Aasian maihin muuttaneiden suurten elektroniikka- ja autoalan kokoonpanotehtaiden perässä tulivat pienemmät yritykset, jotka toimittivat niille osia.
Tämän Japanin sponsoroiman "teollisen syvenemisen" kolmas vaihe saattaa olla alkamassa, kun myös metalli- ja kemianteollisuus lähtee liikkeelle. Niiden terästä ja petrokemian tuotteita tarvitaan toki uusissakin kohteissa.
Yritysvetoisen horisontaalisen ja vertikaalisen integraation prosessi ei ole synnyttänyt alueellista taloutta, jolla on monta keskusta. Sen sijaan on tapahtunut Japanin talouden alueellistuminen, ja samalla on syntynyt tosiasiallinen kauppa- ja sijoitusblokki ilman muodollisia vapaakauppasopimuksia.
"Japanilaiset liikemiehet eivät tarvitse vapaakauppaa pystyäkseen toimimaan", huomautetaan eräässä YK:n raportissa.
Presidentti Bill Clintonin avustajiin kuuluva Paula Stren varoitti Yhdysvaltain kongressia äskettäin siitä, että Itä-Aasian koko kaupasta käydään 45 prosenttia Aasian sisällä. Tämä Japanin johtama Aasian sisäinen yhdentyminen "on vaikeuttanut Yhdyvaltain kaupallisen läsnäolon lisäämistä alueella".
Stern ja muut amerikkalaiset ekonomistit ovat huolissaan kahden kehityssuunnan yhdistelmästä: Itä-Aasiasta on tulossa maailmantalouden moottori, ja samaan aikaan "Yhdysvaltain taloudellinen valta ja vaikutusvalta Itä-Aasiassa ovat suhteellisesti vähenemässä."
Näiden ihmisten mielestä Apec on avain, jonka avulla Yhdysvaltain uhkaava syrjäytyminen Aasian markkinoilta torjutaan. Washingtonin vaatimus vapaakauppa-alueesta on siten yritys varmistaa se, että Yhdysvallat pysyy kytkettynä Itä- Aasian veturiin, jonka odotetaan kiskovan maailmantaloutta 21. vuosisadan alkutaipaleella. (Inter Press Service) Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
