GEENIT : Geeniaarteiden metsästys kiihtyy kehitysmaissa

Kadoma, Zimbabwe,, 02.10.95 (IPS) – Yhdysvaltojen apteekeissa myydään lukuisia lääkkeitä, joissa on Afrikan ja Etelä-Amerikan viidakoista peräisin olevia aineosia. Aineiden alkuperämaille siitä on vähän hyötyä, sillä korvauksia ei makseta lainkaan tai ne ovat pieniä.

Vielä epäoikeudenmukaisemmaksi asetelman muuttaa perimäaineksen patentointi. Asialla ovat yleensä rikkaiden maiden yritykset, jotka hankkivat näin kaupallisen hyödyntämisen yksinoikeuden. Patentointi rajoittaa kehitysmaitten pientilallisten mahdollisuuksia hyödyntää heidän itsensä ja heidän esi-isiensä löytämiä, vaalimia ja jalostamia kasveja.

Tällaista arvostelua kuultiin syyskuun lopulla Zimbabwen Kadomassa, jossa eteläisen Afrikan kansalaisjärjestöjen edustajat pohtivat kasvien geeniperinnön hyväksikäyttöä. Alueellisilla tapaamisilla valmistellaan aiheen maailmanlaajuista käsittelyä ensi kesäkuussa Leipzigissä.

Ennen vanhaan geneettistä raaka-ainetta koottiin vapaasti kasvinjalostuksen tarpeisiin. Virta kulki etelän luonnosta ja pelloilta pohjoisen geenipankkeihin. Runsaan vuosikymmenen ajan teollisuusmaiden yritykset ovat patentoineet kasvien perimän osasia kuten kasvisoluja ja DNA:n eli deoksiribonukleiinihapon sekvenssejä.

Patentteja koskeva kilpailu on levinnyt näin biotuotteisiin, joilla on noin 45 prosentin osuus maailmantaloudesta.

Ihmiskunnan kalorintarpeesta 90 prosenttia tyydytetään 20 kasvin tuotteilla. Kaikki keskeiset ravintokasvit ovat kotoisin kolmannesta maailmasta. Teollisuusmaitten yritykset ovat patentoineet jo joitakin kokonaisia kasvi- ja eläinlajeja. Samoin voi käydä lähitulevaisuudessa riisille, maissille, maapähkinöille, pavuille ja muille perusravintomme kasvilajeille, afrikkalaiset aktiivit varoittavat.

"Länsiyhtiöt hankkivat omaisuudensuojan luomilleen lajimuunnoksille, joiden ominaisuudet ovat periytyviä", toteaa zimbabwelaisen Commutech-ympäristöryhmän Andrew Mushita.

"Me joudumme nyt maksamaan tuotteesta, jonka raaka- aineen me olemme antaneet maailmalle ilmaiseksi", hän lisää.

Yhdysvallat patentoi 1994 erään kasvilajin, jonka juuret ovat Etiopiassa, Keniassa ja Zimbabwessa. Lajilla on suuri taloudellinen arvo, sillä sen aineosia voidaan käyttää viljelmillä miljardien markkojen tuhoja aiheuttavien etanoiden torjumiseen.

Etiopia on vastustanut kasvilajin patentointia mutta vain vaimeasti, koska se pelkää suurvallan rankaisevan taloudellisesti liian äänekästä valittajaa.

Runsaat kaksi kolmannesta maailman kasvilajeista on peräisin kolmannesta maailmasta. Niitä hyväksikäyttäen valmistettavien lääkkeiden arvoksi vuonna 2000 arvioidaan 200 miljardia markkaa.

Euroopassa soijapavulle myönnettiin ensimmäisenä ruokakasvina patentti 1994. Yhdysvalloissa puuvillan perimältään muunneltu laji sai patentin 1992.

Maailman puuvillasadon vuotuinen arvo on noin 90 miljardia markkaa, soijapavun lähes 120 miljardia markkaa. Molemmilla kasvilajeilla on suuri merkitys useiden kehitysmaiden talouksissa, mutta patentointi voi aiheuttaa uusia ongelmia. Patentin

Viime vuonna Intia perui jo hyväksymänsä puuvillapatentin sen jälkeen, kun patentin kielteinen vaikutus Intian maatalouteen oli käynyt ilmeiseksi. Yhdysvallat kosti vaikeuttamalla maitten välistä kauppaa.

"Kasvilajien perimää patentoineet maat ovat maailmalla vahvassa asemassa. Niillä on rahaa, henkisiä voimavaroja ja vaikutuskanavia paljon enemmän kuin kehitysmailla", vertaa Liz Matos, jonka johdolla Angolaan ollaan perustamassa kansallista geenipankkia.

Kolmas maailma perää korvausta perimäaineksen luovuttamisesta. Sopivia mekanismeja etsitään.

"Harkittavana on ehdotus, joka takaisi perimäaineksen esteettömän käytön mutta samalla velvoittaisi hyödyntäjää palauttamaan koituneen hyödyn perimäaineksen luovuttajalle", toteaa Leipzigin kokousta valmistelevan sihteeristön jäsen David Cooper.

Erään toisen ehdotuksen mukaan kehitysmaita hyvitettäisiin perimäaineksen luovuttamisesta päästämällä niiden talonpojat osallisiksi bioteknologian uusista saavutuksista.

Zimbabwelaisen Commutech-järjestön Andrew Mushitan mielestä tarvitaan järjestelmä, jossa kehitysmaat voivat ryhtyä oikeustoimiin sääntöjen rikkojia vastaan. (Inter Press Service) 

Uncategorized

Gumisai Mutumen