Wien,, 31.07.95 (IPS) – Lähi-idän öljyn merkitys vähenee tulevina vuosikymmeninä, kun muualla löydetään uusia esiintymiä ja kysynnän kasvu pysyy verkkaisena. Vaikka tunnetut esiintymät sijaitsevat pääosin Lähi-idässä tulevaisuudessakin, alueen vaikutusvaltaa se ei lisää.
Myös öljyä tuovien maiden pyrkimys vähentää riippuvuuttaan öljystä rajoittaa Lähi-idän tuottajamaiden poliittista ja taloudellista valtaa.
Johtopäätökset sisältyvät tutkimukseen, joka esiteltiin hiljattain Wieniin kokoontuneille energia-alan asiantuntijoille. Selvityksen on tehnyt Britanniassa toimiva energiatutkimuksen keskus Centre for International Energy Studies.
Tapaamisessa keskuksen edustaja Peter Odell ennusti, että öljyä vievien maiden järjestöllä Opecilla ei tule olemaan suuria mahdollisuuksia nostattaa raaka-aineen kansainvälistä hintaa hillitsemällä omaa tuotantoaan.
Viime aikoina maailmanmarkkinahinta, noin 16 dollaria tynnyriltä, on ollut kaukana Opecin tavoittelemasta 21 dollarista. Viime vuonna viejien oli tyydyttävä 13 dollariin.
Kesäkuussa järjestö vahvisti jäsenmaittensa yhteiseksi tuotantokatoksi 24,5 miljoonaa tynnyriä päivässä. Päätös on voimassa vuoden loppuun asti. Sen toivotaan estävän raakaöljyn hinnan uuden romahduksen.
Maailman tunnetut öljyvarat ovat tällä hetkellä kaksi kertaa mittavammat kuin ensimmäisen öljykriisin aikaan vuonna 1973. Silloin esiintymiksi arvioitiin 527 miljardia
Kartellin jäseniä ovat Algeria, Arabiemiirikunnat, Gabon, Indonesia, Irak, Iran, Kuwait, Libya, Nigeria, Qatar, Saudi-Arabia ja Venezuela.
Maailman tunnetut varannot kaksinkertaistuivat, vaikka ajanjaksona öljyä kulutettiin 488 miljardia tynnyriä. Nyt tarvitaan päivittäin 67 miljoonaa tynnyriä. Opecin osuus tarjonnasta on 40 prosenttia.
Asiantuntijat eivät ole yksimielisiä öljyn tulevan kulutuksen määrästä. Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi käytön kasvavan kaksi prosenttia vuodessa seuraavien 15 vuoden aikana. Myös hitaampaa kasvua on ennustettu, vaikka maapallon väkiluku nousee, taloudellinen kasvu on kiihkeätä monessa Kaukoidän maassa ja kysynnän odotetaan vilkastuvan myös rikkaissa teollisuusmaissa.
Teollisuusmaat ovat kyenneet supistamaan tuonnin osuutta käyttämästään öljystä. Se oli 70-luvun puolivälissä 86 prosenttia, nyt 62. Odellin mukaan Länsi-Euroopan riippuvuus saattaa vuosikymmenen lopulla olla enää 50 prosenttia. Tällä hetkellä tuonnilla hoidetaan 57 prosenttia alueen öljyntarpeesta.
Odell ennustaa, että tuotannon kasvu Venäjällä korvaa tuotannon hitaan alenemisen Yhdysvalloissa.
Järjestön mahtia kuihduttaa lisäksi uusien suurtuottajien synty kolmannessa maailmassa. Brittikeskuksen tutkimuksessa uskotaan, että Vietnam ja Kolumbia tulevat pumppaamaan maailmanmarkkinoille merkittäviä määriä öljyä.
Odell ei kuitenkaan kuvaile Opecin voiman ehtymistä ainoaksi vaihtoehdoksi. Järjestö ja sen jäsenmaat voivat ryhtyä vastahyökkäykseen polkumyynnillä ja taitavasti
"Silloin maailma palaisi ennen ensimmäistä öljykriisiä vuonna 1973 vallinneeseen tilanteeseen, jossa Länsi-Eurooppa, Japani ja lukuisat kehitysmaat olivat hyvin riippuvaisia Lähi-idän öljystä."
Tätä vaihtoehtoa vastustetaan Opecin ulkopuolella voimakkaasti.
Moni maa alkaisi suojella omaa teollisuuttaan ja rajoittaisi tuontia, Odell toteaa. Se painostaisi Lähi-idän ulkopuolella sijaitsevia kartellin jäsenmaita etsimään liittolaisia ja suostumaan ratkaisuihin, jotka olisivat ristiriidassa Opecin etujen kanssa.
Se paisuttaisi alueellisten kaupparyhmittymien merkitystä energia-alalla. Odellin mukaan perustaa tämänsuuntaiselle kehitykselle on jo luotu.
Amerikan mantereella energiaryhmittymä voisi muodostua esimerkiksi Ecuadorin, Kolumbian ja Venezuelan liittyessä Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon muodostamaan vapaakauppa-alueeseen Naftaan.
Toiseen blokkiin kuuluisivat Kaukoidän maat, öljyä tuottava Kiina mukaanlukien, sekä Australia ja Tyynenmeren muut läntiset alueet.
Kolmanteen ryhmittymään Odell sijoittaa Itä- ja Länsi-Euroopan sekä Länsi-Afrikan, jonka kanssa Euroopan Unioni on jo pitkään kehittänyt yhteistyötä. (Inter Press Service)
