Bangkok,, 02.10.95 (IPS) – Työtaistelut eivät ole harvinaisia 90-luvun Vietnamissa. Markkinatalouden pelisääntöjen soveltaminen synnyttää työpaikoilla uudenlaisia ristiriitoja.
"Työkuri on kova. Työntekijöillä ei ole edes sairaslomia eikä käymälöitä." Näin arvosteli hiljattain Vietnamissa paikallinen ay-lehti saksalais-eteläkorealaista yritystä, jonka yli 700 työntekijää olivat päivän lakossa.
Jännitystä on ollut myös korealaisten omistamassa jalkinetehtaassa Ho Chi Minhin kaupungissa. Yritys on koettanut päästä eroon 77 työläisestä, jotka syyttävät työnantajaa luvatun juhlabonuksen unohtamisesta.
Talouden rakenteita maassa alettiin ravistella 1986-88. Ulkomaisten sijoittajien kiinnostus on herännyt kuten vietnamilaiset ovat toivoneet, ja teollisuutta muokataan uuteen uskoon.
Työntekijöille "doi moi" -rakenneuudistuksen seuraukset ovat olleet ristiriitaisia. Ansiotaso on alentunut ja työpaikkoja on kadonnut. Neljässä vuodessa valtio on karsinut palkkalistoiltaan 1,5 miljoonaa ihmistä.
Työttömien määrä ylitti kahden miljoonan rajan 1992 ja on sen jälkeen kohonnut rivakasti.
"Tuloksia ei synny kivutta. Uudistusprosessin seuralaisena ovat vakavat sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat", todetaan kansainvälisen työjärjestön ILO:n tuoreessa raportissa "Vietnam – siirtymätalouden työvoima- ja sosiaalikysymykset".
Raportti kehottaa tehostamaan työvoiman käyttöä taloudellisen kasvun tärkeimpänä vipusimena. Työntekijöitten taitoja ja pienyritysten toimintaedellytyksiä on parannettava tuntuvasti. Kasvua ei voi rakentaa pääomavaltaisen mallin mukaan.
Vietnamin bruttokansantuote on kasvanut 90-luvulla vauhdikkaasti kuten Singaporessa, Thaimaassa, Etelä-Koreassa ja muualla Kaakkois- ja Itä-Aasiassa. Nousu oli yli kahdeksan prosenttia sekä 1992 että 1993. Teollisuus ja vienti ovat harpponeet eteenpäin vielä pidemmin askelin.
Vietnamista on tullut Thaimaan ja Yhdysvaltojen jälkeen maailman kolmanneksi suurin riisin viejä. Vuoteen 1987 asti maa oli viljan nettotuoja.
Kuva ei ole kuitenkaan pelkästään ruusuinen.
Mekong-joen ja Punaisen joen hedelmällisillä suistovyöhykkeillä elintarvikkeiden tuotanto on noussut lupaavasti, mutta polkenut paikoillaan tai taantunut maan muissa osissa.
Virkamiesten ja valtion yritysten henkilökunnan reaaliansiot laskivat 60 prosenttia 1985-91.
Valtio on supistanut taloudellista tukeaan myös perushyödykkeille ja sosiaalipalveluille.
Hallituksen julistusten mukaan markkinavoimat päästetään valloilleen vasta, kun talouden perusta on vankka. Sitä ei ole kuitenkaan odotettu, vaan markkinamekanismin on annettu vaikuttaa kasvavalla voimalla.
Elintarvikkeiden, terveydenhuollon ja koululaitoksen julkisen tuen alentaminen koettelee tosissaan vietnamilaisperheitä. Heille on jätetty niukasti aikaa sopeutua toimeentulon uusiin ehtoihin.
Palvelujen uudet käyttäjämaksut ovat kärjistäneet sosiaalisia ongelmia. Mekongin seudun ulkopuolella aliravitsemus on tavallista, raportissa huomautetaan.
Työjärjestö ILO suosittelee julkisten töiden järjestämistä niille maaseudun ihmisille, jotka eivät saa tuloja maataloudesta. Maaseutua pitää teollistaa ja sijoituksia suunnata myös maatalouden tehostamiseen, jotta työttömyys ja sen sysäämä muuttovirta kaupunkeihin vähentyisivät.
Kaupungeissa työvoimakoulutuksen ja pienyrityspolitiikan pitää ottaa huomioon naisten ja vammaisten erityisen vaikea asema työmarkkinoilla. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan seurantajärjestelmä on luotava ja aktiivinen työvoimapolitiikka aloitettava.
Vaikka terveydelle ongelmallisten ammattien ja teollisuudenalojen määrä on Vietnamissa lisääntynyt, työsuojelun voimavaroja on vähennetty sekä alan laitoksissa että ay-liikkeessä.
Hanoilla on aina ollut omaperäinen käsitys maailman menosta. Nyt Vietnamin päättäjät näyttävät suistuneen maailmalla muodikkaaseen ajatteluun, jonka mukaan kansalaisten hyvinvointiin on lupa suhtautua kovakouraisesti.
Valtaa pitävät kommunistijohtajat esiintyvät työväenluokan nimissä. Työväestön mielialoja seuraavat asiantuntijat arvelevat, että puolueen edessä on poliittinen katastrofi, ellei se ala suhtautua viime vuosia vakavammin tavallisten ihmisten arkisiin tarpeisiin. (Inter Press Service)
