Sindhupalchowk, Nepal,, 09.10.95 (IPS) – Yksi kirkas aaltopeltikatto pistää silmään vuoristokylän muiden olkikattoisten majojen seasta. Sama talo voi ylpeillä myös radiolla.
Naapurit paljastavat, että vauraan talon tytär Sharada on töissä Bombayssa Intiassa ja lähettää kotiin suuria summia rahaa. Sharadan isä on nukkumassa ja veli pelaa korttia läheisessä teetuvassa. Äiti on töissä jonkun toisen pellolla.
Veli suostuu kertomaan, että Sharada työskentelee bombaylaisessa ilotalossa. "Mitä se haittaa? Ainakin hän pystyy auttamaan perhettään", hän tokaisee.
"Naapurimme tytär on juuri palannut 18 vuoden poissaolon jälkeen. Hän toi 25 000 rupiaa (reilut 2 000 markkaa) ja paljon kultaa", veli jatkaa.
Nepalin Sindhupalchowkin alueen "päätuote" ovat huorat. Seudun viidessä kylässä ei tapaa 15-45-vuotiaita naisia. Usein perhe on myynyt tyttärensä jo varhain Bombayhin, jotkut naiset ovat lähteneet itse rikastumisen toivossa.
Naisten kotiseudulla elanto on käynyt yhä niukemmaksi. Metsien kaatamisen ja eroosion seurauksena Sindhupalchowkin seudun maasta enää viisi prosenttia soveltuu viljelyyn, eikä alueelle ole järjestetty keinokastelua.
Bombayn pahamaineisella Falkland roadilla 17-vuotias Sharada vetäytyy säikkynä pienen ikkunallisen kopperonsa nurkkaan. "Kyllä, minä olin köyhä ja halusin tulla Bombayhin. Mutta olin vasta yhdeksänvuotias eikä isäni kertonut, mihin joutuisin, kun hän lähetti minut tänne."
Sharadan isä myi yhdeksänvuotiaan tyttärensä "Bombayn miehelle" 500 rupialla (43 markalla). Hinduelokuviin ihastunut Sharada houkuteltiin Bombayhin kertomalla, että kaikki filmit tulevat sieltä.
"Aluksi minua pidettiin pienessä huoneessa, jonka seinällä riippuneeseen kalenteriin oli kuvattu kotiseutua muistuttava vuoristomaisema. Jouduin töihin parin kuukauden sisällä. Itkin aikani ja sitten lopetin. Nyt lähetän perheelleni yli 80 markkaa kuukaudessa. Joskus lähetän myös itsestäni kuvatun videon, jossa kerron terveiseni."
Sharada ei suunnittele paluuta kotikylään. "Mitä minä siellä tekisin", hän ihmettelee. Ennen pitkää hänet, kuten moni muukin nepalilaistyttö, saatetaan kuitenkin lähettää pakolla takaisin, jos hän saa aidsin tai muun vakavan taudin.
Bombayn poliisiviranomaisten mukaan Intian bordelleissa on tuhansittain nepalilaistyttöjä, joista välittäjät saavat yli 4 000 markkaa kappaleelta. Hinta on vielä korkeampi, jos tyttö myydään Aasian läntisempiin osiin.
"Kauppaamme mielellämme nepalilaisia tyttöjä, koska heistä saa muita paremman hinnan. He ovat vaaleaihoisia ja vallalla on uskomus, jonka mukaan nepalilainen neitsyt voi parantaa aidsin", kertoo muuan tyttökauppias Nepalin rajalla sijaitsevasta Intian Biharista.
Bihar on yksi lenkki tyttökaupan ketjussa, joka ulottuu Burmaan, Bangladeshiin, Persianlahden Dubaihin, Nepaliin sekä Delhiin, Kalkuttaan ja Bombayhin Intiassa.
Ketjuun kuuluu syrjäkylissä toimivia "järjestäjiä", välittäjiä, jotka tuovat tytöt Intian kaupunkeihin, rajapoliiseja, huoratalojen omistajia ja johtajia, välietappeina toimivia taloja ja näiden avustajia sekä vaikutusvaltaisia suojelijoita, joita on erittäin vaikea jäljittää.
Nepalista on tullut ihmiskauppiaiden pääkohde, koska sen viranomaiset suhtautuvat toimintaan lepsusti. Lisäksi sen tytöt ovat äärettömän köyhiä ja suosittuja vaalean ihonvärinsä vuoksi. Toinen köyhä naapurimaa, Bangladesh, on tyttökaupassa kakkosena.
Nepalin naisjärjestön edustajan mukaan Intian bordelleissa oli 1990 noin 153 000 nepalilaista tyttöä ja joka vuosi tulee vähintään 5 000 lisää.
Varsinaiset markkinat pidetään Intian rajakaupungeissa kuten Begusaraissa ja Dhaulpurissa, joihin tytöt rahdataan rekoilla Nepalin ja Bangladeshin rajalta huutokaupattaviksi eteenpäin.
Seuraavan portaan välittäjät vievät tytöt Intian suurkaupunkeihin ja myyvät heidät bordellien omistajille. "Hinnat vaihtelevat kysynnän ja tarjonnan mukaan. Turistisesonkina ne nousevat", selvittää eräs delhiläinen huoratalon omistaja.
Tyttökauppa kukoistaa, koska asianomaiset valtiot eivät puutu siihen kovalla kädellä. Ne vetoavat epäselvyyksiin siitä, kenen lainkäytön piiriin tyttökauppa missäkin vaiheessa kuuluu.
Sen enempää Intia, Bangladesh kuin Nepalkaan eivät edisty naiskauppaa koskevan lainsäädännön kiristämisessä. Kaupasta hyötyvä seksimafia käyttää sekavaa tilannetta hyväkseen kaikin keinoin, muun muassa lahjomalla viranomaisia.
"Yritin kerran pelastaa muutamia lapsia, joita oltiin kuskaamassa rajan yli. Sain kuitenkin tuota pikaa puhelinsoiton esimiesportaasta ja minun käskettiin palauttaa tytöt heitä kuljettaneille ihmisille", kertoo eräs rajapoliisi Biharin Jogbanissa. (Inter Press Service)
