Rooma,, 09.10.95 (IPS) – YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO täyttää 16. lokakuuta 50 vuotta. Nyt on aika ottaa selkävoitto nälästä, jota vastaan järjestö on käynyt maailmanlaajuista kamppailua koko olemassaolonsa ajan.
Nyt on sekä poliittisessa että teknisessä mielessä oikea aika muuttaa todeksi 1974 pidetyn Maailman ruokakonferenssin lupaus, jonka mukaan "kymmenen vuoden kuluttua yksikään lapsi ei mene nukkumaan nälkäisenä, ainoankaan perheen ei tarvitse kantaa huolta seuraavan päivän ruuasta, eikä yhdenkään ihmisolennon tulevaisuutta ja mahdollisuuksia turmella aliravitsemuksella."
Tällä hetkellä 88 maailman valtiota luokitellaan pienituloisiksi ja ei-ruokaomavaraisiksi. Niistä 44 sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, 17 Aasian ja Tyynenmeren alueella, 9 Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, 6 Lähi- idässä ja Pohjois-Afrikassa ja 12 Euroopassa tai entisen Neuvostoliiton alueella.
Nälkä ei kalva maapallon asukkaiden suurta enemmistöä. Silti pelkästään kehitysmaissa nälkää näkee 800 miljoonaa ihmistä. Heistä 192 miljoonaa on alle viisivuotiaita lapsia, jotka kärsivät ravintonergian puutteesta.
Eräillä alueilla maailmassa ihmisten keskimääräinen päiväannos on ylettömät 3 600 kaloria, kun se Saharan eteläpuolisessa Afrikassa jää alle 2 100 kalorin.
FAO:n erityisohjelma korostaa parannetun tekniikan käyttöönottoa ruuan tuotannon turvaamiseksi. Se edellyttää paikallisen tuotannon kehittämistä, erityisesti hyväkuntoisilla viljelymailla, jotta maan heikkenemisen uhka hellittäisi arimmilla alueilla.
FAO keskittyy nyt katastrofien ennalta ehkäisyyn.
Nykyaikainen tekniikka ja parantunut tiedonkeruu ovat tehneet mahdolliseksi ennustaa ruokapulat niin, että apua saadaan ajoissa paikalle. FAO:lla tulisikin olla pysyvä iskujoukko valmiina toimimaan heti, kun ensimmäiset tiedot vaarasta saadaan.
Näkymät ruuan tuotannon lisäämiseksi maailmanlaajuisesti ovat hyvät. Silti aliravitsemusta esiintyy jatkossakin monissa kehitysmaissa tarpeettoman paljon, elleivät kaikki asianosaiset ryhdy yhteisvoimin sitä torjumaan. Esimerkiksi Saharan eteläpuolisen Afrikan kroonisesti aliravittujen ihmisten määrä voi nousta nykyisestä noin 200 miljoonasta 300 miljoonaan vuoteen 2010 mennessä.
Kokemus on opettanut meille miten toimia, kun halutaan lisätä ruuan tuotantoa ja samalla edistää sosiaalista yhdenvertaisuutta sekä kestävää kehitystä.
Se edellyttää muun muassa uudenlaista asennoitumista kehitysapuun. Avun rinnalle tarvitaan autettavan maan omaa rakennustyötä, väestön laajaa osallistumista ja entistä varmempia tuotantojärjestelmiä. Tarvitaan kehityshankkeita, joita voidaan jatkaa paikallisin voimavaroin, sekä ympäristöystävällisiä teknisiä ratkaisuja. Taloudellisilla toimilla on parannettava haavoittuvimpien ryhmien – eritoten naisten, lasten ja maaseudun köyhien – elinehtoja.
Maailma ei vapaudu pahimmista ravintohuolistaan muutoin kuin uudistamalla jälkeenjääneiden talouksien toimintaa ja kehitystä huomattavasti. Uudistuksissa painopisteen on oltava aiempaa tasaisemmassa tulonjaossa.
Olen kutsunut koolle maailman ruokatilannetta käsittelevän huippukokouksen. Se järjestetään marraskuussa 1996 FAO:n päämajassa Roomassa. Kokous ei saa jäädä sanahelinäksi. Sen on keskitettävä ihmiskunnan huomio kysymykseen, miten lopetetaan päivittäinen ihmisoikeusrikkomus, nälkä. (Inter Press Service) * Jacques Diouf on YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestön FAO:n pääjohtaja. Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
